Cancel-kulttuuri

Me kaikki olemme kohdanneet erilaisia "cancel-kulttuurin" muotoja. Siis ihmisten ei omasta mielestään tarvitse kuunnella sellaisia mielipiteitä, jotka eivät ole harmoniassa oman itsen kanssa. Jos joku rikkoo tuota harmoniaa, niin silloin hänet voi ihan oikeutetusti ajaa pois. Termi "cancel-kulttuuri" tulee siitä, että joissakin piireissä on tapana ohjeistettu, että jos joku henkilö ei sosiaalisessa mediassa satu miellyttämään omaa itseä, niin silloin pitää käyttää suoraan "cancel-nappia". Tuolloin ei toisten tylsiä mielipiteitä tarvitse kenenkään kuulla. Ja tuohon termiin liittyy sellainen ongelma, että joku aina vahtii sitä, että jos on itse poistanut toisen, niin silloin tietenkään kukaan muukaan ei saa olla tuollaisen poistetun henkilön kanssa tai pitää häntä toveripiirissään. 

"Cancel-kulttuurin" perusta on ajatus siitä, että kenenkään ei tarvitse kuunnella asioita, joita hän ei halua kuulla. Joten jos joku sattuu olemaan oman suuren itsen kanssa eri mieltä, niin hänet voidaan sitten poistaa kaveripiiristä ilman muuta. Tuo oikeus olla kuulematta muuta kuin niitä mielipiteitä kuin mitkä ovat linjassa oman itsen kanssa, niin silloin tietenkään omaan kaveripiiriin ei tule kitkaa. Eli kaikki vain hokevat sitä, mitä joukko sekä sen johtaja tai suurin auktoriteetti haluaa. Ja sitten kenenkään ei tarvitse olla eri mieltä minkään asian suhteen. 

Mutta jos sitten ajatellaan sellaista tilannetta, missä itse jokainen käyttää oikeuttaan sensuroida muiden mielipiteitä, koska ne eivät ole linjassa oman itsen kanssa, niin silloin ollaan menossa ajattelutapaan, missä me menemme kohti laatikkoa. "In to the box" ajattelun kannalta ongelma on siinä, että silloin maailma saattaa ajaa oman itsen sekä oman yhteisön ohitse. Oma yhteisö on asia, joka tietenkin rakentuu jokaisen meistä ympärille. Mutta ongelma on se, että paraskin yhteisö vaatii uusia ajatuksia sekä uusia ideoita, tai ainakin silloin uusille ideoille ja ajatuksille on tarvetta, jos niitä pitää hyödyntää ansainta-logiikassa. 

Eli jos esimerkiksi yhtiö rakentaa vaikkapa web-sovelluksia, niin silloin ihmiset pitää aina motivoida siihen, että he myös ostavat noita sovelluksia. Jos sovelluksille ei löydy kyntää, niin silloin oma toiminta tyrehtyy. Siis jos halutaan oikeasti kehittää esimerkiksi web-sovelluksia, niin silloin meidän kaikkien pitää muistaa se, että noissa sovelluksissa pitää sitten olla myös jokin motiivi, joka saa ihmiset ostamaan niitä. Vain aito positiivinen kiinnostus tuotteeseen takaa sen, että siitä saadaan myös rahaa, jolla yhtiö sitten hankkii rahoitusta oman toimintansa pyörittämiseen. Ja se millaisia ideoita saadaan riippuu ihmisten valmiudesta tuoda omia ideoitaan mukaan toimintaan. 

Jos ajatellaan että esimerkiksi jonkun yhtiön työntekijät olisivat kaikki samanlaisten pelien ystäviä, niin toki he voivat tuolloin tarjota paljon sellaisia pelejä, joista he itse pitävät. Mutta ongelma tulee sitten eteen tilanteessa, missä tuo pelimaku on yksipuolinen. Eli jos tehdään vain yhdenlaisia pelejä, niin silloin oma tuoteryhmä saattaa olla vähän yksipuolinen. Ja sitten tietenkin esimerkiksi se että tarjotaan vain yhtä tai saman näköistä tuotetta jatkuvasti saattaa aiheuttaa ongelmia, jos esimerkiksi alan trendi muuttuu. 

Esimerkiksi yliopistojen sekä korkeakoulujen kansainvälinen opiskelijavaihto on tarkoitettu siksi, että nuo laitokset voisivat vaihtaa ajatuksia sekä myös oppia toisiltaan. Mutta cancel-kulttuuri tuo sellaisen asian esille, että jos joku ei jotain halua, niin hänen ei muita tarvitse koskaan kuunnella. Miksi muita pitää kuunnella, kun oman itsen voi ympäröidä kavereilla, joiden mielipide asioista on täysin sama kuin se oma näkemys. Se tietenkään ei tarkoita sitä, että koko vaihto-ohjelman tarkoitus olisi vertailla sitä, mikä on maailman paras olut-merkki tai missä päin maailmaa on parhaat bileet. Siis vaihto-ohjelmien tarkoitus on tukea yliopistoja sekä korkeakouluja siten, että ne voivat hyötyä toistensa tavasta tehdä asioita. 

Ei se että opiskelija istuu kaiken aikaa ravintolassa ole asia mikä tätä tavoitetta palvele. Opiskeleminen on tylsää, mutta jos sitten ajatellaan että se menee jonkun kohdalla viihteeksi, niin se ei palvele silloin sitä tarkoitusta, mikä opiskelulle on asetettu. Nimenomaan opiskelijabileiden ongelma on siinä, että ne tuhoavat sen tylsän keskustelun, jonka tarkoitus on kehittää opiskelua. Samoin opiskelijabileet ovat joskus niin sanotun cancel-kulttuurin synonyymejä. 

Vakavasti opiskelevia henkilöitä syrjitään myös opiskelu-aikana. Ja jos asiasta keskustellaan jossain, niin silloin edessä on tilanne, missä asiasta kirjoittanutta lähdetään ikään kuin vainoamaan. Siis ettei tylsyys vain tartu, niin noiden vakavissaan opiskelevien kohdalla käy niin, ettei heitä edes haluta tavata. Ja sitten joku bile-hile ympäröi itsensä sillä ryhmällä, joka ajattelee tai ainakin keskustelussa tuo ilmi sen, että luokattomien tylsien opiskelijoiden kanssa ei kannata olla, tai sitten seuraa tylsyyden tarttuminen. 

Kuitenkin modernin ympäristön kehityksen kannalta olisi parempi heterogenisoida eli muuttaa rakenteita monimuotoisemmaksi, jotta voidaan saada aikaan monipuolisia uusia ajatuksia. Mutta aina kun kohtaamme uusia ajatuksia, niin niiden vastaanottamiseen pitää olla myös valmiutta. Tai sitten ympäristö köyhtyy sekä ideoiden määrä vähenee sekä ne yksipuolistuvat. Tuolloin ihminen on matkalla kohti maailmaa, missä hän ei kykene huomioimaan ketään muuta kuin oman itsensä kaltaisia ihmisiä. Eli mitään muuta kuin sitä, mikä milloinkin sattuu tukemaan omaa näkemystä asioista kuunnellaan.