Facebook on kanava, jossa jokainen saa sanoa ainakin melkein mitä haluaa. Se on asia mikä sai takavuosina ihmiset ja varsinkin eräät lehtimiehet takajaloilleen. Facebookia syytettiin siitä, että jokainen joka sitä käytti jäi paitsi siitä ihan oikeasta elämästä. Ja varsinkin Venäjällä oli kampanjoita, joissa suljettiin noita sosiaalisen median tilejä, joissa roikkui vain joukko nörttejä, joilla tulisi olemaan vaikeaa Venäjän armeijassa, jossa kung-fu on voimissaan sekä kaikkinainen nörttimäinen toiminta on täysin pannassa.
Facebookin käyttäjä voi olla täysi nörtti, joka istuu kotona kaiken päivää tuijottamassa jotain telkkaria ja viettää tylsää elämää. Mutta mitä sitten jos joku nörtti nyt sattuu istumaan koneen ääressä koko päivän? Millaista hänen todellinen elämänsä muutenkin on? Siis jos sitten joku rillipää sattuu käymään oikeasti jossain diskossa, niin onko hänen elämänsä niin mukavaa, ja montako sanaa hänelle nyt sitten ylipäätään sanotaan koko illan aikana?
Jos sitten ihminen on niin kovin erilainen kuin sellainen sosiaalinen diskoissa sekä bileissä aikaansa viettävä henkilö, niin mitä varten tätä suurta päällikköä, joka on kaiken nörttimäisen toiminnan yläpuolelle kiinnostaa mitä joku tietokonepelien sekä Facebookin välillä sukkuloiva nörtti jossain Facebookissa kirjoittaa? Siis jos ajatellaan että epäsosiaalinen rillipäiden klubi sitten dominoi jotain Facebookia, niin ehkä tuollainen paikka on se, missä he voivat edes yrittää olla jotenkin sosiaalisia niin, että joku viitsii heihin vähän huomiota uhrata. Facebook on outo paikka. Siellä voi jokainen ihminen mokata ihan kunnolla, mutta tuo mokaaminen on luonnollista. Ja kukaan ei varmaan ole koskaan ajatellut, että Facebook eli sosiaalinen media voi olla paikka, missä yhtiöt tapaavat asiakkaitaan ja tarjoavat palveluitaan.
Mutta Facebook on vaarallinen väline. Väärissä käsissä sen toiminta on musertavaa. Ja samat algoritmit jotka auttavat kohdentamaan saippuamainoksia saivat aikaan sen, että Facebookin kautta luotiin vaalikampanja, jonka avulla saatiin Britit eroamaan EU:sta.
Jos ajatellaan että Cambridge Analytics esimerkiksi nimensä perusteella sai ihmiset vastaamaan kyselyihin, koska yhtiö nimensä perusteella samaistettiin Cambridgen yliopistoon, niin silloin voidaan sanoa, että nimivalinta osui nappiin. Mutta vaikka esimerkiksi kaiken maailman lomakkeiden lähettely Facebookissa kiellettäisiin, niin silloin aina voidaan niitä liittää linkkinä blogeihin, joiden avulla herätetään ihmisten kiinnostusta vastata kysymyksiin, jotka jokainen meistä voi tehdä esimerkiksi Google Formsin avulla. Ja jos ihminen aiheuttaa sen, että hänen toimintaansa kommentoidaan esimerkiksi kansallisen median pääsivuilla, niin silloin ihminen sitten tietää työllään olevan vaikutusta.
Ja tuon kampanjan, joka suoritettiin Cambridge Analytics-nimisen yrityksen kautta pelättiin olevan ikään kuin kenraaliharjoitus operaatiolle, jonka tarkoitus on ollut kanavoida ääniä NATO-vastaisille poliitikoille. Noin saataisiin sitten myös NATO hajalle, ja sen takia meidän pitää ymmärtää Facebookin kaltaisten palveluiden olevan todella suuri riski ja myös mahdollisuus. Eli sosiaalisessa mediassa ei ole pelkästään hyviä tai huonoja asioita. Se on tuonut ihmisten tietoisuuteen sellaisia asioita, joista ehkä muuten vaiettaisiin. Ja nyt en sitten tarkoita mitään Kennedyn salamurhaa koskevia teorioita.
Vaan sellaisia asioita joista saa nykyään lukea aivan joka päivä. Esimerkiksi koulukiusaaminen on asia, mikä on noussut esille myös sosiaalisen median kautta. Joka päivä joku koululainen joutuu toisten kiusaamaksi. Ja jos sitten ajatellaan sitä, että se tapahtuisi jollekin henkilökohtaisesti, niin onko kyseessä sitten niin pieni asia, kuin miltä se saattaa ulkopuolisesta vaikuttaa. Jos ajatellaan esimerkiksi koulukiusaajia, niin koulujen rehtoreilla on valtaa. Mutta joskus esiin tulee tapauksia, joissa koulun rehtori on ilmeisesti ajatellut pääsevänsä vähällä, kun hän on joko vaiennut tapauksesta tai syyttänyt kiusaamisen uhria siitä, että tämä on liian herkkä.
Se mistä Facebookia on aina syytetty on puutteellinen moderointi. Siis esimerkiksi nettikiusaaminen on asia, mikä varmaan on kaikista hyvin ikävää. Mutta toisaalta jos joku sitten alkaa kiusaamaan muita, niin se kertoo tuosta ihmisestä hyvin paljon. Ehkä toisen kiusaaminen on mukavaa, mutta ainakaan itse en sitä kovin positiivisena näe. Ja jos joku kiusaa toisia, niin Facebookissa tuon asian näkee hyvin moni muukin kuin vain joku yksi ihminen.
https://www.iltalehti.fi/digiuutiset/a/b0af8df9-31f4-470b-85dc-7f6cbd52d7d1
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.