Kun ensimmäinen kohtaaminen työelämän kanssa on negatiivinen kokemus

Työelämässä puhutaan asioista aina niin, että keskiössä ovat esimiehet. Koskaan ei puhuta siitä, että myös alaisten pitäisi jaksaa töissä, jotta työ tulee tehdyksi. Mikäli työ vaatii korkeaa ammattitaitoa, niin silloin osaavaa työntekijää on vaikeampi korvata kuin jossain mekaanisessa työssä. Ongelma on siinä, että varsinkin jos työpaikka tarjoaa paljon etuja, niin silloin jos työ on huonosti tehty, niin kukaan ei varmaan koskaan tule myöntämään tekevänsä mitään virheitä. Jos henkilö tekee virheitä, niin tulos saattaa olla kovat korvausvaatimukset, joten huonosti tehdyn työn kohdalla vastuuta lähdetään heittelemään henkilöltä toiselle. 

Eli onko työnjohtaja antanut oikeat ohjeet, tai onko työmäärä oikea ovat ensimmäisiä kysymyksiä, mitä esitetään silloin jos työ on huonosti tehty. Sitten seuraavaksi alaisen kohdalla kysytään että onko hän muodollisesti pätevä, ja onko työ perehdytetty kunnolla. Kukaan ei sitten ole koskaan kysynyt, että onko alainen kuunnellut mitään. Ja varsinkin jos edessä on kovat vahingonkorvaukset, niin kukaan ei varmaan silloin suosiolla myönnä tekevänsä virheitä. 

Nuoren työntekijän kohdalla kokemattomuutta sekä arkuutta on helppo käyttää hyväksi. 

Meillä kaikilla on ollut joskus se aivan ensimmäinen työpaikka. Se aivan ensimmäinen työpaikka on koettu porttina työelämään, mutta usein ei osata tai uskalleta käsitellä tilanteita, joissa työpaikka muuttuu negatiiviseksi kokemukseksi. Negatiivinen kokemus saattaa olla joidenkin mielestä "kasvattava", mutta kuitenkin siinä "kasvattavassa" kokemuksessa on monia erilaisia ongelmia. 

Nimittäin jos ensimmäinen työkokemus on negatiivinen, niin se saattaa vaikuttaa henkilön koko työuraan. Jos työpaikka on sellainen että sen kulttuuriin kuuluu, että ulospäin näytetään hyvältä, mutta kaikki mitä ei asiakas näe tehdään huolimattomasti tai vähän sinne päin, niin silloin saattaa edessä olla jopa korvausvaatimuksia, ja on turha ajatella että tuollaisessa yhtiössä työnjohto tunnustaa että ohjeistuksessa on virhe. 

Negatiivinen työkokemus on asia, mistä hyvin harvoin puhutaan ainakaan kovin paljon julkisuudessa. Yleensä negatiivinen työkokemus on hyvin vaikea asia käsiteltäväksi. Varsinkin nuoren työntekijän kohdalla, joka on oikeasti ensimmäisessä työpaikassaan on joskus vaikea puhua siitä, että hänellä on töissä vähän vaikeaa, tai että kaikki inhottavat tehtävät kaatuvat hänen päälleen. 

Nuoren työntekijän kohdalla on negatiivinen kokemus helppo kuitata sanomalla, että toinen on odottanut työltä liikaa. Eli jos nuori työntekijä saa liikaa töitä, niin hän ei ehkä sitten uskalla sanoa tuosta asiasta. Hän saattaa pelätä leimautumista lapselliseksi. Tuollainen tilanne on helppo kuitata sillä,  että toinen on vain vähän "kypsymätön". Siinä kun saattaa olla arvostetun tai ainakin tunnetun yhteisön jäsenen sana nuoren henkilön sanaa vastaan, niin silloin tietenkin vaatii rohkeutta ilmoittaa tuosta asiasta, jonka joku kokee vääräksi. Samoin nuori henkilö saattaa oikeasti tehdä virheitä, koska hän on hermostunut. 

Vanhemman kollegan on myös helppoa esiintyä nuorelle työntekijälle "vanhana tekijänä" tai suorastaan työnjohtajana. Siis paljon iältään vanhemmalla työntekijällä ei ole ehkä koskaan ennen ollut vastaavaa työpaikkaa, eli hänellä on ehkä alalta hyvin vähän kokemusta. Mutta korkeampi ikä tekee hänestä vakuuttavan. 

Nuoren työntekijän kohdalla ongelmia on siinä, että hänen saattaa olla itsensä vähän vaikeaa arvioida sitä, mikä on oikea työmäärä, sekä myös esimerkiksi oman työn laadun arviointi ei ehkä suju aivan samalla tavoin kuin vanhemmalta ja kokeneemmalta työntekijältä. Joten toisen kokemattomuutta on helppoa käyttää hyväksi. Jos työpaikalla asenne on se, että kaikki mitä ei näy tehdään vähintään huolimattomasti, niin uskaltaako nuori ehkä vähän alle 20-vuotias henkilö kertoa tällaisesta asiasta kenellekään? Vai antaako hän vain mennä, koska pelkää leimaantumista lapselliseksi?

https://yle.fi/a/74-20012398

https://ajatuksiakahvikupinaaressa.blogspot.com/