Tervehdys suomen kansalle sekä kaikille muille jotka lukevat tätä kirjoitusta. Kun me olemme liberaaleja, niin olemme moderneja. Mutta kun sitten lähdemme pohtimaan liberaaliutta hiukan tarkemmin, niin meidän pitää kysyä että olemmeko me sittenkään aivan niin liberaaleja kuin meidän pitäisi olla. Siis mehän emme koskaan ole ennakkoluuloisia emmekä rasisteja.
Kun naapuriin muuttaa ulkomaalainen, niin me ryntäämme suoraan hänen ovelleen esittäytymään. Kun joku kokee että ei uskalla mennä armeijaan, niin silloin me tietenkin osoitamme ymmärtämystä häntä kohtaan. Samoin olemme liberaaleja sekä ymmärrämme ihmisiä, joilla on taipumus mille he eivät itse voi mitään.
Lain mukaan ihmisellä on oikeus mennä sivariin, jos häntä huvittaa. Ja kuten saamme lehdistä lukea, niin kaikki ihmiset ovat liberaaleja tuon asian takia. Ja lehdistö kohtelee ulkomaalaisia samalla tavalla kuin meitä valtaväestöön kuuluvia. Siis ihan oikeasti olemmeko koskaan menneet ylipäätään naapuriin esittäytymään tai olemmeko koskaan edes tervehtineet naapuriamme? Tai olemmeko koskaan tarjonneet naapurillemme apua, jos hän sitä tarvitsee? Tai siis ehkä me olemme sitten menneet jonkun "Tatjanan" kanssa juttusille muutaman oluen jälkeen, sekä sitten suorittaneen niin sanotun selättämisen hänen kanssaan.
Jos sitten esimerkiksi lähdemme siitä, että liberaalien sekä vihervasemmiston pitää suvaita kaikkia mahdollisia asioita, niin voimme kysyä että missä menee raja siinä, että pitääkö jotain asiaa kohtaan olla suvaitseva vai ei? Siis pitääkö meidän sietää sitä, että joku nyt vain sattuu olemaan erilainen kuin me itse olemme? Tai pitääkö muiden sitten sietää sitä, että emme koskaan heistä mitään hyvää saa sanottua? Kas siinä loistava pohdinnan aihe? Tai jos joku jatkuvasti hokee sitä kuinka toinen ihminen on toista eli omaa itseä alempi, niin pitääkö tuon alistetun sietää sitä loputtomasti? Siis pohjimmiltaan on kysymys siitä, että mikä on se raja, jota toisen pitää sietää?
Jos sosiaalisessa tai muussa mediassa sanotaan toisen tehneen rikoksia, niin riittääkö siihen että sanotaan "olen kuullut tuon henkilön tehneen useita rikoksia". Vai pitäisikö noita rikoksia sitten luetella, ja pitäisikö noista asioista sitten olla tuomiot? Tai ehkä sitten pitäisi kertoa myös rikosten taustat sekä syy siihen, miksi tuo tuomio on annettu. Tietenkin voidaan sanoa että ihmisellä on tilillään vaikkapa varkauksia. Mutta pitääkö hänen sitten kärsiä esimerkiksi farmareiden varkaudesta koko lopun ikänsä? Siis varkaus on rikos, mutta miten pitkään siitä pitää kärsiä? Eli onko joku 14-vuotiaana varastettu farmarihousupari sellainen asia, että sitä voidaan verrata suoraan esimerkiksi murhaan?
Tai ehkä molemmat ihmiset, varas ja murhaaja ovat tehneet teon, mikä heitä yhdistää lopun ikänsä. He ovat rikkoneet lakia. Mutta miten on esimerkiksi trollaamisen kanssa? Onko kaikki mitä tehdään sananvapauden nimissä oikeasti laillista? Tai mikä sitten erottaa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa annetun uhkauksen siitä mitä esitetään esimerkiksi joskus jopa niin sanotun virallisen median sivuilla. Tai mitä jos joku nyt sitten vain alkaa levitellä toisen yksityisasioita lehtien sivuilla? Miten sellaiseen asiaan pitää reagoida? Tietenkin puhelimessa pitää käyttäytyä hyvin, mutta mitä jos toinen päättää keskustelussa jokaisen lauseen sanaan "idiootti"?
Pitääkö tuotakin sitten sietää? Eikö siitä nyt saa ihan vähän loukkaantua? Ja pitääkö se että toinen käyttäytyy itseä kohtaan loukkaavasti noin vain sivuuttaa? Jos itse sattuu olemaan pomo, niin alainen voidaan käskeä työhuoneeseen ja antaa tulla täydellä voimalla päin naamaa sitä kuka on pomo ja kuka käskee eikä pomon tarvitse kuunnella mitään kloppeja tai punkkareita. Mutta mitä jos pomo alkaa selvitellä sitä, mitä mieltä hän on esimerkiksi alaisen kampauksesta tai siitä, mitä alainen tekee vapaa-ajallaan.
Eli jos alainen nyt sattuu esimerkiksi soittamaan kitaraa, niin saako pomo ryhtyä siitä asiasta avautumaan. Yleensä jos itse on pomo ja kohtaa ikäviä asioita alaisen taholta, niin silloin näihin asioihin on helppo puuttua. Riittää että otetaan auktoriteetti käyttöön, ja siinä sitten alainen oppii kuka onkaan pomo. Mutta mitä jos pomo sitten toimii epäasiallisesti alaista kohtaan? Mitä jos pomon soittama musiikki häiritsee alaisia, niin etteivät he voi keskittyä?
Tai mitä jos pomo sattuu olemaan "pienessä sievässä" osastolla? Pomon on helppo puuttua noihin asioihin. Hänellä on auktoriteetti turvanaan. Mutta mitä jos itsellä ei ole auktoriteettia takana? Mitä sitten tehdään? Estetäänkö pomoa tulemasta paikalle väkivalloin jos hänellä ei ole esimerkiksi suojavarustusta tai hän on juovuksissa ja työtilassa pitää olla selvin päin? Tai ehkä nuo asiat sitten koskivat vain alaisia.
Eikö myös pomolle saa sanoa että työpaikalla puhutaan vain työasioista, jos hän sattuu huutamaan päin naamaa mitä mieltä hän nyt silläkin kerralla sattuu mistäkin klopista tai tyttelistä olemaan? Tai ehkä miehiä saa pojutella niin paljon kun sattuu havuttamaan, ja heille saa puhua miten sattuu huvittamaan, jos sattuu olemaan esimies. Tai ehkä soitetaan vähän isompi pomo paikalle, ja sitten tuo isompi pomo ottaa yhteyttä omaan esimieheensä tai ehkä hän tulee paikalle kun on muut asiat saanut hoidettua. Eli mitä jos tuo isompi pomo ei viitsi saapua moisen ilmoituksen jälkeen, vaan siirtää asian myöhemmäksi eli "tulee kunhan on syönyt". Tai ehkä hän tulee paikalle ensi viikolla.
Kaikissa simulaatioissa lähdetään siitä, että kukaan ei valehtele. Kukaan ei unohda mitään, ja kaikki noudattavat käskyjä. Mutta mitä jos sitten oikeasti se "isompi pomo" sattuu tekemään etäpäivää silloin kun tuo oma pomo "rähmii asioita". Tai hän on kokouksessa eikä häntä saa häiritä? Eli todellinen elämä eroaa simulaatiosta monella tavalla. Kukaan ei ole niissä ärsyyntynyt, väsynyt tai hajamielinen. Jokainen voi tiuskaista toiselle mitä huvittaa. Ja sitten perustella asiaa ärtymyksellä. Mutta toisen ei tarvitse tuollaisesta tiuskimisesta pitää. Eli onko ehkä toisen jatkuvasti oltava osaston ukkosenjohdatin, johon pomo purkaa pahaa mieltään sekä turhautumista, koska häneltä on taas jäänyt ylennys saamatta, ja koko työura tuhoutuu jossain tunkkaisessa välikerroksen toimistossa.
Tuon luonnonlahjakkuuden paikka olisi siis varmaan jossain Microsoftin suurimpana johtajana. Mutta hän on päätynyt johonkin suomalaiseen business parkiin tekemään työtä johon tietenkin on tuhansia osaajia. Eli ainutkertainen kyky tuhlaa aikaansa jossain "Jaskan konepajalla". Ja tuo mies tai nainen jolla on niin paljon annettavaa maailmalle on vain jonkun mitään sanomattoman konepajan sivuosaston päällikkö. Vaikka hän olisi paljon sopivampi jonkun tunnetun yhtiön kuten Daimler-Benzin pääjohtajaksi.
Ehkä meiltä on jäänyt sellainen interaktio pois mielestä, että jos itse oletamme että meitä kohdellaan asiallisesti puhelimessa tai missä vain muualla, niin myös toisella on oikeus olettaa että myös itse käyttäydymme samalla tavalla asiallisesti myös heitä kohtaan. Siis tehkää muille vain sitä, mitä toivotte itsellenne tehtävän. Sama ohje koskee myös ihmisten käytöstä toisia kohtaan. En usko että kukaan haluaa tulla puhutelluksi mieltä ylentävästi sellaiseksi hiukan mämmiä muistuttavaksi läjäksi, joita löytyy esimerkiksi tien reunasta tai WC-pytystä.
Emme koskaan ajattele mitään mikä olisi totalitaristista, emme ihannoi väkivaltaa emmekä diktaattoreita. Tai ehkä aina joskus salaa toivomme että meidän ohitsemme lipuisi sotilasparaati. Kukapa tietää mitä ihmisen mielessä liikkuu silloin kun hän on ihan yksin itsensä kanssa?
Vai olenko kirjoituksessa unohtanut sen, että me kaikki olemme ihmisiä? Siis olenko ehkä joskus tehnyt mauttoman pilan sekä sanonut ehkä ovella sisään tullessani sanat jotka liittävät minut erääseen itävaltalaiseen poliitikkoon, joka teki paljon hirveitä asioita?
Tai ehkä olen joskus alaikäisenä olutta juotuani puhunut jostain instituutiosta halventavasti? Siis olenko ollut tuolloin rasisti, natsi sekä ajattelematon? Siis varmaan tässä vaiheessa kaikki ovat sitä mieltä että olen ollut joskus teini-iässä täysin tosissani noiden asioiden kanssa, koska he itse ovat olleet täysin kypsiä ihmisiä. He ovat syntyneet aikuisina, eikä heidän ole koskaan tarvinnut sanoa mitään tyhmää. Heidän ei tarvitse puhua kenellekään mitään, kun kaikki tietävät että he ovat heti syntymänsä jälkeen kykeneviä johtamaan kaikkea mitä he näkevät. Koska nuo luonnonlahjakkuudet ovat kaiken muun yläpuolella, niin heidän ei tarvitse sanoa mitään.
Kaikkihan sen tietävät kuinka loistava sekä kypsä joku ihminen on ilman että hän sanoo meille tavallisille ihmisille yhtään sanaa. He eivät toitottele omia mielipiteitään tai muita asioita muille kuin vertaisilleen. Siis he ovat niin korkealla tasolla ettei heidän tarvitse kantaansa muille ilmaista. Mutta se mikä heidän mielipiteensä jostain asiasta on jää monilta huomaamatta. Eikä kukaan muu kuin noiden ihmisten lähimmät toverit tietävät sen, mitä mieltä hän on mistäkin asiasta.
Riittää että pitää suun kiinni kaikista asioista, jotka eivät itseä satu koskettamaan. Joten silloin ei kukaan ainakaan sano mitään vastuutonta tai mitään mikä kaduttaa myöhemmin. Varmaan olen ainakin ollut silloin ymmärtämätön siitä, että tällaiset sanomiset voivat oikeasti vaarantaa urani tai että ne ovat täysin sopimattomia nykyaikaiseen yhteiskuntaan.
Sen tietenkin puolustukseksi voin sanoa, että ennen kuin minut aamulla saatetaan johonkin linnan tyrmään, niin olen joskus ollut ihan oikeasti lapsi, ja ehkä olen ollut myös sen takia epäkypsä, lapsellinen sekä muutenkin kypsymätön. Mutta siksi meillä on onneksi kehityskaari, eli meiltä odotetaan kypsää asennetta vasta ehkä 18-vuotiaana, ja vastuunalaisiin virkoihin sekä toisen holhoojaksi pääsee sitten vähän vanhempana.
Siis oikeasti ihmisen pitää hiukan kypsyä sekä kasvaa ennen kuin hänelle voidaan antaa vastuuta sekä olettaa että hän kykenee edes noudattamaan sääntöjä. Vastasyntynyt ei varmaan ole aivan kelpaava ministeriksi, vaikka tietenkin toivoisimme hänen olevan joku valmiiksi aikuisena syntynyt. Meistä kukaan ei ole syntynyt aikuisena, eli nuorena voimme joskus tehdä tyhmiä asioita.
Ehkä silloin joskus teimme jotain mitä emme nyt tekisi, mutta silloin kauan sitten 1980-luvulla olivat arvot sekä aatteet hiukan toiset. Tai siis ainakin asenteet erilaisiin asioihin olivat toisin kuin nykyään. Toisaalta sosiaalinen media ei ollut aivan sillä asteella, mitä se nykyään on. Joten silloin kauan sitten eivät vanhemmat saaneet tietää mistään tyhmistä asioista, joita silloin kauan sitten teimme. Silloin ei maassamme ollut pakolaisia, joten kielenkäyttö esimerkiksi kouluissa oli erilaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.