Raiskaus ja nimenomaan parisuhdeväkivalta ovat asioita, joista ei juurikaan ole ennen puhuttu. Tai siis on puhuttu paljonkin, mutta niistä ei olla koskaan nähty kokonaisuutta. Joskus on eteen tullut tilanteita, missä parisuhdeväkivallan heikompi osapuoli, eli nainen on luullut että hänelle saa tehdä mitä vain. Eli se että toinen ei tiedä oikeuksiaan on oikeuttanut toisen eli vahvemman osapuolen käyttämään väkivaltaa. Se että toinen ei tiedä oikeuksiaan ei saa tehdä väkivallasta oikeutettua. Osassa perhe- ja parisuhdeväkivalta tapauksista on vedottu uskontoon, eli jonkun pyhän kirjan mukaan lapsia sekä naisia saa hakata mielin määrin, ja sitä sitten on käytetty verukkeena sille, että perhe ajetaan lumihankeen.
Mutta vaikka meistä saattaa raiskaus sekä pahoinpitely tuntua hyvinkin iljettävältä, niin silloin meidän pitää muistaa se, että on olemassa myös ihmisiä, jotka tekevät vääriä ilmiantoja. Esimerkiksi avioerotapauksissa saattaa mieleen tulla se, että omaa asemaa parannellaan kertomalla tarinoita raiskauksesta. Samoin joskus jos oman suvun tai perheen näkemykset vaikkapa ulkomaalaisista ovat hyvin jyrkkiä, ja esimerkiksi isä on nähnyt tytön seurustelevan ulkomaalaisen kanssa, niin silloin perhe on "kehottanut" tekemään rikosilmoituksen raiskauksesta. Tietenkin tällainen kirjoitus saattaa vaikuttaa hyvin ikävältä ja tunteettomalta, mutta meidän pitää muistaa, että rikostutkijan pitää kyetä epäilemään myös lausunnon todenperäisyyttä.
Eli jos rikosilmoitus tehty esimerkiksi "tyttöjen baari-illan jälkeen", saattaa vaikuttaa tuomioon, samoin se että millainen pariskunta muuten on kyseessä saattaa olla asia, millä on vaikutusta tuomarin kantaan. Tällä tarkoitan sitä, että jos kyseessä on esimerkiksi pariskunta, jonka kotona käy poliisi joka perjantaina rauhoittelemassa menoa, niin silloin edessä on tilanne, missä tuomari saattaa olla vähän eri mieltä kuin raiskauksen uhri.
Jos sitten lähdetään oikeuteen, niin asia muuttuu sellaiseksi, että myös vastapuolella eli syytetyllä on asianajaja, jonka tehtävä on puolustaa päämiestään. Eli asianajaja ei saa koskaan vaarantaa asiakkaansa eli päämiehensä puolustusta, ja silloin saattaa eteen tulla hyvin ikäviä sekä tunteettomia kysymyksiä. Asianajaja saattaa nimittäin työnsä puolesta joutua esittämään kysymyksiä, jotka vaikuttavat kylmiltä, tunteettomilta sekä ehkä jopa halventavilta.
Jos esimerkiksi psykologi on sanonut, että kantajaa eli raiskattua on raiskattu vaikkapa 12 vuotta, kuten YLE:n artikkelissa sanotaan, niin asianajaja saattaa kysyä että "tarvitsetko jonkun kertomaan itsellesi, että sinut on raiskattu". Siis tällaisiin kysymyksiin täytyy myös oikeudessa varautua. Samoin pitää varautua kertomaan että miksi juuri nyt lähdettiin tekemään ilmoitusta pahoinpitelystä sekä raiskauksesta?
Joskus saattaa olla niin, että hakkaamisen lisäksi tehdään ilmoitus raiskauksesta, vaikka kyseessä olisi ollut pahoinpitely. Eli noin saadaan sitten tekijä, joka on todella julma näyttämään vielä julmemmalta. Mutta sitten pitää muistaa, että kaikki mitä väitetään pitää myös voida todistaa.
Jos pahoinpitelyt ovat jatkuneet vuosia, niin silloin tietenkin kysytään, että miksi nainen kesti sitä, eikä lähtenyt kävelemään? Tai sitten voidaan myös kysyä että kenen aloitteesta tuo ilmoitus on tehty? Samoin oikeudessa kysellään esimerkiksi myös päihteiden käytöstä, sekä siitä miten ollaan tavattu ja muuta vastaavaa. Vaikka raiskaus on rikos, joka ei ole mitenkään hyväksyttävää, niin kuitenkin pitää muistaa että siinä pitää tapahtua varsinainen yhdyntä. Eli jos hakataan nyrkillä, niin kyseessä on pahoinpitely tai törkeä pahoinpitely. Samoin jos uhria johdetaan harhaan, eli sanotaan että tämä on laillista, niin se kovettaa tuomiota.
Mutta sitten eteen tulee todisteiden hankkiminen. Poliisin sekä syyttäjän pitää kyetä todistamaan se, että on tapahtunut rikos. Maassamme on sellainen käytäntö, että henkilö on syytön, kunnes toisin todistetaan. Sen on osoittanut myös "tapaus Aarnio". Siis se mitä todella on tapahtunut on tärkeää saattaa oikeuden tietoon, mutta ne lausunnot pitää aina kyetä todistamaan. Eli pari viikkoa teon jälkeen tapahtunut ilmoitus ei varmaan johda mihinkään, koska silloin ei pahoinpitelystä ole näyttöä.
Tällä vain tarkoitan sitä, että aina oikeudessa on vastakkain kaksi kantaa asiaan. On kantajan eli uhrin näkemys, mutta sitten on vastaajan eli syytetyn näkemys siitä mitä on tapahtunut tai väitetään tapahtuneen. Oikeudessa ihmisillä on asianajajat siksi, että myös se mitä kantaja ei ole halunnut tuoda esiin tulisi oikeuden tietoon.
Oikeudessa puolustuksen tehtävä on tuoda oikeuden tietoon myös vastaajan eli syytetyn näkemys asioista. Ja silloin saattaa käydä niin, että hyvinkin vahvalta näyttävä juttu muuttuu tomuksi. Oikeudessa ei nimittäin puhuta tunteista. Vaan vastakkain ovat faktat. Ja jokainen fakta mitä oikeudessa esitetään pitää myös voida todistaa siten, että todisteet voidaan oikeudessa hyväksyä. Jos faktaa ei voida näyttää toteen, niin silloin fakta pitää hylätä.
https://yle.fi/uutiset/3-12317139
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.