Taas olemme siinä pisteessä, että meidän on tajuttava mikä on valtion ero yritysmaailmaan nähden

Taas olemme siinä pisteessä, että meidän on tajuttava mikä on valtion ero yritysmaailmaan nähden

1. Valtio ei voi kansalaisiaan siirtää muualle

Valtion eri yritystoimintaan nähden on sellainen, että valtio ei voi heittää ihmisiä ulos samaan tapaan kuin yritys voi tehdä. Tämän asian on moni enemmän tai vähemmän onnellinen toimija huomannut päästessään niin sanotusti vallan kahvaan. Kun yritysjohtaja on tyytymätön alaiseensa, niin hän voi lähettää tämän työvoimatoimistoon, mutta jos sitten tuo kansalainen sattuu olemaan pettymys työvoimatoimistolle, niin häntä ei sitten voi oikeastaan lähettää kuin toiselle luukulle.

Ja lopulta eteen tulee tilanne, missä ihminen ei edes välitä siitä, että saako hän työtä vai ei. Toki silloin tuo henkilö voidaan lähettää mielisairaalaan, mutta se ei sitten valtiolle tuo kuin kasan kustannuksia, kun tuollainen ihminen sitten kuntoutuu joko vankilassa tai jossain muussa laitoksessa.

Eli vaikka kuinka haluamme nostaa maatamme ylös, niin silloin eteen tulevat ne paljon puhutut kovat realiteetit, missä kohtaamme sen, että maamme resurssit ovat rajalliset. Politiikan ongelma on siinä, että kukaan poliitikko ei voi luvata vain verta, hikeä ja kyyneleitä. Ja aina välillä pitää myös tavallisille ihmisille luvata jotain, vaikka tietenkin olisi mukava keskustella vain niistä asioista, jotka ovat todella näyttäviä.

2. Politiikka on kompromisseja sekä populismia

Politiikka on populismia sekä niin sanottuja "lehmänkauppoja". Eli jos poliitikko haluaa saada ääniä, niin silloin hänen pitää luvata myös jotain mukavaa tavallisille ihmisille. Silloin ei riitä, että poliitikko ratsastaa yhdellä asialla tai arvolla, vaan hänellä pitää olla jotain lupauksia myös sellaisille 40-vuotiaille talonrakentajille sekä sähkömiehille, jotka käyvät tavallisissa töissä.

Poliitikon pitää päästessään valtaan muodostaa hallitus, eli ryhmä josta hän hakee tukea omille hankkeilleen. Ja sitten tietenkin tullaan sellaiseen tilanteeseen, missä joku kysyy miksi kolme suurinta puoluetta ei voi muodostaa automaattisesti jotain hallituksen kaltaista elintä. Oletko muuten koskaan ajatellut, miten suuria näkemyseroja kolmella suurimmalla puolueella saattaa olla? Eli mitä tehdään jos yhteistyö tai puolueiden kannat ovat kovin erilaisia?

3. Miten olisi diktaattori?

Diktatuuria perustellaan sillä, että siinä voidaan ajaa päätöksiä nopeaan tahtiin läpi. Ja siinä sitten saattaa esimerkiksi unohtua monta asiaa, kun tuota valtion mallia lähdetään toteuttamaan käytännössä. Yhteiskunta on muutakin kuin vain kriisien hallintaa sekä erikoistilanteita ja ulkoisten uhkien torjuntaa. Toisin sanoen maailmassa on muutakin työtä kuin vain sellaista näyttävää hävittäjäkoneilla lentelyä ja muuta todella ihmeellisiä asioita.

Arkipäiväiseen eli niin sanottuun normaaliin elämään kuuluu esimerkiksi maanteiden rakentaminen, infrastruktuurin ylläpito sekä monia muita tylsiä asioita, joista ei kukaan saa oikeastaan mitään näyttävää irti. Jos yksi ihminen tekee lakeja, niin niissä saattaa olla monia erilaisia porsaanreikiä, joista sitten muodostuu hyvin ikäviä kokonaisuuksia.

Tarinan mukaan joku kuningas oli säätänyt lain, jonka mukaan hänen kuolemansa ennustaminen oli kuolemalla rangaistavaa. Sitten eräänä päivänä tuo kuningas tuli kotiin, ja sanoi "voisin kuolla, jos saisin lasin vettä". Teko oli tulkittavissa kuoleman ennustamiseksi, ja siitä sitten majesteetti vietiin mestauslavalle, koska hän oli unohtanut mainita, että laki koskee vain alamaisia.

4. Tutkijoiden palkka on joko aivan ylimitoitetun suuri tai aivan surkea riippuen sitä, mitä heidän tuottamansa teksti palvelee. 

Tuo äskeinen huono esimerkki kertoo siitä, että miten vaikeaa oikeastaan on säätää lakeja. Jos laista unohtuu joku sana, niin silloin tulee varmasti itku. Kun politiikkaa tehdään, niin tietenkin kyse on siitä, että kuinka paljon valtion resursseja laitetaan mihinkin kohteeseen. Ja tuota rahanjakoa on aina välillä ihmetelty suureen ääneen. Se mikä tuolloin unohtuu on se, että maailmassa on monta niin ihmeellistä asiaa, jotka pitää huomioida kun politiikkaa tehdään.

Ja yksi niistä on tietenkin yli palkattujen yliopisto-ihmisten liian suuri määrä, ja aina löytyy sellainen paikka, missä nuo rahat tuottavat paljon suurempaa hyvää. Mutta samalla sitten unohtuu se, että kenelle tuota hyvää oikeastaan tulee? Tietenkin olisi varmaan upeaa, jos kukaan ei edes haluaisi yliopistoon, ja kenellekään ei tarvitsisi maksaa tuota tutkijoiden palkkaa, joka on joko aivan ylimitoitettu tai aivan surkea riippuen siitä, ketä heidän kirjoittamansa teksti palvelee tai tukee.

5. "Suutari pysyköön lestissään"

Suutari pysyköön lestissään on sanonta, jonka mukaan ihminen ei voisi ikään kuin hypätä pois karsinastaan tai kaukalostaan sekä löytää uutta roolia elämään. Aina välillä mietin sitä, että mitä jos vaikka eläisimme keskiajalla, ja olisin itse ritarin poika. Varmaan olisi mukavaa tietää, että tulisin perimään isäni aseman sekä edut, ja aina välillä mietin sitä, että tuolloin varmasti uskoisin siihen, että Jumala on minulle asemani antanut.

Siksi kaikkien olisi hyvä muistaa se, että vain oikea ritarin poika voisi olla olla ritari. Jos jostain moukasta tehdään ritari, niin silloin hän olisi pelkkä murhaaja tai tappaja. Ja sitten tietenkin perusteena olisi se, että isäni perehdyttäisi minua kaiken aikaa omiin tehtviini, jotka tulevat jostain muualta kuin tästä maailmasta. Eikä minulla olisi mitään valittamista minkään asian kanssa. Tietenkin kaikki koulut pitäisi minulle varata, koska osa rituaalista sekä traditioista edellyttää ritarin pukua, ja ilman tuota arvoa ei mistään muutenkaan tulisi mitään.

Eli minä en varmaan omasta yhteiskunnallisesta asemasta valittaisi, enkä näkisi mitään väärää siinä, että maaorjat tekisivät töitä pelloilla. Mutta nuo orjat saattaisivat olla hiukan eri mieltä siitä, että onko heidän hyvä olla, joten siksi tietenkään kukaan heistä ei saisi saada mitään tietoa siitä, että asiat voisivat olla toisin. Jos he eivät tiedä mitään muuta kuin sen aseman, mikä heillä on syntyessään, niin he eivät voisi mitään muuta sitten edes osata vaatia.

Ja tietenkin esimerkiksi ICT-ala olisi vain sellainen "naismaisten nörttien" työsarka. Eihän kukaan ritari nyt voisi koskaan tehdä virheitä, ja jos vaikka sattuisin kirjoittamaan muistion, missä on kirjoitusvirheitä, niin en sitä voisi työntää jonkun sihteerin syyksi. Kyseenalaistaminen on taito sinänsä, ja sen takia jos joku puhuu jostain asiasta loistavana ratkaisuna, niin silloin voisi kysyä tuon ihmisen omaa asemaa kyseisessä ratkaisussa. Eli olisiko hänen työpöytänsä se, minkä läpi kulkevat kaikki paperit tai työt, mutta hän sitten saattaa siirtää ne tehtävät jollekin alaiselleen.

6. Miksi tekniikka on kaiken pahan alku ja juuri?

Miksi minun ritarin pitäisi mitenkään sijoittaa rahaa robotteihin tai tekniikkaan? Jos maatyöläiset palaisivat pelloille, niin silloin heidät voisi pitää koko päivän raskaassa työssä. Niin he eivät lukisi turhia kirjoja tai tekisi mitään sellaista, mikä saattaisi aiheuttaa heille mielipahaa. Olisi parempi, että he eivät saisi tietää sitä, että heidän olonsa ovat vähän surkeat. Mitä he tiedolla tekisivät muutenkaan? Eihän heillä ole mitään mahdollisuuksia päästä mihinkään asemaan yhteiskunnassa. Joten sen takia olisi heille itselleen helpompi, että he eivät edes saisi tietää mistään mahdollisuuksista.

Tässä kirjoituksessa ei puhuta vain meidän kotimaastamme. Kun puhutaan tiedon jakamisesta, niin silloin pitää aina kertoa aivan kaikki. Eli mikä on ihmisen oma asema järjestelmässä olisi hyvä tietää. Samoin se, että onko käynyt niin että esimerkiksi luottamusmiehet eivät tee mitään työpaikalla, tai että järjestelmässä kaikki vakinaisten henkilöiden työtehtävät siirretään suoraan "määräaikaisille työntekijöille? Tai onko luottamusmies oikeastaan esimies alaisiinsa nähden?

7. Tekniikka helpottaa työtä

Niinpä niin tekniikka on kaiken pahan alku ja juuri. Jos joku onneton ei olisi kehittänyt "Kehruu Jennyn" kaltaista automaattista kehruukonetta, niin naiset eivät olisi koskaan saaneet tilaisuutta viettää kahvipaussia töissään, ja mitään kokemuksia ei olisi koskaan muutenkaan ehditty vaihtaa siitä, miten ritarit ihmisiä kohtelivat. Tai se mitä jotkut tekivät vaimolleen kotona ei olisi tullut tietoon. Ja se sitten toi naisten vapautusliikkeen, feminismin sekä työväenliikkeen yhteiskuntaan.

Eikä kukaan olisi varmaan saanut päähänsä kehittää sosiaalista mediaa, joka sitten paljastaa sen, että esimerkiksi AY-liikkeen nimissä tehdään paljon pahaa. Eli liittoon kuuluvat saattavat sortaa vammaisia työntekijöitä, tai sitten he ovat oikeastaan vain pomojen nimittämiä henkilöitä. Tai sitten AY-liike saattaa muuttua sortokoneistoksi, jossa ihminen murskautuu ikään kuin valtion rattaiden sisällä.