Mitä äly oikeastaan on? Onko se ajattelua?
Ajattelun maatuska malli
Jotta ihminen voisi pitää toista oliota älykkäänä, niin tämän on osoitettava älykkyytensä jotenkin. Eli tuon olion pitäisi kyetä kommunikoimaan meidän kanssamme, jotta se voisi osoittaa omaavansa älyä. Ajatus jonka olio kykenee kertomaan muille olisi siis älyn tärkein määritelmä. Äly ei siis ole ulkonäöllinen asia eikä mitenkään sidoksissa siihen, mitä satumme pukeutumaan tai kuinka monta autoa meillä on tallissa.
Se että meillä on kymmenen autoa tallissa ei tee meistä älykkäitä. Me voimme saada vaikka lahjaksi kymmenen Rolls Roycea, eikä meidän tarvitse edes osata lukea voidaksemme ajaa noita autoja. Siis tässä ei nyt puututa siihen, että mitä laki tällaisesta toiminnasta sanoo.
Tässä kirjoituksessa ajatusta tarkastellaan oliona, joka voi olla synteettinen, eli myös ajatus voi olla abstraktioon perustuva. Se syntyy siten että muistiin tallentuneet muistijäljet eli oliot, kuten niitä voidaan nimittää alkavat yhdistyä, sekoittua sekä muuttua uusiksi. Jos ihmisen tietoisuutta käsitellään ikään kuin Maatuskaa, Venäläistä puunukkea mistä löytyy aina uusi nukke sisältä, niin silloin tullaan sellaiseen käsitykseen, että jossain oli se ensimmäinen ajatus, jonka ympärille koko ihmisen oma äly sekä ajatusmaailma rakentuu.
Eli ensimmäisen ajatuksen ympärille alkaa tulla uusia kerroksia muistikuvia sekä ajatuksia, jotka laajentavat ihmisen kykyä toimia sekä luoda uutta. Mutta ihminen ei luo uutta tyhjästä, eli aivoilla pitää olla jotain josta ne rakentavat uusia mallleja sekä oloita. Tietoisuus siitä miten aivoissa oleva abstrakti olio luodaan käytännössä on asia, mitä kutsutaan taidoksi. Mutta voiko tietoisuus syntyä spontaanisti?
Voiko ihminen olla “Boltzmannin-aivot”.
Tuo termi tarkoittaa spontaanisti syntynyttä tietoisuutta, ja silloin kun lähdemme tarkastelemaan tällaista kysymystä, niin silloin pitää taas lähteä hakemaan apua maatuska mallista. Eli jos ajattelemme asiaa koko ihmiskunnan kannalta, niin jossain oli se ensimmäinen apina, joka ajatteli sen ihan ensimmäisen abstraktin ajatuksen.
Tämän jälkeen kyseinen taito ajatella abstraktisti levisi läpi ihmisapinoiden yhteisön, joten tässä tapauksessa syntyi maatuska mallin mukainen reaktio, missä aina yhä suurempi osa apinoista tuli tämän taidon piiriin. Taito ajatella abstraktisti sai aikaan sen, että ihminen alkoi kehitellä yhä mutkikkaampia koneita sekä asumuksia, ja tuo taito tekee ihmisestä ainutlaatuisen sekä ylivoimaisen muihin lajeihin nähden.
Samoin jos ajatellaan että ihmisaivot olisivat “Boltzmannin-aivot”, niin silloin tietenkin mieleen tulee se, että jossain kohtaa elämästään ihminen kokee valaistumisen, eli hän tulee tietoiseksi itsestään sekä siitä, että hän on jotenkin erilainen kuin muut lajit.
Äly on abstrakti kyky ratkaista ongelmia sekä luoda uutta. Tehdäkseen jotain asioita täytyy älyllä olla väline, mitä se käyttää abstraktion muuttamiseen fyysiseksi koneeksi tai joksikin toiminnaksi.
Aina kun puhumme älystä, oli se ihmisen omaa tai tekoälyä, niin silloin tällöin käy niin, että ihmiset sanovat tekoälyn tai älyn joko pelastavan tai tuhoavan ihmiskunnan. Siis tällöin tullaan sellaiseen tilanteeseen, että me unohdamme sen, että äly itse ei koskaan tee mitään, vaan se tarvitsee välineet jokaiseen asiaan mitä nimenomaan äly tekee. Eli äly on abstrakti tai aineeton asia, mikä ihmisen kohdalla on toki kytköksissä ihmisen aivoihin. Ja sitten taas pitää muistuttaa että aivojen työkalu on ruumis, eli se mikä tekee on käsi tai jalka, ja ilman noita kahta asiaa aivot eivät tekisi mitään muuta kuin ajattelevat.
Siis jos aivot olisi suljettu johonkin astiaan, missä niitä elätetään ravintoliuoksella, mutta niitä ei olisi kytketty mihinkään laitteeseen, minkä kautta ne voisivat vastata kysymyksiin tai pyytää jotain, niin emme voisi olla varmoja että ovatko nuo aivot edes elossa. Eli jos aivot eivät olisi elossa, niin silloin niissä ei olisi myöskään älyä. Siis miten tekoäly sitten eroaa ihmisen omasta älystä? Tässä vaiheessa voitaisiin sanoa, että tekoäly on ihmisen luoma joko virtuaalinen tai fyysinen laitteisto, joka kykenee joskus enemmän tai joskus vähemmän laajasti luomaan ajatuksia sekä ratkomaan eteen tulevia ongelmia.
Jos suuret filosofit sanovat, että äly on ajatus tai kyky ajatella, niin silloin taas voidaan kysyä sitä, että onko olemassaolomme tarkoitus vain ajatella? Eli siis ihminen on olemassa siksi, että voimme luoda uusia malleja sekä ajatuksia siitä, kuinka uusia koneita tai muita asioita voidaan valmistaa. Ja kukaan ei tietenkään koskaan kyseenalaista sitä, että onko evoluutio tai mikä lie ihmisen tällaiseksi on tehnyt valinnut kelpoisimmaksi sen, että laji tai ainakin jotkut lajin edustajat kehittävät esimerkiksi vetypommeja, joilla voidaan koko planeetta steriloida lopullisesti.
Jos äly on ajattelua, niin silloin taas tullaan siihen kysymykseen, että mitä tarkoittaa ajattelu?
Periaatteessa ajattelun määritelmä on melko yksinkertainen. Ajatellessaan ihminen tai kone yhdistää sekä sekoittaa keskenään erilaisista tietolähteistä hankkimaansa tietoa. Nuo tietolähteet voivat olla tietokantoja, joihin yhdistetään aisteista tulevaa tietoa, mikä muuttaa muistissa olevan tiedon muotoa. Tuo tiedon muutos tarkoittaa sitä, että ottaessaan uutta muotoa tieto muuttuu uudeksi.
Siis ajattelu on kokonaisuus jossa yhdistyvät muistiin tallentuneet oliot sekä aisteista välittyvät havainnot, joita myös voidaan kutsua olioiksi. Filosofiassa kaikkia asioita mitä käsitellään kutsutaan olioiksi, ja kun olio muuttaa muotoaan, niin lopulta se saa uuden hahmon, ja jos tätä hahmoa lähdetään tarkastelemaan lähemmin, niin silloin sitä voidaan sanoa uudeksi olioksi tai uudeksi ajatukseksi.
Eli olisiko äly vain kyky yhdistellä erilaisia olioita jotka ovat joko muistissa tai ne saadaan erilaisilta sensoreilta. Ja se kuinka nopeasti sekä tehokkaasti ja täsmällisesti nuo tietolähteet yhdistetään havaitaan nokkeluutena. Ei riitä se että tietolähteet yhdistetään nopeasti, vaan myös se kuinka tarkasti yhdistäminen tapahtuu ratkaisee sen, onko tästä taidosta tai kyvystä mitään hyötyä muille. Jos yhdistäminen tapahtuu liian pienellä tarkkuudella, niin siitä ei ole muuta kuin haittaa.
Miten yksinkertainen mutta epätarkka vastaus voi tehdä asiasta hankalan
Tästä voisin esittää sellaisen esimerkin, missä joku vastaa kysymykseen siitä, mistä esimerkiksi löydän puhtaan paidan sanomalla, että niitä on talossa. Tuolloin voisin ehkä hiukan tarkempia tietoja kysyä, jotta tietäisin että mistä talosta tai mistä huoneesta tuota asiaa etsin. Maailmassa on monia taloja, joissa varmasti useimmissa on ainakin yksi paita, mutta mistä löytäisin sellaisen paidan, mitä itse voisin käyttää?
Lähes jokaisella kadulla kävelevällä ihmisellä on paita päällään, ja tietenkin he sitä myös talossa ollessaan pitävät päällään. Mutta mistä löytäisin paidan mitä itse voisin käyttää? Siihen tarvitaan paljon tarkempaa tietoa kuin, että paitoja nyt ylipäätään on jossain talossa, koska kaikkien maan pinnalle rakennettujen talojen läpikäyminen on melko vaativa tehtävä, joten siksi neuvoja voisi hiukan mainita edes mistä kohtaa maailmaa voisin tuota paitaa lähteä etsimään.
Toki hän voisi sanoa että “pesutilassa”, jolloin pesutila voisi olla joko talon sisällä tai ulkona jolloin kaikkien talojen läpikäyminen ei ehkä sitten riitä, vaan myös ulkorakennukset pitää tutkia. Eli tällä esimerkillä haluan sanoa, että asia mikä saattaa itsestä tuntua helpolta saattaa olla toiselle ylivoimainen tehtävä siksi, että saatu vastaus on on liian yleistävä tai ylimalkainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.