Kurjuuden kuninkaista
Rikollisuus saa usein alkunsa huonoissa sosiaalisissa ympäristöissä. Rikosten ongelma on siinä, että on myös paljon ihmisiä, jotka saavat palkkansa rikosten tai rikollisten parissa työskennellessään. Rikollisuus on asia, mikä työllistää poliiseja, ja ilman rikoksia kyseisen laitoksen työntekijät saavat potkut. Mutta tietenkin tämä on vain rautalankamalli, eli tietenkin rikoksia tapahtuu, ja poliiseja pitää palkata vastaisuudessakin.
Mutta rikokset työllistävät myös esimerkiksi vanginvartijoita. Eli ilman rikoksia ei ole myöskään rikollisia, joita pitää rangaista. Rangaistus ei saa tuntua mukavalta, koska sen tehtävä on varoittaa muita siitä, että jos rikkoo lakia, niin joutuu vankilaan. Joskus kohtaamme ihmisen, joka ikään kuin haluaa olla vanki tai joka ei halua muutosta omaan kurjuuteensa. Tuolloin voimme muistella sellaista kirjaa, jonka nimi on “Kuningasrotta”. Hän elää ikään kuin kurjuuden kuninkaana, ja muut palvelevat häntä esimerkiksi syrjäisillä kujilla.
Kaikilla ei ole vankiloissa tai muissa yhteisöissä joissa ihmisiä eriarvoistetaan huonot olot, ja jos olette lukeneet kirjan “Kuningasrotta”, niin se kertoo juuri tällaisesta henkilöstä. Ulkopuolella vankilan tai muun suljetun yhteisön hän ei ole yhtään mitään, mutta kurjuuden keskellä hänestä tulee suuri kuningas. Tällainen “kuningasrotta” saattaa ainakin yrittää torpedoida muiden pääsyn vapauteen, ja kertoa että myöskään muilla ei ole mahdollisuuksia menestyä kehän ulkopuolella.
Joskus yhteiskunta kohtaa henkilön, joka on ollut lähes koko ikänsä vankilassa. Hän on tehnyt usein rikoksia heti vapaaksi päästyään, ja sitten taas on tullut aika lähteä takaisin tuttuun laitokseen. Sama koskee myös joskus joitakin erilaisista kuntoutus yhteisöistä kodin itselleen löytäneitä henkilöitä. Heille nämä paikat ovat koteja, joissa on mukava asua, ja usein juuri nämä henkilöt hokevat, että “hyvähän minun täällä on olla”. Sosiologit ovat tutkineet tuota ilmiötä erittäin tarkasti, ja silloin he ovat huomanneet, että tällaisella henkilöllä on usein ikään kuin “pomon” asema tällaisessa laitoksessa.
Maailma on täynnä sanoja, ja jotkut sanat ovat vaaraksi muille sekä kirjoittajalle itselleen. Se miten ihminen kirjoittaa asioista esimerkiksi internetissä kertoo siitä, millaisissa piireissä hän liikkuu. Samoin suhtautuminen tiettyihin järjestöihin kertoo siitä, millainen suhde henkilöllä on johonkin organisaatioon, mikä voi olla virallinen poliisi tai esimerkiksi moottoripyöräjengi. Jos ihminen saa jostain järjestöstä kuten vaikkapa moottoripyöräjengistä paljon hyviä asioita, niin hän tukee tuota järjestöä usein myös kirjoituksissaan.
Suhtautuminen esimerkiksi tiettyihin hyvin kuuluisiin jengeihin kertoo siitä, että onko kirjoittaja heidän jäsenensä. Ihminen haluaa usein tukea järjestöä tai ryhmää, mikä antaa hänelle paljon. Jengit ovat organisaatioita siinä missä poliisi tai armeija ovat, eli niissä on oma univormu, ja niiden hierarkia saattaa olla yhtä jyrkkä kuin esimerkiksi armeijassa, ja jos joku “etuilee” eli ohittaa oman pomonsa, niin seurauksena on rangaistus.
Eli tuskin kukaan haluaa suututtaa parhaita ystäviään, kuuluu joku viisaus, joka on usein osoittautunut todeksi. Jos sanotaan että suomalainen ääriryhmä ei kovin usein esittele aseitaan, niin silloin mieleen tulee se, että esimerkiksi USA ssa missä aseenkanto on perustuslaillinen oikeus tilanne on toinen. Eli jos henkilöitä ei tunnisteta kuvasta, niin heiltä ei voida viedä asetta. Syy miksi suomalainen ääriryhmä toimii toisin johtuu siitä, että aseiden ja varsinkin puoli- ja täysautomaatti aseiden saaminen on maassamme melko vaikeaa, varsinkin jos henkilöllä sattuu olemaan rikosrekisteri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.