Infrastruktuurisuunnittelun haasteista

Infrastruktuuri on asia, mikä käsittää ihmiset sekä rakennukset. Samoin esimerkiksi myös energia-ratkaisut kuuluvat infrastruktuurisuunnittelun piiriin. Mutta myös paikallaan olevat palvelut kuten elokuvateatterit, ravintolat, ostoskeskukset, että myös esimerkiksi julkinen liikenne- ja muut vastaavat asiat ovat tärkeitä asioita. Ostoskeskukset ovat tärkeitä, mutta tietenkin niihin pitää päästä helposti. Ostokeskukset tarjoavat kaupallisia palveluita, mutta niihin voidaan integroida myös julkisen sektorin ilmaisia palveluita, joita ovat esimerkiksi kirjastot. 

Infrastruktuurin suunnittelussa unohdetaan usein ihmiset. Eli miten saadaan ihmiset ottamaan osaa oman yhteisen infrastruktuurin kehittämiseen. Tärkein asia on tietenkin se, että kaikki ihmiset saadaan toimimaan yhdessä yhteisen asian hyväksi. Sosiaalinen media voi tarjota matalan kynnyksen portaalin, jonka avulla ihmiset voivat saada tietoa siitä, mitä he voivat tarjota toisilleen. 

Syrjäytyminen on erityisesti perinteisen lähiömallin ongelma. Jos ihminen kokee itsensä ulkopuoliseksi, niin silloin hän ei välitä yhteisestä ympäristöstä. Samoin alkoholi ja muut päihteet saavat ihmisen toimimaan vastoin omaa sekä yhteisön etua. Syrjäytymisen estäminen on asia, minkä torjunnan pitää ylittää työ- ja vapaa-ajan rajan. 

Eli jos syrjäytymiseen saadaan puututtua tarpeeksi ajoissa, ja ihmisen kiinnostus kohdennettua positiiviseen kehitykseen, niin silloin voidaan monia surullisia asioita välttää. Jos ajatellaan että esimerkiksi taloyhtiössä voidaan syrjäytymiseen puuttua, niin silloin esimerkiksi järjestyshäiriöt varmasti vähentyvät. Eli ihmisen pitää olla yhdyskuntasuunnittelun keskiössä mikrotasolta makrotasolle. Kaikki lähtee liikkeelle yksilöstä. Yksilö on toimija, joka on avainasemassa kaikessa mitä infrastruktuurissa tapahtuu. Yksilö on myös kaikkein arvaamattomin toimija. Ihminen on erehtyväinen ja siksi he voivat toimia arvaamattomasti tai jopa väärin. 

Jos yksilö saadaan tekemään positiivisia sekä rakentavia asioita, niin silloin se vähentää syrjäytymistä. Paras tapa vähentää syrjäytymistä on sitoa ihmiset kehittämään yhteistä infrastruktuuria mahdollisimman nuoresta lähtien. Tuolloin ihmiset oppivat etteivät roskat lähde maasta ilman työtä. 

Nykyaikaisen yhteisön tavaramerkki on tekoälyn lisääntyminen. Tekoäly voi auttaa kohdentamaan resursseja siihen, mikä on ihmisille mieluista sekä siihen, mitä he käyttävät ja mitä he tarvitsevat. Mutta ongelma on sitten se, että miten ihmiset saadaan tiedostamaan omat tarpeensa. Informaatio on asia, mikä ohjaa infrastruktuuria sekä kaikkea toimintaa, kuten liikennettä ja muita vastaavia asioita. 

Mutta kun kehitetään informaatiota, niin silloin pitää myös kehittää ihmisten valmiuksia tarkastella saamaansa informaatiota kriittisesti. Yleensä pahin sokea piste jokaisella ihmisellä on oma itse. Vaikka me miten haluamme sanoa, että suhtaudumme tietoon kriittisesti, niin silti me kohtaamme usein tilanteita, joissa me kohtaamme muutosvastarintaa sekä omassa mielessämme että myös muiden ihmisten kommenteissa. 

Emme tarvitse muutosta, koska kaikki asiat ovat aina ennenkin toimineet tietyllä tavalla, on usein nähty reaktio. Ja siksi mihinkään muutokseen ei edes ole mahdollisuutta. Tuolloin pitää vain muistuttaa sitä, että muutos on aina väistämätön. Eli esimerkiksi etätyö ja sosiaalinen media ovat asioita, joita voidaan hidastaa kieltojen avulla. Mutta ennemmin tai myöhemmin ne murtautuvat kaikkien ihmisten elämään, ja avainasemassa on nykyään kyky kohdata muutoksia. Vaikka emme itse halua kohdata muutosta, niin joku muu kuitenkin ryhtyy noita uusia mahdollisuuksia hyödyntämään. Siis muutos sekä uudet mallit pitää kohdata mahdollisuutena eikä vain uhkana. 

Muutos vaatii aina resursseja sekä valmiutta kohdata uusia asioita. Muutos saattaa vaatia myös esimerkiksi koulutusta, ja se on tietenkin poissa esimerkiksi tuottavasta työstä. On parempi ja helpompi kiistää muutos, kuin lähteä hyödyntämään sitä. Eli koska aina on tehty jotain jollain tavalla, niin emme halua nähdä tai lähteä analysoimaan esimerkiksi sitä, mitä hyvää jossain uudessa toimintamallissa kuten etätyössä on? 

Ihminen on sosiaalinen eläin, ja etätyön sekä lähityön kanssa pitää löytää tasapaino. Ääripäät ovat usein asioita, jotka eivät ole kenellekään hyväksi. Eli meidän pitää muistaa se, että me emme koskaan ole täydellisen samanlaisia. Jokainen työyhteisö on jotenkin heterogeeninen, ja aiheuttaa tietenkin tilanteita, missä kaikki ihmiset joutuvat tarkistamaan sekä "säätämään" omia käsityksiään asioista. Eli jokaisella jäsenellä työpaikalla on erilaisia näkemyksiä kaikista asioista. Ja nuo näkemykset pitää vain sovittaa yhteen.