Ilmeisesti Suomi avataan lopullisesti maaliskuun alussa, ja sitä mukaan sitten COVID-19 on taakse jäänyttä elämää. Siis ihminen hävisi ja luonto voitti. Ja mitä tästä opimme, vai opimmeko yhtään mitään? Siis jos jatkossa aiomme torjua epidemioita kasvomaskin avulla, niin silloin olemme sitten tilanteessa, missä rajoitukset eivät varmaan oikeasti tule toimimaan. Oikeastaan kaikkein pahin asia, mikä voidaan tehdä tapahtui epidemian alkuvaiheessa. Kun rajoja alettiin sulkea, niin miljoonat ihmiset keskeyttivät lomansa. He lähtivät palaamaan kotimaahan, ja silloin täysissä lentokenttien odotussaleissa alkoivat kaikki mahdolliset virukset levitä. Samoin se että maahan määrättiin rajoituksia, joita ei voitu tai tarvinnut noudattaa sai aikaan epidemian leviämistä.
Koronapassi toi sitten helpotusta ainakin osalle ihmisistä. Mutta jos tuon asiakirja tulevaisuutta lähdetään pohtimaan, niin ehkä siitä tulee tulevaisuudessa esimerkiksi "infektio- tai kulkutautipassi". Tuollainen passi voisi olla kätevä, jos uusi pandemia iskee. Mutta samalla meidän pitää muistaa, että viruksia tulee ja menee. Eli nuo pienet DNA ja RNA pätkät ovat todella mukautuvia. Ja kaiken aikaa on menossa jonkinlaisia pandemioita. Joten jokaisen uuden viruksen ilmaantuessa emme voi varmaan sulkea koko yhteiskuntaa.
Mutta jos sitten ajatellaan esimerkiksi koronarajoituksia, niin jos sitten vaikkapa uimahallit ja yleiset eli kunnan omistamat liikuntatilat pidetään kiinni, niin se asia on paljon monimutkaisempi kuin miltä ensin saattaa tuntua. Jos ajatellaan että nuo työntekijät saavat palkkaa tuolta ajalta, jolloin hallit ovat kiinni, niin silloin he varmaan eivät pientä sulkua pane pahakseen. Mutta sitten kun kohtaamme maamme lainsäädännön, niin yleisesti taitaa olla tapana että työntekijät saavat palkkaa vaikka paikka on kiinni, jos sitten syy sulkuun ei ole heissä.
Jos näin todella on, niin silloin edessä on hyvin erikoinen tilanne, koska jos sitten ihminen saa oleskella kotonaan, ja saa palkkaa, niin häneen ei tuollainen pieni sulku mitenkään vaikuta. Mutta siis oleskelu ei tarkoita sitä, että kotona tehdään töitä. Toisaalta rajoituksia voidaan sitten myös pohtia sitä kautta, että mitä kun yksityiset kuntosalit, ja ammattimainen urheilu saavat jatkaa muista rajoituksista huolimatta. Eikö noissa paikoissa sitten korona voi tarttua samalla tavalla kuin kaupungin omistamissa tiloissa? Ja sitten syksyllä lehdistössä todettiin, että hätäjarrun käyttö epidemian hoidossa olisi mahdollista.
Sitten joka päivä puhuttiin siitä, kuinka hallituksen pitäisi vetää hätäjarrusta, ja sitten se päivä tuli, kun hätäjarrusta vedettiin. Hätäjarrun ongelma on siinä, että voidaan sanoa ettei esimerkiksi junia pysäytellä hätäjarruilla. Hätäjarrun käyttö voi olla hyvin miellyttävää katsottavaa, mutta lopulta vastaan tulee tilanne, että maa on pakko avata. Joko todetaan että tautitilanne on sellainen, että epidemiaa vastaan ei voida taistella eristyksen sekä testauksen avulla. Tai sitten tauti vain lakkaa olemasta vaarallinen. Kolmas vaihtoehto on se, että rahat ovat loppu. Hätäjarrujen vetely voi aiheuttaa tilanteen, missä ei sitten enää ole muuta mahdollisuutta, kuin avata yhteiskunta äkkirysäyksellä.
Eli hätäjarru vie sitten pelivaraa ja joustoa kaikkialta. Pahin mahdollinen asia on sitten tietenkin epävarmuus. Eli jos sitten luvataan että rajat aukeavat, niin joku lähtee aina ulkomaille. Ja sitten kun lähdetään spekuloimaan rajojen sulkemisella, niin nuo samat ihmiset ryntäävät kotimaahan, ruuhkauttaen lentokentät ja muodostaen samalla myös tilanteen, missä kaikki mahdolliset virukset sitten tarttuvat toisiin, kuten alussa kirjoitin. Mutta moderni aika tuo uusia haasteita, ja niihin haasteisiin vain pitää voida vastata.
https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/politiikka/sanna-marin-rajoitusten-purku-alkaa-14-2-2022-n%C3%A4in-edet%C3%A4%C3%A4n/ar-AAToxXk?ocid=msedgdhp&pc=U531
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.