Mikä on olemassaolon tarkoitus?
Siinä vasta kysymys, mihin voimme sitten etsiä ratkaisua sata seuraavaa vuotta, ja sitä ratkaisua ei varmasti koskaan tulla täydellisesti löytämään. Mutta tätä asiaa miettiessä voimme miettiä sitä, mikä on ihmiselle se asia, mikä on hänen olemassaolonsa, sekä myös oman älynsä olemassaolon tarkoitus? Siis miksi me ihmiset olemme sellaisia kuin olemme, eli lapsina täysin mahdottomia sekä myös kamalan uteliaita ja kunnianhimoisia? Siis siksi että olemme niin uteliaita tiedämme paljon asioita, joita muut eläimet eivät ehkä tiedä, mutta kuitenkin olemme uteliaisuuden vankeja, eli haluamme jatkuvasti löytää uutta ja upeaa.
Silloin voimme myös kysyä miksi olemme niin hirveän väkivaltaisia tai tuomitsevia muita kohtaan? Se että haluamme tietää kaikesta kaiken ei tee meistä varmaan yhtään sen huonompia kuin esimerkiksi vieraista älyistä, joita etsimme kaiken aikaa. Samalla kun etsimme vieraita älyjä me opimme asioita itsestämme sekä siitä, mitä kutsumme nimellä “tiedostaminen”. Tiedostaminen ei ole sama asia kuin älykkyys, eli tiedostaminen tarkoittaa sitä, että laji tai yksilö puolustaa itseään, sekä myös lajitovereitaan.
Siis onko bakteeri tiedostava tai älykäs? Siis jos bakteeria uhataan, niin se kehittää vasta-aineita vihollisiaan vastaan, joten sen takia sen voidaan olettaa olevan jotenkin tiedostava olento.Eli onko tiedostaminen oikeastaan sama asia, kuin vaistomainen itsepuolustus? Siis jos sitten taas ihmiset alkavat tarkastella omaa älyään, joka on ainutlaatuista, koska olemme rakentaneet upeita kaupunkeja. Ja nämä kaupungit ovat siis asioita, jotka olemme rakentaneet suojelemaan itseämme luonnonvoimilta.
Mutta samalla voimme sanoa että on hieman paradoksaalista, että kaupungissa sattuu enemmän väkivaltarikoksia kuin missään muualla, ja sen takia kaupunki on oikeastaan paradoksi. Se on pahimmillaan ihmisen tekemä viidakko, missä ihmisen pitää varustautua kuin sotaan, jos hän sattuu asumaan väärässä paikassa.
Itse olen miettinyt, että jos tapaisimme alienin, niin kertoisiko tuo olento meille samat asiat kuin mitä jo tiedämme? Eli jos joku alien sitten laskeutuisi Hyde Parkiin ja kertoisi meille, että käytämme liikaa fossiilisia polttoaineita, niin auttaisiko se meitä muuttamaan elintapoja? Vai tulemmeko tähän tulokseen myös ilman alieneja?
Tai miten meille pitää kertoa se, että sosiaalinen eristys yhdessä syrjinnän kanssa aiheuttaa vihaa, mikä sitten saa jotkut ihmiset muuttumaan rikolliseksi? Olisiko syy väkivaltaan se, että yksilö ei koe saavansa oikeutta mistään? Tai että hän on syntynyt jotenkin yhteiskunnan ulkopuolelle, ja kokee elämänsä merkityksettömäksi. Patoutunut viha saa aikaan tilanteen, missä ihminen ei kykene hallitsemaan itseään ja tunteitaan. Silloin seurauksena olisi se, että ihminen radikalisoituu ja muuttuu vaaralliseksi ympäristölleen.
Ihminen haluaisi kovasti löytää muita lajeja, mutta samalla ihminen myös pelkää sitä hetkeä, milloin vieras sivilisaatio sitten lähettää ensimmäisen signaalin meille. Sillä hetkellä me ihmiset menetämme jotain. Me menetämme ainutlaatuisen oikeutuksen olla kaikessa muita parempia. Emme ole enää älykkäitä vain keskenämme, vaan meillä on silloin toinen älykäs laji kertomassa sitä, että olemmeko sen mielestä niin upeita kuin haluaisimme olla?
Tai ehkä joku on kuullut humanoidin mielipiteen itsestään. Vaikka itse en tätä kokemusta ole saanut, niin se saattaisi olla todella valaiseva hetki. Tai hetkinen, tarvitaanko humanoideja kertomaan, missä olemme tehneet väärin? Tai että voisimmeko hiukan vähentää hiilidioksidipäästöjä, jotta saamme ilmaston lämpenemisen pysähtymään?
Itse olen sitä mieltä, että esimerkiksi joku saattaisi oikeasti salata sen, että on nähnyt jotain alieneja. Tuolloin voi käydä niin, että henkilö sitten päättää salata kohtaamisen, koska hän pelkää leimautumista hulluksi.
Joskus eräissä netti-ryhmissä ollaan kysytty, että mitä jos avaisin keittiön oven ja sitten näkisin alienien tutkivan paikkoja, niin mitä tekisin? No mitä luulette että kukaan ylipäätään sitten voisi tuossa tilanteessa tehdä? Voisin fiksusti pyytää alieneja laittamaan tavarat paikoilleen tai rynnätä vessaan soittamaan hätäkeskukseen. Eli en usko että jos itse kukin oikeasti kohtaa joukon humanoideja, niin silloin hän ainakaan lähtisi tekemään mitään provokatiivista kuten räiskii ympäriinsä haulikoilla kuten elokuvissa. Mutta koska itse en tällaista ole kokenut, niin en tiedä mitä oikeasti tekisin.
Tai mitä tekisimme tuon kokemuksen jälkeen? Lähdemmekö sitten selvittämään asiaa psykiatrin, asevoimien vai jonkun muun kanssa? Vai olemmeko sitten hiljaa tuosta kokemuksesta, mikä ehkä on jonkun ihmisen kohdalle sattunut? Tällaisia asioita on mukava pohtia ennen nukkumaan menoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.