Yllä: kuva Lapinlahden entisestä mielisairaalasta. Ennen kun ihmiset joutuivat tuohon sairaalaan, niin he saivat kaiken toivon heittää. Ja Aleksis Kiveä lukuun ottamatta kukaan ei tuosta matkalta palannut, jos vanhaa keskiolutkuppiloiden legendaa on uskominen. Kuva on muuten otettu YLE:n sivuilta, joten se on julkinen lehtikuva. (Kuva: YLE)
Sosiaaliset järjestelmät voivat olla ihmisten välisiä verkostoja. Tai sitten ne voivat olla esimerkiksi valtiollisia järjestelmiä, joilla taataan ihmisille perustoimeentulo sekä perusterveydenhuolto. Nuo järjestelmät on tehty ihmisiä varten sekä ihmisten käytettäviksi. Varsinkin perustoimeentulon takaavat järjestelmät ovat muuttuneet ongelmiksi, koska niitä ei ole mitoitettu muuttuvaan väestön ikärakenteeseen. Eli ihmisten ikääntyessä esimerkiksi eläkeläisten määrä kasvaa, ja sitten tietenkin esimerkiksi sairaanhoitajista tulee pulaa.
Mutta samalla meidän pitää huomioida se, että sairaanhoitaja on vain yksi ammatti muiden joukossa. Ja tulevaisuudessa samoja ihmisiä jotka ovat vanhustenhoidossa kosiskellaan myös esimerkiksi lastenhoitajiksi. Meidän pitää muistaa että Sote-ala ei ole yhtenäinen. Myös sairaanhoitajilla on useita erilaisia työmahdollisuuksia, joista vanhustenhoito on vain yksi muiden joukossa. Eli kun hoitaja valitsee esimerkiksi hammashoitajan työn, niin silloin hän ei voi tehdä työtä vanhainkodissa. Samalla myös muut alat kuten teknologiateollisuus tarvitsevat osaavaa työvoimaa.
16-vuotiaan pitää miettiä hyvin tarkasti, mihin hän lähtee hakemaan, koska kaikki eivät ole sopivia esimerkiksi sairaanhoitajiksi, ja voihan hakukorttiin merkitä monia muitakin vaihtoehtoja, kuten rakennus, kauneudenhoito tai vaikka sähköasentajan opinnot voivat kiinnostaa. Siis nuori opiskelee ensisijaisesti itseään varten. Hän on se, joka menee kouluun. Koluun ei tule esimerkiksi nuoren vanhempi, joka ehkä haluaisi nuorensa tekevän jotain muuta. Samoin lukion käynti saattaa sitten myöhemmin ruveta kiinnostamaan, jos töissä tulee ongelmia.
Ihmiset eivät ole ongelma millekään sosiaaliselle järjestelmälle. Sosiaaliset järjestelmät, joihin kuuluu myös sosiaaliturva on tehty ihmisille, eli niiden tehtävä on antaa ihmisille perusturva myös silloin kun he eivät pääse töihin. Mutta se mikä tekee sosiaaliturvasta, mihin myös ansiosidonnainen sekä muut työttömyyspäivärahat ongelman ovat ihmiset, jotka käyttävät valtion heille antamaa tukea väärin. Se että kaikki työttömät leimataan automaattisesti sillä leimalla, että he eivät vain halua tehdä työtä on vähän väärin. Tietenkin yleistäminen on asia, mikä meidän pitää aina huomioida, mutta jos ajatellaan että esimerkiksi henkilö ei halua ottaa työtä vastaan, ei ole aivan sama asia kuin että henkilö ei pääse työhön. Siis kieltäytyminen sekä se että henkilö on työvoiman ulkopuolella ei ole aivan sama asia.
Jos sanotaan että esimerkiksi syrjäytynyt, alkoholisoitunut mies tai nainen lähetetään sairaseläkkeelle, niin se tietenkin poistaa ongelman työpaikoilta. Pois silmistä ja pois mielestä ovat asioita, joilla noita ongelmia voidaan mukavasti hoitaa esimerkiksi työpaikoilla. Kun henkilö sitten on poissa työpaikalta, niin hän varmaan ei enää näy missään ikävissä tilastoissa. Hän on poistunut työttömyyskortistosta, ja sen takia hänen asiansa ovat kunnossa. Kyseinen henkilö on tietenkin täysin onnellinen, ja hän ei koskaan valita mistään. Joten parempi hänen on siten tuolla työkyvyttömyyseläkkeellä, niin ei muiden tarvitse häntä katsella.
Mutta kun tuollainen ihminen syrjäytyy, niin silloin mieleen tulee se, että sairaseläkkeellä tai työkyvyttömyyseläkkeellä hän ei koskaan tule maksamaan veroja. Mediassa mainostetaan että kun ihminen menee Hesperian sairaalaan, niin hän saa kaiken toivon heittää. Ikävä kyllä emme enää elä 1300-luvun aikaa, jolloin mielisairaat suoraan poltetaan roviolla. Nykyään mielenterveyspotilaan virallinen titteli on muuten mielenterveyskuntoutuja. Joten tuota taustaa vasten kannattaa myös pohtia sitä, että mikä on tämän päivän psykiatrisen sairaanhoidon tarkoitus. Onko se sellainen, että jokainen joka tappelee pomonsa kanssa katoaa johonkin mystiseen Hesperian akuutti-osastolle? Vai onko tavoite se, että tuollainen henkilö palaa vielä töihin?
Hän ei tuolta eläkkeeltä tule koskaan hakemaan työtä, ja silloin hän on tietenkin vain taakka yhteiskunnalle. Eli koska henkilö tuntee olevansa ehkä joku käytettyyn rättiin verrattava toimija, niin hän saattaa masentua, ja joutua vaikkapa mielisairaalaan, josta ei kukaan ole ainakaan kulmapöydän kundien mielestä palannut kotikulmille, joten hän tietenkin on tuolla laitoksessa eikä hänestä kenenkään tarvitse välittää. Mutta sitten tulee aina välillä sellainen ongelma, että joku jopa kuntoutuu tuollaisessa laitoksessa, missä nappaillaan Leponexiä sekä vietetään koko päivä lepositeissä. Siis se on tietenkin se malli, mitä joidenkin ihmisten olen nähnyt viljelevän esimerkiksi keskiolut-ravintoloissa.
Kun ihminen ikään kuin väsyy työelämässä, niin väsymisen syynä on usein liialliset vaatimukset. Tietenkin jokainen meistä voi kohdata tilanteen, missä hän ei enää jaksa käydä töissä. Mutta sitten kun ajatellaan esimerkiksi sitä psykiatrisen hoidon mallia, missä henkilö viettää lopun ikänsä psykiatrisessa sairaalassa, koska niin on muille paras on valitettavasti jouduttu purkamaan. Ennen oli ennen ja nyt on nyt, on tapana sanoa. Ennen eivät psyykenlääkkeet olleet lähellekään niin tehokkaita kuin mitä ne nykyään ovat. Se että ihminen on lopun ikänsä poissa työelämästä jonkun lähetteen takia ei ole enää se malli, mitä sovelletaan minkään potilaan hoidossa, lukuun ottamatta tiettyjä kovia väkivaltarikoksia tehneitä henkilöitä.
Nykyään on pikemminkin sääntö kuin poikkeus että henkilö varsinkin nuorena sairastuttuaan paranee ja palaa työelämään. Se että henkilö sattuu palaamaan työmaalle mahdollisesti uudelleenkoulutuksen jälkeen voi olla hyvin erikoinen kokemus. Eli esimerkiksi insinöörin, tradenomin tai ekonomin kohdalla ei ole olemassa mitään sen suurempia terveydellisiä vaatimuksia. Vaikka esimerkiksi insinööri- ekonomi tai tradenomikoulutukseen pääsee ilman samoja pääsyvaatimuksia kuin poliisi- tai kadettikouluun, niin toivoisin että syy mennä johonkin koulutukseen ei riipu siitä, että kuinka paljon hakijoita sinne kouluun on. Siis koulutuksen tarkoitus on se, että ihminen valmistuisi tuosta koulusta, sekä sen jälkeen menisi töihin harjoittamaan ammattia, minkä hän on oppinut. Toisin sanoen mikään ikuisopiskelu ei saisi olla se malli, mistä tehdään vakio jossain koulutuksessa.
https://kaikenmaailmanilmiot.blogspot.com/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.