Materiaalinen hyvä on osa näkyvää statusta, mikä on tärkeä osa asemaamme yhteisömme sosiaalisessa hierarkiassa.

    

Materiaalinen hyvä on osa näkyvää statusta, mikä on tärkeä osa asemaamme yhteisömme sosiaalisessa hierarkiassa. 

Kun ajattelemme materian tai jonkun asian merkitystä ihmisille, niin silloin meidän pitää muistaa mitä se merkitsee juuri tuolle henkilölle? Kaikki asiat ovat aina hiukan subjektiivisia, kuten kaikki me tiedämme, ja kuten kaikki me arvaamme, niin todellisuus on aina jotenkin polarisoitunutta eli meidän kokemustaustamme sekä muut asiat elämässämme vaikuttavat siihen, miten me asiat näemme sekä koemme. Siis se millaiset ennakkoasenteet meille on muodostuneet joko oman kokemuksemme tai muiden kertomusten kautta vaikuttavat siihen, että mitä seuraa kun kohtaamme jonkun asian joka voi olla abstrakti tai käsin kosketeltava. 

Mutta joskus ennakkoasenne saattaa muuttua todellisessa tilanteessa pannukakuksi, kun kohtaamme esimerkiksi tilanteen, missä vanhempamme puhuvat jostain ystävästä ja siitä millainen taistelija sekä selviytyjä hän on, ja sitten kun menemme tapaamaan tuota ystävää, niin silloin hän joko nukkuu tai vollottaa että kuinka vahva hän oikeastaan on, ja kaikki merkit viittaavat siihen että hän kohta tarvitsee nesteytystä. Siis tämä asia voi tuntua teistä hyvin julmalta, mutta elämä on joskus julmaa. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. 

Jos mietitään sitä miksi esimerkiksi menestyjän lapset menestyvät, niin tietenkin he ovat kasvaneet menestyjien ympäröimänä. Heille menestyminen on tietenkin itsestään selvyys, koska nuo henkilöt ovat ympäröineet itsensä menestyjillä, heillä on oikeat sosiaaliset verkostot mutta heille menestys on myös ikään kuin itsestäänselvyys. Mutta mitä menestys on, jos sitä ajatellaan puhtaasti maallisen mammonan kautta? 

Mitä on työ? Mitä on menestyminen työssä ja työelämässä? Onko se sitten sitä että saa hyvää palkkaa, tai sitä että omistaa ison auton tai ehkä henkilöllä on suuri määrä alaisia. Ilman alaista ei ole johtajaa. Mitä kenraalilla tekee, jos hänellä ei ole miehiä, tai toimitusjohtajalla joka on yksin yrityksessä? Mutta työ on statusta, ja statukseen kuuluu kokonaisuus. Iso auto on työmatkaa varten, ja sitä kautta ihmiset saavat nähdä johtajan aseman. Eli mitä varten esimerkiksi etätyötä vastustetaan? Jos ihmiset eivät aamulla lähde töihin, niin silloin he voivat sitten olla ulkoisesti yhtä hyvin työttömiä, koska työtä ei tuolloin näe päältä. 

Osa työstä on asia mikä näkyy muille juuri aamulla työmatkana. Jos työmatkaa ei ole, niin silloin osa työn näkyvästä statuksesta jää pois, ja jäljelle jää vain palkka, jota voi sitten käydä naapurille näyttämässä. Ja ehkä hän sitten kertoo paljonko kirjanpitäjä “Pentti” saa palkkaa ja että hän tekee työtä jossain yhtiössä kaikille muille ihmisille, että he eivät enää halveksi “Penttiä”. Iso auto ja hyvä asunto nostivat henkilön arvostusta yhteisössä. Ennen ihmisillä oli tapana urkkia kenen auto oli jäänyt päivällä parkkipaikalle, ja sitten siitä näki oliko hän jäänyt työttömäksi, mutta sitten jos siirrymme etätyöhön, niin silloin emme enää voi siitä onko henkilö joka päivä kotona tai jossain muualla, että onko hän oikeasti työssä, vai tekeekö tuo henkilö esimerkiksi etätyötä? 

Yliopisto-opiskelijan lapsesta tulee usein samalla tavalla yliopisto-opiskelija, koska hän on lapsena nähnyt sen, että yliopistoon voi päästä, ja että sieltä voidaan myös valmistua, koska hänen vanhempansa ovat myöskin opiskelleet, ja heidän kauttaan lapsi on saanut sellaisen kuvan, että tuossa paikassa ei tarvitse olla yli-ihminen selviytyäkseen. Eli hän on saanut tuntea vanhempansa myös ihmisinä, ja sitä kautta saanut ymmärryksen siitä, että tuolloin omat taidot riittävät ja sitten loput on muusta kiinni. 

Eli puolet menestyksestä perustuu omaan tahtoon saada tarvittava koulutus, ja sitä kautta ehkä sitten myös verkottua henkilöiden kanssa, joilla on suhteita. Tai sitten verkottumista ei tapahdu, mutta puolet tiestä maalliseen mammonaan on kiinni suhteista. Kuitenkin juuri johtajia on tutkittu ehkä kaikkein eniten yhteiskunnassa, eli mikä on aito sekä hyvä johtaja? Kuinka paljon johtamisesta sekä menestymisestä on kiinni siitä, että ihmisellä on tietyt perintötekijät, ja kuinka paljon kyseessä on sitten kiinni mallioppimisesta eli ihmisen ulkoapäin saamasta esimerkistä?