Harrastuksen pitäisi olla asia, jonka avulla ihmiset palautuvat työpäivän jälkeen uuteen työpäivään. Eli harrastusten tarkoitus olisi varmaan se, että kaikilla olisi mukavaa, ja että päivän suorittamispaineet heitetään vähäksi aikaa mielestä. Mutta onko asia niin, että harrastus antaa mahdollisuuden palautua, ja unohtaa suorituspaineet? Harrastuksista on nykyään muodostunut paikka tai tila, missä mennään sykemittari kädessä kiinni, tuijotetaan taulukkoon, että montako steppiä pitää tänään tehdä ja lasketaan suoraan miten monta suupalaa meidän pitäisi syödä tai jättää syömättä, jotta kelpaamme harrastuksellemme.
Harrastus on jo amatööritasolla sellaista, että ihmiset mylvivät täyttä kurkkua jossain kaukalon laidalla, ja muutenkin jokainen asia mikä tehdään tähtää ammattilaisuuteen. Eli onko maamme ykköstuote tulevaisuudessa ehkä urheilijat, jotka painavat verenmaku suussa ja ottavat kaiken mitä sanotaan aivan tosissaan. Eli mitään muuta kuin täysipäistä ammattimaisuutta ei voida edes odottaa, kun ihminen haluaa käydä esimerkiksi salilla vähän treenaamassa. Itse joskus ihmettelen että miten ihmisten pää kestää tätä upeaa ammattimaisuuteen pyrkimistä, tai pakonomaista non-stop treenaamista sekä jatkuvaa suorittamista, jossa jatkuvasti täytyy täyttää jonkun toisen ihmisen asettamia tavoitteita. Mutta kuten tiedämme, niin harrastukset ovat tärkeitä sosiaalisten suhteiden ylläpitoa ajatellen.
Liialliset vaatimukset ovat tietenkin asia, mikä lisää jopa kaikkein parhaiden osaajien taakkaa. Se että ihmisen pitää osata työnsä vaikkapa työpaikalla ei enää riitä. Hänen pitää myös osata loistaa myös kaiken maailman harrastuksissa. Ja sitten jos ihminen ei kykene täyttämään hänelle asetettuja tavoitteita, niin hän lentää suoraan pois työelämästä.
Se mikä on uutta, on se että tuo verenmaku suussa pakertaminen ja ammattimaisuus on tullut myös E-urheiluun. Elektronista urheilijaa eli tietokonepelien pelaajaa valmennetaan kuin jotain hiihtotähteä, ja häneltä odotetaan samalla tavoin tuloksia kuin joltain muuta urheilijalta. E-urheiluun kuuluu samanlainen valmennus sekä valmentautuminen kuin muuhunkin urheiluun. Ja se aiheuttaa sen, että ihminen varmaan stressaantuu myös tietokonepelejä pelattaessa.
Yksi ala on varmaan ylitse muiden tässä loppuun polttamisessa. Se on niin sanottu ICT-ala. ICT-alalla on kuulemma ollut aina jatkuva puute koodaajista. Ja sitten kun koodaaja on tehnyt työnsä, niin hänet heitetään ulos yhtiöstä. Jatkuva muutos tekee koodaajan työn vähän vaikeaksi, koska aina on kyettävä mukautumaan alan uusiin pätevyysvaatimuksiin. Tuo jatkuva muutos missä jatkuvasti on opeteltava uusi ohjelmointikieli takaa sen, että kukaan koodaaja ei edes kykene vastaamaan alan tarpeeseen.
ICT-alan yksi erityispiirre tekee koodaajista kertakäyttöistä työvoimaa. Tuo asia on se, että kaikki koodaaminen tapahtuu virtuaalisessa ympäristössä. Koska editorit ovat siirtymässä pilvipalvelimille, niin koodaajan oikeudet käyttää tuota ympäristöä voidaan vain perua. Eli kun uusi koodaaja otetaan taloon, niin riittää että kyseiselle henkilölle annetaan oikeudet käyttää jotain editoria. Ja sitten työsuhde määrä-aikaistetaan eli koodarit palkataan vain jotain tiettyä projektia varten.
Projektin päättyessä sitten koodaajista pääsee helposti eroon, kun heidän työsuhteensa sattuu päättymään, eikä silloin tarvitse käydä läpi mitään sen suurempia irtisanomiskiemuroita. Ja yhtiölle tulee halvemmaksi yksinkertaisesti vain vaihtaa käytettävä ohjelmointikieli sekä hankkia palvelukseen uusia junior-tason koodaajia, kuin kouluttaa vanhoja työntekijöitä. Tuolla tavoin yhtiön ei tarvitse myöskään maksella ikälisää.
Parhaassa mahdollisessa tapauksessa projektista saa jäädä yksi tai kaksi henkeä, joista jompikumpi toimii projektipäällikkönä seuraavassa projektissa. Ja se tietenkin takaa sen, että kukaan ei varmaan tule antamaan tukea projektissa. Jos koodari ei osaa, niin hänet voidaan vaikka ulkoistaa eli siirtää siivoamaan toimistoa.
Yleensä tuollainen koodaaja on pätevöitynyt harrastuksen kautta. Tai sitten hän on tulossa jostain oppilaitoksesta ehkä työharjoitteluun. Ja jos koodia ei synny, niin sitten saa tuo työläinen etsiä uuden työpaikan. Se että ehkä edellisestä koodausprojektista on jäänyt joku taloon esimieheksi edistää sitä asennetta, että toista ei edes kannata neuvoa. Tuo toisen neuvominen saattaa vaarantaa oman aseman, joten osaamaton kannattaa jättää oman onnensa nojaan. Tuo asenne saa monet ihmiset suorastaan palamaan loppuun.
Se mitä tällainen asenne on joidenkin ihmisten kohdalla saanut aikaan on se, että he ovat lähteneet opiskelemaan aineita, jotka vaikuttavat muista tylsiltä. Ja tylsyys esimerkiksi ekonomien tai tradenomien koulutuksessa on tietenkin käsin kosketeltava. Mutta voisin sanoa, että kun ihminen kestää tylsyyttä vähän enemmän kuin mitä normaalin ihmisen kiintiö on, niin silloin ihminen voi saavuttaa jotain suurta, ja omasta mielestään upeaa. Se miltä tämä upeus muista näyttää voi olla vähän eri asia, kuin mitä oman elämän päähenkilö haluaa sen näyttävän.
Mutta me kaikki olemme erilaisia. Se mikä meistä itsestämme saattaa tuntua ikävältä voi kuitenkin tuntua paremmalta, kuin se mitä olisi ilman tuota ikävää tarjolla. Huono palaute jostain asiasta voi aiheuttaa valtavan suuren motivaation kuohun. Ja se motivaatio tai sisu on asia, millä ihminen saa mitä vaikeimmatkin tehtävät läpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.