Meidät pakotetaan huijaamaan

 

Meidät pakotetaan huijaamaan

Kun menemme työhaastatteluun vastavalmistuneina jonkun koulun jälkeen, niin uskallammeko kertoa, että meillä ei ole yhtään työkokemusta? Tai että meidän työharjoittelumme on mennyt mukavasti kahvia keittäen sekä tietokoneella pelaten? Ehkä olisi koulut pitänyt jättää käymättä, niin olisin saanut työn mitä osaisin, mutta kun ongelma on siinä, että aikoinaan menin kouluun, ja kävin sen loppuun eli valmistuin ammattiin millä ei ole mitään merkitystä. Tämän asian on jokainen vastavalmistunut kohdannut ja tulee kohtaamaan. Mitä kun alalta ei ole mitään kokemusta, mutta paperit ovat taskussa. Mitä jos itsellä ei ollut sitä opiskeluajan työpaikkaa, vaan oli pakko suorittaa kursseja, jotta saa sitä paljon puhuttua omaa rahaa, jolloin työkokemus jää varmasti vähän vähälle. 

Kukapa meistä ei olisi huijannut jossain elämänsä vaiheessa. Kun menemme työhaastatteluun ainakin ensimmäistä kertaa, niin uskallammeko oikeasti sanoa, että meillä ei ole mitään työkokemusta millään alalla? Tai jos lähdemme sitten keskustelemaan henkeviä, ja muistelot kääntyvät johonkin kuolleeseen “Hortensia tätiin”, niin silloin saattaa käydä niin, että meillä itsellämme ei ole aivan niin upeita muistikuvia tästä ihmisestä kuin muilla, ja silloin saattaa kuitenkin käydä niin, että me emme suinkaan kerro kaikille sitä, mitä mieltä olemme itse olleet tuosta tädistä. 

Joten kun toiset tilittävät siitä, miten upea tai loistava ihminen tuo henkilö oli, niin varmasti lähdemme siinä mukaan, vaikka omissa aivoissamme olevan  muistikuvan mukaan tuo “Hortensia” olisi ollut joku tunnevammainen idiootti, joka aina kertoi meille, kuinka hirveitä olemme olleet. Itse uskoisin että kukaan ei varmasti kerro tuolloin siitä, kuinka upeita kesät hyttysparven keskellä jossain museossa, missä kukaan ei saa koskaan koskea mihinkään ovat oikeasti olleet. Tai kuinka mukavaa on kuulla järven liplatuksen yli kuinka “Hortensia” pilkkaa meitä ja kertoo kuinka ansaitsemme selkäsaunan, eli ehkä emme tässä vaiheessa sitten kuitenkaan tästä asiasta ala huomauttamaan. 

Kun kohtaan työmarkkinoilla henkilön, jota kutsumme työmarkkina konsultiksi tai työn välittäjäksi, riippuen vähän mitä puolta työmarkkinoilla edustamme, niin silloin kohtaamme myös lauseen, joka on kuin mantra. Eli emme saa koskaan valehdella työhaastattelussa emmekä saa koskaan jättää mitään pois ansioluettelosta, jonka pitää tietenkin olla täydellinen selvitys siitä, mitä olemme tehneet työelämässä. Siinä sitten saattaa mieleen tulla se, että kenenkään ei tarvitse lähteä kehittämään tai edistämään kilpailijan liiketoimintaa, joten tämän takia voi olla hyvin mielenkiintoista ajatella, että mitä varten CV tä eli ansioluetteloa oikeastaan syynätään? 

Ja miten esimerkiksi siihen sitten pitäisi suhtautua, jos työttömän työnhakijan CV ssä on suosittelijana pahimman kilpailijan johtaja? Mitä jos vaikka soitamme kyseiselle toimitusjohtajalle, jota myös TJ ksi kutsumme, ja sitten sieltä tulee parin tunnin selvitys siitä, kuinka loistava “kaveri” tämä edessämme oleva työnhakija oikeastaan on ollut. 

Tuolloin kyllä voisin kysyä, että mitä varten tämä työnhakija nyt sitten on oikeastaan seisomassa edessäni? Eli CV ssä ei lue mitään siitä, että miksi niin upea ja loistava persoona on saanut lähteä? Tai miksi häntä ei olla koskaan vakinaistettu työpaikoille, vaikka hänen työnsä on ollut hyvää? Ja mistä sen tiedän? Koska kyseessä on yritys, jossa on vuosien ajan ollut auki sama työpaikka. 

Jos hän on niin hyvä työntekijä sekä mahtava tyyppi, niin miksi hän on saanut lähteä? Kas kun itse ajattelisin että upea tyyppi ja hyvä työläinen ovat asioita, joista halutaan pitää kiinni. Tai ehkä heillä on sitten joku vielä upeampi tyyppi ja erinomainen työntekijä, joka on joutunut napit vastakkain tämän upean tyypin ja hyvän työntekijän kanssa? Kun ajatellaan esimerkiksi johtajia, jotka ilmeisesti vaihtavat työpaikkaa jatkuvasti etsien uusia haasteita, niin silloin voidaan kysyä, että onko tuolloin kyse oikeasta osaamisesta vai ainoastaan pitkästä CV stä, joka sitten on tuonut tuollaisen pomon kaveripiiriin paljon muita pomoja, joiden kanssa on sitten mukava keskustella kaiken maailman osake- yms. kaupoista.

Mikäli henkilö on ollut esimerkiksi pääroolissa jonkun toisen yhtiön tuotteita valmistettaessa, niin silloin saattaa syy ottaa kyseinen ihminen töihin olla oikeasti se, että häneltä halutaan urkkia liikesalaisuuksia kuten ohjelmistokoodeja. Ja uskoisin että niiden hankkiminen insinööriltä ei ole vaikeaa. Vai mitä itse ajattelisitte tilanteessa, missä esimerkiksi vuosia työpaikalla ollut henkilö kuulee, että hän ei enää ole upea tyyppi tai hyvä työntekijä, vaan joku muinaismuisto, joka pukeutuu epämuodikkaasti, ja joka muutenkaan ei tee muuta kuin tuijota näyttöä ja on epäsosiaalinen. 

Tuolloin saattaa mieleen tulla katkeruus siitä, että työpaikka kiittää kyseistä henkilöä potkuilla vuosien työn jälkeen. Varsinkin jos tuo henkilö on tehnyt vuosia töitä jonkun tuoteperheen kanssa, mutta joka sitten vähennetään työpaikalta, koska hän ei ole dynaaminen tai loistava persoona, eikä sovi yrityksen imagoon. 

Se mitä johtaja sanoo silloin kun hän kertoo asiasta saattaa olla hyvin paljon erilaista, kuin mikä on potkujen todellinen syy. Tuolloin perusteluna on joku tuotantoon kohdistuva vähennys, tai sitten säästötoimenpiteet, mutta todellinen syy voi olla esimerkiks yksinkertaisesti kateus. Tai sitten kyseinen potkujen antaja on ehkä yksinkertaisesti vain esittänyt alaisen tekemät tuotteet ominaan. Kukapa heistä mitään tietää, eikä kukaan ehkä tule todellista syytä kertomaan. Tässäkin tapauksessa se, mitä henkilö ei sano saattaa merkitä enemmän kuin se mitä hän laittaa paperille.  

Se että työ loppuu aivan yllättäen on asia, mikä sitten varmasti shokeeraa, ja vaikka laki sanoo mitään, niin katkeruus on asia, mitä teollisuusvakoilu käyttää hyväkseen. Henkilölle tarjotaan tuolloin mahdollisuutta kostaa, ja joskus tilanne että ihminen menettää työpaikan tarkoittaa myös sosiaalisten suhteiden menetystä. Ja kuten tiedämme, niin kosto on suloista.