Mikä siinä johtajuudessa miellyttää?

Mikä siinä johtajuudessa miellyttää?

Me kaipaamme johtajaa, ja vahvaa johtajuutta on asia, mikä tulee ilmi monissa pandemiaa käsittelevissä kirjoituksissa. Mutta miksi me kaipaamme johtajuutta tai vahvaa johtajaa kertomaan meille siitä, että kasvomaskeja pitää käyttää, rokotuksissa pitää käydä tai että jos emme voi tai halua käydä rokotuksissa, niin silloin meidän pitäisi olla sisällä tai erillään muista? Syytä tähän asiaan ei ole koskaan käsitelty missään mediassa, mutta jonkun pitää aina pakottaa ihmisiä tekemään jotain. Siis miksi kaipaamme vahvaa johtajuutta? 

Kun ajatellaan sitä, että ihminen pitää luonnostaan jotain toista johtajana, ja meillä ihmisillä on luontainen tarve miellyttää johtajaa, niin silloin tietenkin joku vertaa ihmistä esimerkiksi susiin tai koiriin. Mutta olemmeko me kuitenkaan koiria tai susia. Siis ainakin abstrakti ajattelu erottaa meidän näistä laumaeläimistä. 

Eräs itävaltalainen poliitikko sanoi kerran, että on susia ja koiria. No tietenkin tämä kyseinen itävaltalainen poliitikko kehitti ajatusmallin siitä, että hänelle läheiset ihmiset ovat kuin susia, jotka hallitsevat koiria. Mutta toisaalta jos oikeasti lähdetään pohtimaan sitä, että kumpi voittaa aikuisten oikeasti, susi vai koira, niin silloin pitää muistaa että koira on ihmisen lemmikki. Ja ihmisellä on pyssy, millä hän puolustaa koiraansa. Koira on eläin joka on löytänyt turvan ihmisestä, joka perinteisesti on pitänyt sutta vahinkoeläimenä, ja metsästänyt sen likimain sukupuuttoon. 

Onko vähän noloa olla koira? Ehkä jos asiaa kysytään susilauman johtajalta, niin silloin tietenkin kaikki muiden palveleminen on vähän noloa. 

Susilauman johtaja on tietenkin oikeutettu kaikkeen mitä lauma tekee. Sen pennut saavat aina ravintoa, ja se on tietenkin asia mikä muiden pitää ymmärtää. Evoluutio on antanut susilauman alfa-parille paikan auringossa, koska ne ovat vahvimmat. Ja se mikä sitten tekee tuosta alfa-parista vahvimman on se, että ne saavat aina osansa ateriasta. Jos alfa-parilta kysytään että pitääkö asioita muuttaa, niin ne tuskin näkevät mitään syytä muutokseen. 

Miksi mitään pitää muuttaa, kun kaikki on kuitenkin hyvin, ja alfa-pari sitten saa ravintoa sekä niiden pennut ovat vahvoja. Kun alfa-parin asemaa verrataan muihin susiin, niin voidaan kysyä että monessako dokumentissa tuo pariskunta kaataa saalista? Surin osa tuon johtavan pariskunnan ajasta menee ärhentelyyn ja kurinpitoon. Ja saaliit kaataa aina joku muu. 

Mutta jos sitten kysytään esimerkiksi lauman alemmalta jäseneltä, joka ei sitten aina ruokaa saa sama kysymys, niin silloin ei ehkä asia ole niin kauhean yksinkertainen. Ehkä ensimmäiset kesyt koirat olivat susia, jotka ihminen otti hoiviinsa kun niiden emo oli nääntynyt. Osaamalla miellyttää ihmistä on koira lunastanut paikan auringossa. Ja sitten syntyi suhde mikä on jatkunut tähän päivään asti. Koira on vienyt ihmisen saaliin luokse, ja ihminen on sitten puolustanut lemmikkiään keihäällään ja jousellaan. 

Koira taas on oppinut miellyttämään ihmistä, ja siksi koirien suuri sukukunta porskuttaa mukavasti syöden Sertiä sekä aluksi olemaan hyödyllisiä, mutta myöhemmin koirat lunastivat paikan ihmisen lähellä ihan vain  olemalla söpöjä. Näin ne takaavat itselleen mukavan sekä turvallisen elämän. Ja paikka ihmisen sydämessä takasi tietenkin hyvän kohtelun. Ensimmäiset koirat olivat hyötyeläimiä, jota tarvittiin varoittamaan mahdollisista susista sekä myös vihollisista.

Koira on oppinut haukkumaan, jos esimerkiksi susi tulee sen isännän pihaan tai johtamaan isäntänsä saaliin perään. Ja kiitokseksi se on saanut sitten osan saalista itselleen. Sitten eräs koira oppi hakemaan isäntänsä tohvelit, ja sitten syntyi seurakoirien ammattikunta, joka hakee isännälleen esimerkiksi sanomalehden, kenkiä sekä kaikkea muuta mukavaa. Noiden esineiden hakeminen saattaa olla hiukan nörttiä, mutta kuitenkin tuon koiran ei tarvitse lähteä ulos pakkaseen ja pimeään etsimään isoja sekä pelottavia susia. Mutta tuon loistavan älynväläyksen kautta kehittyi joukko koiria, jotka oppivat ihan muuten vain miellyttämään isäntäänsä, ja tuo seurakoirien suuri joukko varmaan takaa sen, että niiden laji säilyy myös tulevaisuudessa. 

Vertaa tuota elämää nyt sitten suden elämään, joka joutuu jatkuvasti metsästämään ja kilpailemaan ravinnosta muiden eläinten kanssa. Koiralle tuodaan joka päivä ruokaa ja juomaa, jos se vain ymmärtää olla söpö ja ei se koiran kuolemakaan niin kamala ole. Kun koira ei enää pääse ylös, niin isäntä vie sen lopetettavaksi ja se saa rauhallisen lopun. Kun taas susi voi kärsiä pitkän aikaa, jos se ei enää voi metsästää tai siitä ei enää ole hyötyä laumalle. 

Vahva johtaja yhdistää kansan sanotaan, ja vain yksi kansa joka on yhden johtajan alaisena on vahva on mantra, jota välillä hoetaan aivan väsyksiin asti. Siis kuten tämä äsken mainittu, hyvin ikävän maineen saanut itävaltalais-poliitikko aikoinaan hoki, niin "ein volk, ein reich, ein führer". Ja niin kuin kaikki muistavat, niin natsit ovat ihmisiä jotka kokivat vahvan johtajuuden olevan sellainen asia, mitä kansa tarvitsi. Mutta siis mitä varten he uskoivat niin? Vahva johtaja on ihminen joka ikään kuin vapauttaa tavallisen ihmisen eli hänen alaisensa moraalisesta vastuusta. 

Eli kun suuri ja mahtava johtaja sanoo jonkun asian olevan "okei", niin silloin alainen voi huoleti lähteä toteuttamaan tuota käskyä, ja se on myös alaiselle "okei". Yhtiöissä on suuri johtaja, jonka mukaan kaikki asiat tehdään, ja auta armias, jos sitten ei mene jakeluun se, kuinka loistava johtaja oikeastaan on. Jos johtajuutta vähän joskus joku sattuu kritisoimaan, niin silloin kritiikki on säälittävää kitinää, koska johtajuutta ei saa koskaan kyseenalaistaa. 

Tai sitten alainen saa kokea olevansa jotenkin Ö-luokan ihminen. Siis alaisen paikka on totella johtajaa, joka on ehdoton auktoriteetti. Siis niin kauan kuin se on "okei" hänelle itselleen tai sopii jonkun muun omaan näkemykseen siitä, miten asioita pitää hoitaa. Eli jos ajatellaan että henkilö joka tukee vahvaa johtajuutta on jotenkin välikerroksessa, missä hän vain välittää käskyjä, niin silloin tietenkään hän ei koskaan joudu itse tekemään mitään likaisia töitä.

Jos ajatellaan esimerkiksi kiinteistön-hoito yhtiöiden työnjohtajia, niin he eivät tietenkään itse lähde mitään töitä ulos  tekemään, jos vain sattuu olemaan sadepäivä. Silloin työnjohtaja istuu toimistossa ja tekee paperitöitä, ja alaiset sitten seisovat sateessa ulkona. Tai niin asiat varmaan nähdään monissa keskusteluissa. 

Tietenkään tällaista ei varmaan pitäisi kirjoittaa, mutta varmaan kaikki ymmärtävät että työnjohtajat tekevät työtä ulkosalla silloin kuin heille sattuu sopimaan. Ja sitten jos joku nyt sattuu olemaan vähän eri mieltä siitä, että onko hän seisonut ulkona vai myös haravoinut pihoja, niin tietenkin yritykseen tulee sellainen välitön tarve YT-neuvotteluille, jotta kaikki muistavat miten auktoriteettia kohdellaan.