Kirjoitus kukasta sekä aineesta ja ryhmistä

 

Kirjoitus kukasta sekä aineesta ja ryhmistä

Tarkkuuden lisääminen paljastaa erot

Yllä on kuva kukista. Tai tarkemmin sanottuna ryhmästä kukkia. Aluksi katsoessamme kuvaa kukat näyttävät kaikki samanlaisilta, mutta jos sitten lähdetään tarkastelemaan kukkia lähemmin, niin huomaamme niissä olevan eroja, eli joistakin puuttuu joku osa, tai joku terälehti on taipunut alaspäin. 

Samoin joku terälehti on saattanut vahingoittua. Eli kun lisäämme tarkkuutta, niin alamme huomata sen, että kaikissa kukissa on eroja, vaikka ne ovat peräisin samasta kasvista. Tarkkuuden lisääminen paljastaa sen, että kaikki kukat ovat erilaisia. Suurella tarkkuudella voidaan tarkastella pieniä yksityiskohtia, ja jos tarkkuutta lisätään tarpeeksi, niin silloin saadaan kuva jopa atomista sekä niiden sisällä olevista kvarkeista. 

Tarkkuuden vähentäminen paljastaa ryhmän. 

Liika tarkkuus tekee mahdottomaksi kokonaisuuden havaitsemisen. Eli vaikka kukat ovat kaikki erilaisia, niin ne kuuluvat samaan kasviin. Tuolloin voidaan sanoa että kaikki niiden kukkien erot ovat ulkoisten tekijöiden aiheuttamia. Samoin jos jatkuvasti tarkkailemme yksittäisten atomien käyttäytymistä, niin silloin emme ehkä tajua että atomit ovat kaikki osa kokonaisuutta. 

Samoin se unohtuu usein, että atomin ydin on oikeasti vain kvarkkien ryhmä, ja atomi itsessään koostuu protoneista, neutroneista ja elektroneista. Tai koska protonit ja neutronit ovat kvarkeista koostuvia kappaleita, niin muodikkaasti voidaan sanoa, että atomit muodostuvat kvarkeista sekä elektroneista. 

Kun alamme vähentää havaintojen tarkkuutta, niin huomaamme että ainutlaatuinen kukkamme on kuitenkin joka tapauksessa osa ryhmää. Eli me huomaamme että sitä ympäröi joukko nopeasti katsoen samanlaisia kukkia. Ja erot kukissa johtuvat siis ulkoisista asioista kuten siitä, että hyönteinen on leikannut yhden emin luoteista pois tai painava veripisara on murtanut sen terälehden rakennetta, niin että se on taipunut alas. 

Emme näe kokonaisuutta yksilöiltä, mutta kuitenkin yksilöt muodostavat kokonaisuuden, ja jokainen yksilö on ainutlaatuinen. Tilanne on aina sama, eli mitä jos vaikka tutkimme yhtä tähteä universumissa. Tuolloin saadaan varmasti paljon tietoa siitä miten tuo yksi tähti käyttäytyy, mutta kuitenkaan se ei anna yleistä tietoa siitä, miten tähdet yleensä käyttäytyvät. Mutta toisaalta tuo yksi tähti voi olla poikkeus joukossa, ja se voi käyttäytyä eri tavalla kuin muut tähdet. 

Emme näe metsää puilta, tai ainetta kvarkeilta. 

Kuten voidaan sanoa, että emme näe metsää puilta. Me usein ajattelemme että metsässä on vain puita. Mutta siellä on kyllä myös ruohoja sekä eläimiä. Eli puut eivät ole yksin metsä, vaan metsä on kaikkien siellä olevien olentojen kokonaisuus, missä ne toimivat vuorovaikutuksessa keskenään.

Usein teemme sen virheen, että tarkkailemme yhtä puuta, mutta emme näe sen kuuluvan yhtenä osana metsään, eli valtavaan kokonaisuuteen, missä on useita puu ja muita eliölajeja, jotka muodostavat kokonaisuuden mitä kutsumme metsäksi. Samoin jos katsomme pilviä, niin ne ovat vesipisaroiden ryhmiä. Ja yhden vesipisaran tarkkaileminen ei tuo tietoa siitä, miten pilvi eli vesipisaroiden kokonaisuus käyttäytyy. 

Tästä sanonnasta “emme näe metsää puilta” voidaan muotoilla fyysikkojen maailmaan sopivan lauseen, “emme näe ainetta kvarkeita”. Aine ei ole vain kvarkkeja, vaan myös superjousia, energiakenttiä sekä elektroneja. Kun tutkimme kvarkkeja, niin unohdamme että tuo hiukkanen on vain osa valtavaa kokonaisuutta. Ja liika tarkkuus vähentää kykyä tarkkailla kokonaisuuksia sekä niiden käyttäytymistä.