Olemmeko liian itsekeskeisiä kun etsimme vieraita elämänmuotoja?
Millainen ihminen olisi, jos olisimme kehittyneet supermaapallolla tai huomattavasti kevyemmällä planeetalla kuin Maapallo?
Supermaapallot ovat asia mistä keskustellaan kaiken aikaa, eli voiko niillä olla älyllistä elämää vai ei? Jos ajatellaan sitä että planeetta olisi samanlainen kuin meidän, mutta ehkä 1,5-3 kertaa niin painava, niin siellä olevat olosuhteet olisivat sopivia samanlaiselle elämälle kuin mitä Maassa tavataan. Joten supermaapallo voisi tarjota sellaiset olosuhteet, että siellä voisi elää “ihminen 2.0”.
Tuo ihminen 2.0 olisi kuitenkin meitä Maan ihmisiä pienempi, mutta samalla myös vahvempi, koska se olisi kasvanut sekä kehittynyt planeetalla minkä painovoimakenttä on voimakkaampi kuin Maan. Ja se tarkoittaa sitä painovoima rajoittaisi tuon “ihminen 2.0” sekä muiden elämänmuotojen pituuskasvua. Eli siis paivan planeetan elämänmuodot olisivat lyhyitä ja leveitä, koska ne tarvitsevat raskaan tukirangan. Kevyen planeetan elämänmuodot olisivat pitkiä ja hoikkia. Kevyellä planeetalla olion tukiranka olisi ohuempi, ja lihaksisto heikompi kuin raskaalla planeetalla, ja siellä painovoima ei rajoittaisi pituuskasvua samalla tavalla kuin painavalla planeetalla.
Eksokuut eli eksoplaneettojen kuut voivat olla myös elämälle suotuisia kappaleita. Tässä vaiheessa voidaan sanoa että eksoplaneetat eivät välttämättä tarjoa yksin paikkaa elämälle, vaan myös eksoplaneettojen massiiviset kuut voivat tarjota elämälle suojaisen sataman. Eli vaikka planeetta itse olisi kaasujättiläinen, niin sillä voi olla myös massiivisia ehkä Maan kokoisia kuita, joilla voi esiintyä elämää.
(https://phys.org/news/2014-04-exoplanets-exomoons-harbour-life.html)
Elämälle suotuisia planeettoja on paljon, mutta voiko niille kehittyä älyllistä elämää?
Maapalloa suotuisampia paikkoja elämän löytymiselle varmasti on universumissa melko paljon, tai oikeastaan jos ajatellaan että elävä olento on kehittynyt jollain planeetalla, niin se on täysin sopeutunut sen oman kotiplaneetan ympäristöön. Eli tuolle organismille sen oma kotiplaneetta, mikä saattaa olla meille hiukan epämieluisa on paratiisi. Jos planeetta on liian stabiili, niin saattaa olla niin, että luonnonvalinta suosii suurta jälkeläisten tuotantoa, ja sitä kautta älyn kehitykselle ei ole tarvetta.
Ja jos ajatellaan sitä vaatimusta, että mitään meidän kaltaisemme elämänmuodon kaltaista ei voisi kehittyä planeetalla, jonka painovoimakenttä esimerkiksi olisi voimakkaampi, mutta joka olisi kuitenkin samalla etäisyydellä sen omasta auringosta kuin meidän oma Maapallomme on. Eli tietenkin älyllistä elämää voi kehittyä missä hyvänsä planeetalla, millä on muuten oikeat olosuhteet, mutta sitten meidän pitää huomioida muutama asia. Ensinnäkin se että älyllinen elämä kehittyy jossain ei ole synonyymi sille että sen kehittyminen on mahdollista.
Toiseksi se että me ihmiset emme voi kävellä tuolla kaukaisella planeetalla mukavasti ei tarkoita että kyseinen painovoimakenttä olisi planeetan endeemisesti kehittyneille elämänmuodoille mitenkään erityisen epämiellyttävä. Ja onhan esimerkiksi Maapallo samalla tavalla myös ihmiselle vihamielinen, että eihän ihminenkään voi kaikkialla omalla kotiplaneetallaan kävellä ilman vaatteita tai elää ilman lämmitettyä taloa tai muuta tekniikkaa. Eli me emme voi SETI-tutkimusta tehdessämme lähteä siitä, että jokainen älyllinen olento on täsmälleen samanlainen kuin me itse olemme.
Voiko planeetta olla liian täydellinen jotta älyllinen laji ei voisi siellä menestyä tai kehittyä?
Eli evoluutio ei alkaisi suosia älyä, jos laji saisi ruokaa sekä suojaa ilman ajattelua tai kykyä abstraktiin ajatteluun. Tuolloin täydellinen planeetta tarjoaisi olosuhteet, missä ravintoa olisi riittävästi eikä tarvetta etsiä ruokaa tai suojata itseä olisi. Tuolloin aivojen kehittyminen ei olisi tarpeellista, koska niitä ei tarvita ravinnon hankintaan tai oman itsen suojaamiseen.
Jos ajattelemme omaa planeettaamme Maapalloa, niin täällä vallitsevien olosuhteiden takia ihmisen on ollut pakko kehittää vaatteita sekä esimerkiksi lämmitetyn talon kaltaisia tuotteita, mitkä ovat mahdollistaneet lajimme levittäytymisen yli koko planeetan. Jos eläisimme paratiisissa, niin saattaisi olla niin, että planeettamme olosuhteet olisivat olleet sellaisia, että älyä ei olisi tarvittu. Ei olisi ollut tarvetta etsiä ruokaa lumen alta, tai välittää tietoa kuvien sekä myöhemmin kirjoitusten avulla seuraaville sukupolville. Nuo taidot ovat syntyneet meille pakon edessä.
Ennen ihmistä maapallolla on ollut monia lajeja, jotka ovat raivanneet tietä sille lajille, joka käyttää itsestään nimeä Homo Sapiens eli ihminen. Nuo ihmisen edeltäjät ovat osittain raivanneet tietä lajille, joka nousi meteoriitin tuhottua dinosaurukset tuhkasta ja jäästä, ja joka sitten muuttui planeetan valtiaaksi, koska se osasi etsiä ruokaa sekä valmistaa vaatteita, asumuksia sekä aseita kuten jousia, joilla tämä laji saattoi suojata itseään sekä metsästää ja laajentaa elinpiiriään yli koko planeetan.
Emmekä myöskään voi lähteä siitä että jos planeetta olisi elämälle suotuisa, niin silloin sille automaattisesti kehittyy älyllistä elämää. Jos ajatellaan esimerkiksi elämää sekä evoluutioteoriaa, niin meidän pitää huomioida se, että planeetan historiassa pitää tapahtua asioita, jotka johtavat siihen, että lajien kehitys alkaa suosia määrän sijasta älyä. Tuolloin suuren mutta laaduttoman jälkeläismäärän tuotanto muuttuu pieneksi mutta laadukkaiden jälkeläisten tuotannoksi.
Eli jokin asia on sellainen että laji alkaa hyötyä siitä, että se kykenee ajattelemaan abstraktioita sekä kehittämään uusia asioita, ja tuo kehitys voi johtaa siihen että paljon myöhemmin laji saavuttaa Kadashevin asteet, ja muuttuu intergalaktiseksi tai ehkä jopa aineettomaksi sivilisaatioksi. Mutta saattaa olla niin, että tuota kehitystä ei tapahdu, koska jos planeetan olosuhteet ovat liian täydelliset, niin lajille riittää suuri jälkeläisten määrä, eikä täydellisessä ympäristössä äly muutu dominoivaksi kehityksen suunnaksi.
Lähteet:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.