 |
| . |
Meidän kaikkien pitää joskus tinkiä siitä, mikä on meille kaikista mukavinta
Etätyön pelätään vahingoittavan ihmisten terveyttä, ja se saattaa johtua siitä, että ihmiset eivät tehdessään työtä kotona ehkä muista liikkua tarpeeksi. Tai ehkä syy siihen on sosiaalisten suhteiden puute. Mutta yksi asia on aina ylitse muiden, ja se on se että osa ihmisistä pelkää niin paljon potkuja, että heistä tulee ylisuorittajia.
Se tarkoittaa sitä, että työtä tehdään 15h vuorokaudessa, ei uskalleta kysyä neuvoa tai apua ja pelätään sitä että joku huomaa sen, että henkilö ei osaa kaikkea. Kun ihminen väsyy, niin silloin hän tekee varmasti virheitä, joten myös lepo on tärkeää, ja samalla myös työt pitäisi tehdä kuten määräyksissä ohjeistetaan.
Jos ihminen tekee liian pitkää työpäivää, niin silloin hän varmasti väsyy työhönsä, eikä työstä tule mitään. Samoin jatkuva istuminen sisällä ei varmaan tee aivoille hyvää. Tuolla tarkoitan että etätyön kohdalla kannattaa muistaa liikunnan merkitys.
Se mikä tekee etätyöstä vaikeaa on se, että aamuinen happihyppely jää pois. Ja se saattaa vaikuttaa vireyteen. Mutta positivismi on asia, mikä aina auttaa selviytymään. Jos kaikista asioista löydetään vain negatiivisia puolia, niin se tekee päivistä hyvin ikäviä kaikille.
Työpaikkaa voidaan ajatella siltä kannalta, että se on kuin laiva, ja kuten vanhassa Saksalaisessa merirosvojen laulussa sanotaan, niin laivan pahin vihollinen on pelkuri tai vastarannan kiiski, joka myrkyttää ilmapiirin ja tekee kaikkien elämästä vähän vaikeaa.
Pomo on työpaikalla kuin laivan kapteeni tai laivan kapteenin edustaja, jonka käskyjä pitäisi ainakin totella. Oikea asenne pomoon eli johtajaan on se, että “minä olen pomo, sinun herrasi tai rouvasi äläkä kumartele muita pomoja elleivät ne ole minun omia esimiehiäni”.
Jos pomoa tottelee, niin silloin saattaa ihminen päästä työelämässä vaikka kuinka pitkälle. Mutta jos pomon sanomisia ei totella, niin silloin pomon velvollisuus on ojentaa alaista tai hankkia purnaajan tilalle henkilö, joka sitten häntä tottelee.
Jos joku kaiken aikaa vain purnaa ja kertoo kuinka vaikeaa joku asia on, niin silloin hän levittää tuota asennetta kaikkiin muihin hänen ympärillään oleviin. Tuollainen purnaaja löytää kaikista asioista huomauttamista, mikään ei ole hänen mielestään hyvin, eli Internet tökkii, naapuri poraa seinää, ja eräs kaverin kaveri kertoi silloin kauan sitten, että suuri kulkutauti oli tulossa.
Kuten tiedämme, niin vastarannan kiiski mielellään väittää edustavansa koko työyhteisöä. Hän saattaa aloittaa purnaus tuokio jokaisella kerralla samoilla repliikeillä. “Varmaan kaikilla muilla on sama ongelma kuin tällä meidän vastarannan kiiskenä esiintyvällä henkilöllä, jonka mielestä kaikki asiat olivat ennen paremmin”.
Kyseinen henkilö pilaa helposti koko yhteisön ilmapiirin eikä kenenkään muunkaan työt sitten onnistu. Se mitä tuollainen ihminen pahimmillaan aiheuttaa on tilanne missä ajatukset vain kiertävät kehää, ja kukaan ei saa unta yöllä. Unettomuus on asia mikä tekee työstä vielä vaikeampaa kuin mitä se muuten olisi.
Tärkeää olisi työn ja levon yhteensovittaminen. Aivot tarvitsevat myös hiukan lepoa, jos niiden halutaan tekevät työtä hyvin. Etätyö on asia mitä moni on pelännyt. Periaatteessa se on maailman paras ja tehokkain tapa tehdä työtä, mutta kun me olemme kaikki vain ihmisiä.
Me emme voi istua tieto- tai minkään muunkaan koneen ääressä 8h vuorokaudessa käymättä vessassa. Siis kuinka moni meistä on joskus kuullut siitä, että vessassa käynti pitää leimata? Itse en aivan heti muista että eteen olisi tullut tilanne, missä olisi tuollainen asia pitänyt käydä leimaamassa kellokortilla. Mutta etätyö on ilmeisesti muuttanut käytännöt myös tämän asian kohdalla.
Työelämä on historian suurimmassa murroksessa, ja se minkä tämä muutos sitten tuo työmarkkinoille sekä työpaikoille on täysin uudet toimintamallit. Ja nämä toimintamallien päivitykset merkitsevät sitä, että jokaisen työssä olevan pitää hiukan tinkiä siitä, mikä on ollut omalle itselle kaikkein mukavinta.
Siis itse uskon että kaikki työntekijät kaikilla organisaation tasoilla haluaisivat viettää koko päivän kahvihuoneessa, mutta sitten joskus käy niin, että myös töitä pitäisi hiukan tehdä, jotta yhtiö voi sitten maksaa työntekijöille palkan. Koronavirus ei varmaan ole kenenkään meistä omalla mukavuusalueella oleva asia.
Mutta jos ajatellaan työelämän murrosta, niin koronavirus voi sitten nopeuttaa väistämätöntä kehitystä, mikä johtaa toimistojen katoamiseen. Kuten olen monesti kirjoittanut, niin työnantajan kannalta kaikki menot, mitkä se voi karsia ovat turhia menoja. Joten jos työnantaja voi luopua matkakorvauksista tai toimistojen vuokrista, niin silloin se varmaan myös niin tulee tekemään. Työelämä on paikka missä vannotaan tehostamisen sekä tehokkuuden nimiin. Tämä tarkoittaa sitä, että voitot pitää maksimoida ja yhtiön menot pitää minimoida. Johtajien tekemä tulos on ainoa asia mikä merkitsee, ja yhtiöiden ainoa tehtävä on tuoda mahdollisimman suuren osaketuoton sen omistajille.
Eli voittojen maksimointi aiheuttaa sen, että etätyöhön vain pitää siirtyä ainakin osittain. Yritykset voivat pitää hybridimallia, jossa palavereja pidetään kasvokkain aina silloin tällöin, mutta kuten tiedämme niin voittojen maksimointi on tärkeintä. Voittojen maksimointi tarkoittaa sitä, että johonkin asiaan pitää vain ruveta tottumaan, eli mikään oma mukavuusalue ei ole se, minkä mukaan työelämässä tehdään työtä.
Työelämä on paikka missä kaikkien pitää välillä työskennellä oman mukavuusalueensa ulkopuolella, eli on vain tajuttava se, että kukaan ihminen ei voi koskaan tehdä vain sitä, mikä kuuluu omasta mielestä siihen oman itsen mielestä kaikkein mukavimpiin tehtäviin. Me kaikki joudumme joskus tekemään valintoja, jotka saattavat tehdä oman itsen elämästä juuri sillä hetkellä hyvin epämukavan. Siis tällä tarkoitan sitä, että esimerkiksi pitkän tutkinnon lukenut henkilö saattaa kohdata köyhyyttä sekä yksinäisyyttä tehdessään pitkiä päiviä jossain oppilaitoksessa.
Mutta sitä kautta hän sitten saa myöhemmin asioita, joita muut kuten ne jotka eivät noita tutkintoja ole suorittaneet edes osaa kuvitella. Jos ihmisen työpaikka on sellainen, että siinä on paljon alaisia, ja hän saa hyvän palkan työstään, niin silloin pitää muistaa se, että hänelle ei tyhjästä makseta. Tuolloin työhön kuuluu myös ikäviä asioita kuten irtisanomiset sekä tulosvastuu. Jos tulosta ei tule, niin silloin pomo saa lähteä kävelemään.
Mikäli työtehtävät eivät alaista miellytä, niin hän saa toki tulla sanomaan asiasta pomolleen, mutta pomo tekee päätöksen siitä, että saako alainen jotain muita tehtäviä vai jatkaako hän entisissä tehtävissään. Ja jos sitten asia ei alaista miellytä, niin hän voi joko vaihtaa työpaikkaa tai sitten vain tyytyä asemaansa, eli jos työ ei miellytä eikä sitä myöskään tule tehtyä, niin silloin pomon velvollisuus on ohjata alainen työnvälitykseen, mistä hän ehkä saa sitten uuden työpaikan.
Mutta kuten kirjoitin, niin työelämä on murroksessa ja jos ihminen ei sopeudu muutokseen, niin silloin hänen pitää kehittää itselleen ammatti tai työpaikka, missä muutokseen ei tarvitse niin kauheasti mukautua. Kuitenkin asia on niin, että tuollaisen työpaikan löytäminen voi olla hiukan hankalaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.