Pieni lisäys vielä edelliseen. Jos ajatellaan että Koskelan surman tehneet nuoret ovat saaneet ikävää palautetta teostaan, niin ovatko he ehkä odottaneet muuta. Vankilaan oli lähetetty YLEn mukaan kaksi uhkaavaa kirjettä, ja usein henkirikoksen tekijät saavat noita vähän ikäviä palautteita. Varsinkin korkean profiilin henkirikoksissa, joissa uhrina on nuori henkilö, on usein vankilaan lähetetty ikäviä muistutuksia siitä, miten ihmiset suhtautuvat näihin tekoihin.
Samalla myös pitää muistaa se, että esimerkiksi jostain syystä jotkut ihmiset ajattelevat vain sitä, että noiden tekijöiden kuntoutus on tärkeää sekä heidän paluustaan yhteiskuntaan nähdään kovasti vaivaa. Kukaan ei koskaan muista sitä, että tuon teon uhri ei koskaan palaa mihinkään tehtäviin, eikä hänelle enää paista koskaan aurinko. Hänelle ei koskaan enää aukea yksikään ovi.
Jos puhutaan esimerkiksi siitä että törkeä sekä nöyryyttävän pahoinpitelyn uhri ei saa työtä, tai hän kokee muuten ahdistusta, niin toki tuon ahdistuksen aiheuttajan pitäisi nuo asiat korvata. Mutta tuolloin teon uhri on elossa, mutta mitä jos sitten uhri kuolee? Onko silloin kyse siitä että tekijä ei ole ymmärtänyt hakkaamisen sekä potkimisen sekä mahdollisesti päällä hyppimisen aiheuttamien vammojen johtavan ehkä kuolemaan,
Vaitiolovelvollisuus on asia, minkä taakse on aina hyvä kätkeytyä. Mutta tietenkin henkirikoksesta ovat kertomassa vain sen tekijät. Murhan tai tapon uhrilla ei paljon sanomista enää ole. Mutta jos sitten ajatellaan vaitiolovelvollisuutta, niin haluaisiko tuollainen murhaaja sitten oikeastaan kertoa kaiken siitä, mitä hän uhrilleen teki, tai mitä muuta kuin murhan hän on tehnyt?
Usein nimittäin henkirikoksen tekijä on kertonut kyllä avoimesti istuvansa murhasta, mutta muuta yksityiskohtia ei ole kerrottu. Ja sitten tulee pitkä lista sitä, kuinka tuo murhan uhri on tuota tekijää nöyryyttänyt. Ja kuinka murhaaja on kärsinyt vankilassa. Tuolloin teko ikään kuin muuttuu nurinkuriseksi. Tekijä saattaa nähdä itsensä murhatun uhrina. Eli eikö silloin kun lähdetään puhumaan siitä, että on tehty henkirikos, niin kaikki pitäisi kertoa.
Siis tässä en tarkoituksella kirjoittanut siitä, että mitä jos toinen on hyökännyt päälle, ja sitten oma karatepotku on suistanut kohteen alas jyrkänteeltä. Eli kyseessä olisi tuolloin itsepuolustus. Koskelan tapauksessa kyseessä ei ollut itsepuolustus, joten siitä on turha lähteä spekuloimaan.
Anteeksipyynnöistä sekä anteeksiannosta sen verran, että kukaan ei varmaan ole koskaan ajatellut sitä, että anteeksianto on uhrin asia. Eikä kukaan voi kuitenkaan antaa loputtomiin anteeksi. Jos esimerkiksi kymmenen vuotta jatkunut työpaikka- tai koulukiusaaminen olisi kuitattu sanomalla “sori vaan että kiusasin sinua koko työelämän tai koulun ajan, ja toivon että et muista pahalla niitä välitunteja, jotka vietit suloisessa WC-kopissa”, niin silloin kyllä on vähän liikaa vaadittu, että uhri tuohon asiaan suostuisi.
Eli uhri varmaan nuo asiat muistaa vähän eri näkökulmasta kuin tekijä, jonka mielestä saattaa olla aivan aiheellista, että joku tylsä tyyppi sitten viettää välitunnit purkkaa hiuksista repien. Uhri kyllä muistaa nämä samat asiat hyvinkin pahalla. Ja jos sitten uhri kuolee pahoinpitelyn seurauksena, niin silloin kyseessä on hyvin vakava rikos.
Eikä kuolemaa hyvitetä pyytämällä anteeksi. Kun ihminen pyytää anteeksi, niin se ei ole mikään tekosyy jatkaa esimerkiksi kiusaamista tai että kun yhdeltä uhrilta on muka pyydetty anteeksi, niin silloin tietenkään se ei tarkoita sitä, että valitaan uusi uhri, ja sitä askartelua jatketaan tämän kanssa samaan malliin.
Anteeksipyynnön hyväksymisen ehto pitäisi olla siinä, että tuo toiminta mikä on johtanut anteeksipyyntöön loppuu välittömästi. Samoin myös uhrille tulleet vahingot pitäisi korvata, eikä mikään korvaa myöskään esimerkiksi piloille menneitä syntymäpäiviä tai muita asioita. Eikä anteeksianto saa olla niin sanotusti oletusarvo. Eli kukaan ei saa oikeasti olettaa että kun hän on tehnyt toista kohtaan vääryyttä, niin silloin toinen automaattisesti hänelle anteeksi antaa.
Eli onko heidän arvomaailmansa niin kieroutunut, että nämä henkilöt ovat uskoneet että heille kerrotaan sanat “hyvin teit”. Kun ajatellaan esimerkiksi sitä, että tätä tekoa ennen ovat teosta syytetyt pahoinpidelleet sekä ryöstäneet uhriaan useita kertoja, ja lopulta uhrin kuolemaan johtanut väkivalta oli tapahtunut hyvin nöyryyttävällä sekä raa’alla tavalla, niin tietenkään tässä tapauksessa ei aivan minimaalisella tuomiolla voida selvitä.
“Syytetyt kiistävät tahallisen henkirikoksen. Kaksi heistä myöntää syyllistyneensä törkeään pahoinpitelyyn ja törkeään kuolemantuottamukseen, yksi pelkkään pahoinpitelyyn uhrin surmailtana.” (https://yle.fi/uutiset/3-12055170)
Siis jos ajatellaan puolustuksen kantaa että syytetyt saisivat 2 vuotta ehdollista ja päätekijä 4 vuotta vankeutta, niin silloin kyllä ei kyseessä ole mikään oikeudenmukainen tuomio. Siis myös tällaiset asiat pitää perustella, eli miten nuo tekijät sekä heidän asianajajansa oikeastaan ajattelevat pääsevänsä vähällä, vaikka ovat toistuvasti ennen tekoa hakanneet sekä ryöstäneet uhriaan?
Tai ehkä nuo nuoret eivät ole ymmärtäneet että uhrin tuntikausia kestävä hakkaaminen ja muu vastaava toiminta eivät aiheuta mitään pysyviä vammoja. Siis miten noin vähällä voi muka päästä useista pahoinpitelyistä sekä siitä, että lopulta pahoinpitely on johtanut kuolemaan? Jos aivan minimin mukaan lähdetään ajattelemaan, niin silloin kyseessä olisi ollut törkeä jatkettu pahoinpitely, sekä tahallinen ruumiinvamman tuottaminen ja ehkä myös törkeä tappo tai kuolemantuottamus.
Tällaisista teoista ei varmaan aivan noin pieniä tuomioita olisi tullut. Mutta kysymys on siitä, että oliko teon tekijöillä tarkoitus tappaa? Ja vaikka ei kaikilla tekijöillä olisikaan ollut tarkoitus tappaa, niin törkeää pahoinpitelyä oli kuitenkin suunniteltu.
Näin tapahtumat YLE:n jutun mukaan etenivät (https://yle.fi/uutiset/3-12055170)
*Syyttäjien mukaan pojat murhasivat seurassaan olleen pojan yksissä tuumin. Kaksi syytetyistä oli tuntenut uhrin pikkulapsesta saakka.
*Syyttäjien mukaan syytetyt olivat houkutelleet uhrin mukaansa yhden syytetyn syntymäpäiväjuhliin tarkoituksenaan kohdistaa häneen väkivaltaa.
*Uhria oli pahoinpidelty raa'alla, julmalla ja nöyryyttävällä tavalla useiden tuntien ajan. Lopulta tiedottomassa tilassa ollut uhri oli jätetty rikospaikalle kylmään ulkoilmaan.
*Kukaan ei hälyttänyt uhrille apua. Hänet löydettiin menehtyneenä vasta seuraavana maanantaina.
*Uhria oli pahoinpidelty samassa paikassa jo kolmena aiempana perjantaina. Lisäksi osittain samat tekijät olivat osallistuneet aiemmin uhrin ryöstöön ja siihen yllyttämiseen.
(https://yle.fi/uutiset/3-12055170)
Siis mikä noissa asioissa sitten on se paljon puhuttu lieventävä asianhaara? Se että uhria on hakattu useita kertoja kyllä nostaa tuomiota.
Siis Koskelan murhapäivänä vietettiin yhden syytetyn syntymäpäiviä. Ja itse kyllä kysäisen että miksi uhri meni noille syntymäpäiville? Odottiko hän ehkä sitten sitä, että häntä kiusanneet olisivat pyytäneet tekoaan anteeksi? Samoin jos ajatellaan että suuri julkisuus auttaa noita syytettyjä, niin onko joku heistä olettanut saavansa ehkä “apua” puolustuksensa hoitamiseen.
Eli onko joku noista syytetyistä ajatellut ehkä suuren kaverijoukon ehkä uhkailevan todistajia tai että hänen puolustuksensa saa jotenkin näytettyä sen, että tekoon on ollut joku muu syy kuin äärimmäinen pahuus. Tai onko joku heistä ehkä sitten saanut päähänsä, että murhat sekä muut vastaavat asiat ovat nuorten parissa jotenkin hyväksyttyjä keinoja hoitaa sosiaalisia tilanteita.
Jos syytetyt ovat saaneet ikäviä kirjeitä vankilaan, niin mitä he oikein ovat odottaneet? Millaista palautetta he kuvittelevat saavansa sen jälkeen, kun he ovat hakanneet toista pari tuntia? Ehkä he ovat liikkuneet jossain seurassa, jossa kaikki ovat sitä mieltä, että maassamme kannattaa lähteä aina kiusaajien joukkoon, ja jossa väkivalta hyväksytään ilman muuta. Mutta kuitenkaan en oikein jaksa uskoa, että kukaan oikeasti kuvittelee saavansa hyväksyviä kommentteja murhan jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.