Kun meillä Euroopassa on ollut pitkä rauhan kausi, niin silloin tietenkin on lähdetty siitä, että esimerkiksi maanpuolustuksen määrärahat ovat olleet jäässä. Samoin trendikästä on olla muuta kuin joku maavoimien taistelija eikä mitään muuta mahdollisuutta ole ollut kuin pysyä puolueettomana. Ja sitten seuraavaksi Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Ja tuloksena on NATO-kannan muuttuminen, ja entiset rauhakyyhkyt rynnivät kertomaan siitä, mitä kaikkea hyvää NATO meille toisi.
Siis Venäjä ei ole maatamme ilmeisesti kovin vakavasti vielä uhannut, mutta lehdistö tietenkin täyttyy spekuloinnista, että jos vaikka Venäjä hyökkää maahamme. Tietenkin Suomi on tehnyt asioita, jotka olivat vähän aikaisemmin tabuja. Eli olemme ihan oikeasti aloittaneet NATO-keskustelun, jossa on olemassa kaksi vaihtoehtoa. Joko liitymme NATOoon tai emme.
Tässä vaiheessa joku yleensä kysyy, että mitä varten kysytään mielipiteitä, jos niitä ei haluta kuulla? Siis se että joku on vähän eri mieltä asioista voi olla hiukan yllättävää. Mutta samalla sitten meidän pitää kysyä, että mitä varten mielipidettä kysellään, jos kaikki asiat ovat jo valmiiksi niin selviä? Tai jos mielipidettä ei kaivata, niin mitä varten mistään asiasta ylipäätään keskustellaan?
Mutta on positiivista nähdä se, että maassamme on nyt oikeus olla eri mieltä presidentin kanssa jostain asiasta, ilman että hänet lynkataan tai että hänelle käydään kertomassa kaapin paikkaa suurella joukolla. Tai siis en tiedä mitä mieltä tasavallan Presidentti nyt on NATOsta. Mutta jos halutaan oikeasti jotain keskustelua, niin silloin pitää voida ottaa huomioon se, että joku saattaa olla eri mieltä asioista kuin mitä varsinaiset päätöksentekijät ovat.
Ja jos halutaan kysyä ihmisten mielipidettä, niin silloin tietenkin jokainen voi olla ihan mitä mieltä tahansa. Vasta kun asiaa on pohdittu ja päätöksiä lähdetään tekemään, pitää olla peruteltu mielipide. Ja silloinkin kyseessä on mielipide. Eli samoja asioita voidaan käyttää argumenttina joko puolesta tai vastaan. Eli voimme joutua mukaan muiden NATO maiden konflikteihin, mutta samalla sitten voimme ehkä odottaa apua muilta NATO mailta. Ja sitten joku vastaa, että saahan Ukrainakin apua, vaikka se ei kuulu NATOoon.
Asia mikä ehkä kiinnostaa ihmisiä on se, että meidän eurooppalaisten olimme EU:ssa tai emme pitäisi kyetä varautumaan paremmin tällaiseen tilanteeseen. Eli emme saisi jättää energian tuotantoamme yhden toimijan varaan. Ja ehkä meidän kannattaisi myös ryhtyä hyödyntämään maalämpöä laajemmin, koska fuusiota saamme vielä odottaa. Maalämpö on vakaata säästä riippumatonta energiaa, joka voisi hyvin täydentää tuuli- sekä myös muita uusiutuvia energianlähteitä. Siis missään nimessä emme voi ajatella, että Venäjän energiatoimitukset jatkuvat, jos EU määrää sille pakotteita tai ryhtyy jonkinlaiseen sotaan sen kanssa.
Siis me tietenkin kohtaamme tässä asiassa sellaisen tilanteen, mitä emme koskaan ennen ole kohdanneet. Venäjä suoritti aggression Ukrainaa vastaan, ja jos tämä aggressio ei sitten tehoa, niin se merkitsee sitä, että osa Venäjän iskukyvystä on pelkkää paperia. Jos ajatellaan että Ukrainalla on mahdollisuus tehokkaasti vaikuttaa Venäjän kykyyn ottaa tilanne hallintaan, niin silloin voidaan kysyä, että mitä mahdollisuuksia Venäjällä on ottaa tilanne hallintaansa esimerkiksi NATOa vastaan taisteltaessa. Siis tietenkin on olemassa ydinaseet, joihin voi aina turvata jos "homma kusee", kuten on sanottu.
Mutta siis konventionaalinen iskuvoima on Venäjällä ilmeisesti jotenkin hakusessa, eikä tulenkäyttö ole sitä mitä sen pitäisi olla. Mutta jos sitten ajatellaan että Ukrainan kalusto on vanhentunutta, tai se koostuu droneista jotka on helppo ampua alas, niin miksi Venäjä ei sitten tee näin? Eikö olekin ihmeellistä että kaikesta ylivoimasta huolimatta se ei saa jotain radio-ohjattavaa lennokkia alas, ja ilmatilaa otettua hallintaan, vaikka vastassa on vihollinen, jonka kaluston pitäisi olla vanhentunutta? Tässä seuraa sitten sitä kaikkien vihaamaa "jossittelua".
Eli millaisia tappioita Venäjä kokisi silloin jos vastassa olisi valtio, jolla on taktisia täsmäohjuksia, F-35:n kaltaisia monitoimihävittäjiä sekä satelliittista ohjattavia pommeja noiden dronejen sekä olkapäältä laukaistavien panssarintorjuntaaseiden sekä hitaiden Turkkilaisten dronejen ja vanhentuneiden MiG-29 hävittäjien lisäksi? Olisiko silloin ehkä tilanne toinen, ja Venäjän suoritus parempi. Tai olisiko tämänhetkinen tilanne mitenkään paremmin ymmärrettävä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.