Ryhmätyön suurin haaste on saada erilaisilla luonteenpiirteillä varustetut ihmiset toimimaan ehkä hiukan vastoin omaa etuaan koko ryhmän parhaaksi. Parhaimmillaan tuo asia antaa todella paljon. Eli erilaiset ihmiset voivat tuoda omia näkemyksiään ryhmään, ja noista näkemyksistä voidaan sitten leipoa mitä upeimpia esityksiä. Pahimmillaan ryhmätyö kuitenkin on asia, mikä saa aikaan ahdistusta sekä myös ilmentää "cancel-kulttuuria" tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Eli joku saattaa jäädä täysin vaille puheoikeutta ryhmässä, ja saattaa olla että muu ryhmä sopii bileistä toisen edessä, ja sitten vain sanotaan, että "kutsu ei koske kaikkia". Toisaalta, jos ihminen saa paljon positiivisia kokemuksia kouluista, niin he eivät ehkä huomaa valmistua ajoissa.
Joskus käy niin, että jotkut ryhmä jäsenet vain jätetään huomiotta, ja heille puhutaan mahdollisimman vähän ja sekin vähän on komentomuodossa annettuja tehtäviä. Ryhmän homogenisointi tietenkin tekee siitä helpon johtaa, mutta kuitenkin se sitten tuhoaa sisäisen innovaation. Totta kai ryhmän toiminnasta tekee helpon se, että siinä olisi selkeä johtaja. Mutta ongelma on siinä että ryhmätyön ideana on se, että idea olisi se että ryhmässä opiskelijat voisivat oppia toisiltaan, ja tuoda omia näkemyksiään muiden tietoon. Mutta jos joku sitten päättää että ryhmätyön tarkoitus on vain saada päivä kulumaan, jotta päästään sitten taas viikon päästä bileisiin, niin silloin ehkä ei tuo tehtävämalli aja asiaansa.
Eli ryhmätyössä on hyvät ja pahat puolensa. Ryhmätyössä voidaan vapaasti jakaa omia ideoita sekä kuunnella muiden näkemyksiä asioista, on siis ideaalinen tilanne. Mutta me emme elä ideaalisessa maailmassa, ja joskus ryhmätyöstä tulee pelkkää tuskaa. On ihmisiä joiden mielestä esimerkiksi kaikkien muiden ryhmäläisten pitää tanssia heidän pillinsä mukaan, ja kun edessä on sitten tilanne, missä sovitaan tapaamisista, niin silloin heti kuuluu, että "odottakaa kun katson työvuorot". Siis varmaan on upeaa tienata opiskelun yhteydessä omaa rahaa, mutta kuitenkin myös opiskeluun pitäisi vähän satsata, varsinkin jos ihminen ylpeästi ilmoittaa opiskelevansa jotain melko hienoa alaa. Ja sitten tietenkin voidaan sanoa, että aina välillä edessä on tilanne missä joku ei sitten tee yhtään mitään.
Mikäli joku ei ryhmässä tee mitään, niin voidaan kysyä, että miten hän tuon asian uskaltaa tehdä? Miten hän on niin varma, että kukaan ei potkaise häntä pois? Syy tähän voi olla se, että joku saattaa vain haluta välttää konflikteja. Konfliktit ovat asioita, jotka saattavat vaikuttaa moneen asiaan. Eli jos joku suuttuu, niin hän saattaa huutaa muille. Ja sitten tietenkin jos toinen on hyvin suosittu muualla, niin muut saattavat sietää jatkuvaa vapaamatkustamista siksi, että pelkäävät konfliktia, koska se vaikuttaa tuolloin myös omaan sosiaaliseen elämään. Cancel-kulttuuri tarkoittaa, että jos joku haluaa olla sellaisen tylsän ihmisen kaveri, niin hän ei ole sitten mikään bilekaveri. Eli tuolloin tylsyys saattaa tarttua, kuten jossain on sanottu.
Samoin se että ryhmässä ruvetaan huutamaan saattaa kuormittaa joitakin vielä enemmän, kuin se että he istuvat hissukoina sekä tekevät myös toisten osuuden ryhmätyöstä. Jos tuollainen ihminen potkaistaan ryhmästä, niin hän ei ehkä sitten enää löydä ketään kenen kanssa jutella, ja esimerkiksi AMK:ta on kurja käydä ilman seuraa. Joten sellainen hiljaisempi henkilö saattaa ostaa paikkaa ryhmästä tekemällä jonkun toisen työt. No lohdutukseksi voin sanoa, että sellainen henkilö, joka ei niin paljon biletä usein valmistuu aikaisemmin kuin ne, jotka ovat käyneet jokaisessa verkottumistapahtumassa. Ja sitten kun on todistus taskussa, niin voi vähän vapaammin hengittää.
Kuitenkin tuollaisen ihmisen erottaminen ryhmästä voi olla vaikeaa, koska hän saattaa muuten olla erittäin sosiaalinen, ja kun hänet sitten saadaan pois ryhmästä, niin seuraavissa bileissä kuulee jokainen, millainen vääryys on sitten tapahtunut. Eli häntä ei olla koskaan kuunneltu, hänen elämäntilannettaan ei olla huomioitu. Ja varmaan hän olisi sitten viikon päästä ryhtynyt töihin, kunhan hän on saanut pari työhaastattelua pois alta. No nämä muut ryhmän jäsenet ovat tuon raukan heittäneet pois, koska ovat niin kauhean kovasydämisiä etteivät voi ymmärtää toisen tarvetta verkostoitua sekä hankkia oikeaa elämänkokemusta ennen valmistumistaan.
No ehkä olen vähän turhan kovasanainen. Mutta ryhmätyössä ongelma on aina se, että joskus kohtaamme ihmisiä, jotka eivät omaa valmiuksia kuunnella muita kuin niitä ideoita, joita he itse ovat kannattaneet tai esittäneet. Siis parhaimmillaan ryhmätyö tuo monia eri näkemyksiä, joista voidaan sitten muotoilla yhdessä upea kokonaisuus. Ikävä kyllä joskus eteen tulee tilanne, missä joku kehittää mallin, missä mennään siitä, missä aita on matalin. Eli miksi kehittää mitään uutta tai omaa, kun kaiken voi kopioida kirjoista sekä internetistä?
Ja miksi edes yrittää käyttää omia aivoja, kun joku suuri guru, jonka kirjan opettaja on maininnut on jo kaiken tiennyt ja kehittänyt. Joten miksi edes lähdetään tekemään mitään uutta, kun ne kaikki asiat on jo merkitty kirjaan, joka on Raamattua pyhempi? Tai jos sitten joku lähtee esittämään jotain muuta, kuin mitä on "joukolla sovittu", niin ryhmän dominoiva jäsen sitten voi mukavasti jyrätä nuo hänestä vähän ikävät mielipiteet, jotka saavat aikaan vain turhaa työtä. Joten ei kun kopioimaan kirjoista, joita saa lainata oman koulun kirjastosta niitä kohtia, jotka saavat työn näyttämään todella hyvältä. Jokaisen kappaleen perässä lukee sitten sanat "Virtanen A", ja kirjan nimi sekä maininta sivuista. Näin kaikki me muutkin huomaamme että henkilö on osannut kopioida suuren Virtasen tekstejä.
Kun yksi henkilö dominoi ryhmää, niin hän samalla homogenisoi sen. Eli hän estää muita tuomasta ideoitaan palavereihin, ja sitten tuloksena on ympäristö, jossa kaikki hokevat asioita kuin jossain "Full Metal Jacket" tyyppisessä sotaelokuvassa. Eli tietenkin voi olla hyvin imartelevaa kuunnella aina kopioita omista mielipiteistä, mutta kuitenkin voidaan sanoa että myös muiden mielipiteille pitäisi antaa sijaa. Eli ryhmätyö voi olla rikastuttava tai köyhdyttävä tapa toimia. Kuten alussa kirjoitin, niin ryhmätyössä voi parhaimmillaan versoa vaikka kuinka antoisia hetkiä. Tai sitten niistä voi tulla "cancel-kulttuurin" ilmentymiä, missä tehtävistä pääsee läpi ostamalla pari kaljaa kavereille tai järjestämällä heille työhaastatteluja, joita sitten puhutaan kaikille "hyville tyypeille".
https://yle.fi/uutiset/3-12305770
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.