Miksi kaikki kannattaa aina laittaa paperille?
Tekstin alla on linkki artikkeliin, mihin viittaan. Eli tässä kirjoituksessa pohditaan sitä, kuinka sopimukset kannattaa tehdä niin, että kaikki asiat ovat paperilla. Itse en omista enkä mitenkään liity tuohon kappaleeseen, mutta ymmärrän kyllä että kun ihminen tulee toisen levylle, niin hän haluaa jotain tuosta esiintymisestä. Mutta lähes kaikilla lienee kokemusta siitä, kun omia tekstejä tai kuvia käytetään ilman lupaa tai oma nimi jää jostain syystä pois esimerkiksi lehtijutusta.
Mielessäni pyörii vielä eräs komento Config.sys-tiedostoon (Device=high) josta tehtiin iso lehtijuttu aikoinaan ICT-alalla. Kyseinen komento mahdollisti DOS:n 640 kilobitin muisti rajoituksen kiertämisen, koska se latasi käyttöjärjestelmän niin sanottuihin ylempiin muisti osoitteisiin, eli muistosoitejonon perään ladattu käyttöjärjestelmä mahdollisti sen, että DOS voi katsoa koko muistia alaspäin. Tuon komennon keksijää ei muistettu mainita, vaikka se saattoi mullistaa ICT-teknologian. Eli kauhean usein esimerkiksi ohjelmoija ei saa omaa nimeään tuotteeseen, vaikka hän tekisi miten hienoja juttuja.
Kun ihmiset tekevät sopimuksia, niin silloin tietenkin jokainen haluaa hyötyä tuosta asiasta. Eli tämä asia koskee jokaista, joka tehnyt sopimuksia. Ja silloin kun lähdetään tekemään jotain asiaa, niin silloin kannattaa jokainen tuohon asiaan eli työ suoritteeseen tai muuhun sellaiseen liittyvät asiat laittaa paperille, sekä erityisesti se että näkyykö oma nimi tässä työssä. Tällä tarkoitan nimenomaan taiteellista työtä.
Joskus käy niin, että halvalla tehty kappale sattuu nousemaan listaykköseksi, tai sitä käytetään taloudellisesti, kuten esimerkiksi markkinointikampanjaan. Tuolloin saattaa kappale tuoda melkoisesti voittoa, ja sen takia on parempi varautua asiaan tätä kautta. Yleensä “suurempien nimien” lisäksi kappaleella esiintyy joukko muitakin artisteja, joiden tarkoitus on auttaa sekä edistää omaa uraa. Ja sen takia saattaa olla oikeudenmukaista saada oma nimi kappaleen tai videon esittelyyn.
Nimittäin taiteilijalle kaikkein haastavinta on ensimmäisen keikan saaminen. Tuo asia korostuu erityisesti siinä, että henkilö on nimenomaan laulaja tai joku muu muusikko kuten soittaja. Sitten kun nimeä on tarpeeksi, niin silloin alkaa myös keikkaa tulemaan, mutta sen “ekan keikan” saaminen on vaikeaa. Kuvataiteilija voi esimerkiksi pitää kotisivuja, missä hän esittelee omaa työtään, mutta äänitaiteilija on hiukan erilaisessa asemassa, koska hän ei voi esittää työtään tai osaamistaan visuaalisesti.
Siitä toisen tekstin käyttämisestä asiaan, mitä ei olla sovittu on hyviä esimerkkejä monilta aloilta. Itse muistan kun kirjoitin kerran jonkun tekstin jossain koulussa, ja eräs toveri sitten lähetti sen yhdelle tytölle, ja siitä he sitten lähtivät vaihtamaan sormuksia. Myöhemmin joku mainitsi tämän tekstin, ja kehui sitä.
Ongelma vain oli siinä, että kyseinen henkilö oli kopioinut sekä plagioinut tekstin omiin nimiinsä ilman mitään lupaa, ja sitten laittanut oman nimensä tekstin perään, ja samalla haukkui minut, eli tekstin tekijän. Kyllä tuli tuolloin hyvä olo. Tai menikö se niin, kukapa vanhaa 30 vuotta sitten tapahtunutta asiaa muistelee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.