Antisankari Hassan Zubier ja nimetön sankari: poliisi.

Kuva: Wikimedia

Hassan Zubier: Sankari vai konna? Aluksi pari sanaa Hassan Zubierista sekä poliisista jonka pidätti Turun Jihadistin. Hassan Zubier ei ole poliisi ja tämä kirjoitus keskittyy Zubieriin siksi että haluaisin tuoda pari asiaa tästä tapauksesta esille. Ja ennen seuraavaa vuodatusta sanon että meistä kukaan ei varmaan toivo että joutuu tuollaiseen tilanteeseen. Enkä ainakaan itse ole ollut Turun torilla tuon Suomen ensimmäisen terrori-iskun aikana, joten en nähnyt enkä edes kuvittele tietäväni miten tuossa tilanteessa itse toimisin. 

Mutta jotenkin itselleni on tullut tästä julkisuudessa paistatelleesta rullatuolissa istuvasta Hassan Zubierista  tai hänen toiminnastaan sellainen kuva, että joku haluaa oikeasti unohtaa Zubierin toiminnan Turussa tuona päivänä. Eli Zubieria vähätellään, ja hänen menneisyyttään rikollisena halutaan tuoda esille. Ja kysymys kuuluu, että miksi näin toimitaan? Eikö se riitä että hän joutui rullatuoliin tuon teon takia?

Miksi ihmisestä muistetaan vain se paha puoli? Kun antisankarimme Hassan Zubier kumartui Turun puukotuksessa haavoittuneen naisen päälle, ja sai siinä samassa itse puukosta vartaloonsa, niin tietenkin hänkin on sankari. Tai ainakin niin haluaisin uskoa. YLE:n kolumnin mukaan tuo nainen jota Zubier auttoi kuoli. Joten ehkä joku muu olisi voinut toimia paremmin, ja siinä puukon aiheuttama haava niskassa. shokkitilassa sekä verenhukasta kärsien saanut naisen pelastetuksi. Ja sitten asia mikä tässä Zubierin tapauksessa on ihmeellistä on se, että hänestä muistetaan vain ne huonot asiat. 

https://yle.fi/uutiset/3-12087139

Ehkä kaikille muille paitsi Zubierille itselleen olisi ollut parasta, että hän olisi juossut pakoon, jolloin häntä olisi voitu syyllistää puhtain omatunnoin. Mutta kun hän otti tuossa tapauksessa puukosta niskaansa ja joutui rullatuoliin, niin hän ei ole yksinomaan paha ihminen. Hän on pahis joka joutui rullatuoliin. Jos hän olisi lähtenyt pakoon,  niin ehkä hänen tuomitsemisensa olisi niin paljon helpompaa. 

Hän on pakko olla ihmisten silmissä rikollinen. Kerran vanki on aina vanki. Kerran rikollinen on aina rikollinen, mutta sitten rikollinen tekee ensimmäisen altruistisen teon elämänsä aikana, ja kärsii siitä vielä pitkään, niin hän on hankala tapaus. Se miten hänestä tuli rikollinen ei ketään kiinnosta. Ei se kiinnosta että toista on käytetty hyväksi tai että hän ehkä yritti muuttua. Ehkä hän halusi esiintyä avovaimolleen ensimmäistä kertaa positiivisessa valossa. 

Mistä kukaan hänen motiivejaan tietää. Ihmiset näkevät vain rikollisen. Ja vielä ulkomaalaisen rikollisen. Miten mukavaa se kaikkien kunnon ihmisten kannalta olisi ollut, jos Zubier olisi vaikka varastanut tuon puukotetun naisen laukun, ja luikkinut karkuun. Silloin hän olisi ollut läpeensä paha, paatunut rikollinen. Se että linnakundi saa mitalin rintaan ei ole tietenkään kaikille mieleen. Kun ihminen tekee rikoksen, niin hän on merkitty lopun iäkseen. 

Millainen tapaus tämä tapaus Zubier oikeastaan on? Ympärillä oli paljon niin sanottuja "kunnon kansalaisia", mutta sitten yhtä maahan kaatunutta naista sattui auttamaan mies, joka oli maahanmuuttajataustainen, tatuoitu vankilassa ollut, muslimi, ja hän sai siitä mitalin. Miten tuollaista voi tapahtua? Jos hänellä ei olisi tuota taustaa, niin olisiko hänelle ehkä tehty patsas Turun kauppatorille. Tai ehkä tuossa Zubierissa ottaa aivoon se, että hänen taustojaan ei ymmärretty tarkastaa kunnolla, kun häntä lähdettiin suitsuttamaan. Ja onhan hän ollut senkin jälkeen Suomessa oikeudessa.

***********************************************************************

"Me odotamme poliisilta sankaritekoja, mutta emme paukuttele niillä henkseleitä".

https://yle.fi/uutiset/3-12087139 

***********************************************************************

Jos hän olisi ollut oikeasti pelastuspalvelun mies, niin hänen nimeään ei ehkä olisi julkaistu. Huolimatta menneisyydestään sekä esimerkiksi siitä että hän esiintyi pelastuspalvelun tai mikä nyt olikaan jäsenenä, mitä hän ei ollut. Siis ottaako niin kauheasti päähän se, että joku sitten uskoi tuota tarinan kertojaa, että tuota tuohtumusta sekä häpeää ja paheksuntaa pitää purkaa jatkuvasti. 

Siis tietenkin toimittajien pitäisi tarkistaa taustat, ja ehkä se että taustan tarkastus oli unohtunut ottaa päähän. Me kaikki teemme virheitä. Ja miten meidän pitää suhtautua ihmiseen joka istuu rullatuolissa? Itsekään en aina kohdatessani esimerkiksi keuhkosyöpää sairastavia ihmisiä halua korjata heidän kertomuksiaan, vaikka ne saattavat olla hyvinkin tuulesta temmattuja. 

Hassan Zubier ei ehkä ole aivan niitä parhaita esimerkkejä ihmisestä, jotka me tahdomme nähdä sankarin paikalla. Eikä hän ole sopiva esimerkki lapsille muussa mielessä kuin siinä, mitä jengeissä sekä väärässä seurassa liikkuminen aiheuttaa. Mutta vaikka hän on moraalisesti arveluttava, ihonsa tatuoinneilla koristellut moninkertainen rikollinen, niin hän sitten sai puukosta tuona päivänä. Mitali sitten tuosta asiasta irtosi, minkä hän otti rintaansa istuen rullatuolissa, ja sitten tietenkin joukko sairaalalaskuja sekä leikkauksia jäi yhteiskunnan maksettavaksi. 

Tietenkin me kaikki voimme ajatella, että Hassan Zubier oli oikeasti varastamassa tuon naisen lompakkoa, mutta kuitenkin puukosta tuli, ja sen jälkeen tatuoitu linnakundi sai oikein mitalin tästä asiasta. Hassan Zubier saattoi tietenkin toimia yleisen hyvän tavan vastaisesti esiintyessään pelastuspalvelun ammattilaisena, mutta eikö puukko selässä sitten ole asia mikä osoitti että hän oli myös vaarassa tuossa tilanteessa? Eikö hän sitten yrittänyt auttaa puukotuksen uhria?

Tai siis ainakin yritti pelastaa ihmishengen. Alla olevan YLE:n lehtijutun mukaan nainen jota Zubier yritti auttaa kuoli. Ja niin melkein kuoli myös Zubier, joka istuu ilmeisesti edelleen pyörätuolissa tuon Turun puukotuksen jälkeen. 

Mutta syy miksi Hassan Zubier on ollut julkisuudessa eikä tapauksen toinen sankari, poliisi joka toimi koulutuksensa mukaan on se, että poliisin työhön kuuluu nimettömyys sekä kasvottomuus. Nimettömyyden ajatellaan suojelevan häntä "asiakkaiden" kostolta. Ja tässä sitten vielä yksi asia Hassan Zubierista. Hän oli siviili. Jos hän olisi ollut oikeasti pelastuspalvelun mies, niin hän olisi varmaan saanut potkut jos hän olisi esiintynyt julkisuudessa sillä tavalla kuin esiintyi, tai sitten hänet olisi esitelty "paikalla olleena pelastusmiehenä". No hänen uransa olisi kuitenkin ohi, kun rullatuolissa on vähän vaikeaa tehdä pelastustöitä. 

Jos sitten ajatellaan että Hassan Zubier olisi esiintynyt ammattipelastajana ja sitä kautta saanut tietoja joita hänen ei pitäisi saada, niin ihmiset voivat ottaa tapauksesta oppia. Netissä voi kuka vain esiintyä minä vain, joten siellä ei kannata kertoa mitään mitä ei voisi muualla kertoa. 

Turun torilla Suomen ensimmäisessä terroriteossa on kaksi sankaria. Toinen on julkisuudessa paistatellut sekä keksityillä sankaritarinoilla kyseenalaista mainetta niittänyt Hassan Zubier joka otti mitalin rintaansa istuen rullatuolissa. Ja sitten poliisi joka toimi oikein sekä suoritti epäillyn eli puukottajan pidätyksen. 

Tuossa tapauksessa pidätys on asia joka on tärkeää suorittaa, vaikka pinna on tiukalla. Nimittäin vain eläviä ihmisiä voidaan kuulustella ja sitä kautta voidaan saada selville että onko teon taustalla muita ihmisiä. Poliisin toiminta oli kiitettävää, ja se mikä tässä suullisessa tapauksessa paistaa läpi on se, että vain siviiliä on muistettu. Samoin paikalle tuli tietenkin raivostunut väkijoukko, joka yritti ilmeisesti lynkata tuon jihadistin.