Puu voi aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä vaikka sitä pidetään hiilidioksidin sitojana

Kirjoituksen lopussa käsittelen sitten ydinvoimaa sekä tuon ratkaisun "ekologisuutta". Metsää pidetään yleensä hiilidioksidinieluna, jonka ansiosta hiilidioksidi poistuu ilmakehästä tehokkaasti, mutta silloin tällöin unohdetaan se, että se hiilidioksidi, mikä varastoituu oikeastaan hiilen muodossa puiden solukkoon vapautuu sieltä puun kuollessa. Sen takia mätäneminen synnyttää ilmaan hiilidioksidia, eikä metsä myöskään muutenkaan koko ajan ole yhteyttämässä, vaan pimeän aikaan puu tuottaa hiilidioksidia aivan samalla tavoin kuin muutkin eliöt.

Hiilidioksidin poistuminen ilmasta tapahtuu puussa tai kasveissa ylipäätään fotosynteesin avulla, missä kasvi pelkistää happea ilmassa olevasta hiilidioksidista, mutta toimiakseen oikein fotosynteesin aikaansaavan hiukkasen eli klorofyllin tai lehtivihreän pitää saada auringonvaloa, jotta tuo molekyyli voi sitoa hiiltä ilmasta, jolloin syntyy puhdasta happea. Se että metsä kuolee sekä tuota kariketta sekä muita orgaanisia aineita jää maahan, jolloin sienet sekä muut hajottajat alkavat käsitellä kyseistä materiaalia, jolloin syntyy hiilidioksidia, joka on erittäin paha kasvihuonekaasu.

Mutta tietenkin kun ajatellaan sitä, että hiilidioksidi sitten saadaan pois ilmakehästä, niin silloin pitää kyllä joku muu paikka tälle kaasulle löytää kuin joku luola tai valtameri, koska hiilidioksidi on erittäin stabiili kaasu, joka säilyy maaperässä vuosituhansia tai jopa miljoonia vuosia. Tietenkin voidaan ajatella, että kaikki hiilidioksidi, mikä otetaan talteen ajetaan aktiivihiilisuodattimen läpi tai sitten sitä säteilytetään esimerkiksi sellaisella sähkömagneettisella säteilyllä, joka rikkoo hiilidioksidimolekyylejä, ja saa aikaan sen, että tuo hiili jää esimerkiksi luolaan, missä se voidaan käsitellä niin, että siitä tehdään esimerkiksi suodattimia. Tai hiiltä voidaan sitoa esimerkiksi lasiin, jolloin se ei enää pääse luontoon.

Tekniikan puolesta meillä on mahdollisuus tehdä planeetastamme parempi paikka elää, mutta tietenkään hiilidioksidia ei voi pumpata suoraan valtamereen, koska se aiheuttaa happamoitumista, ja se tässä asiassa varmasti kiinnostaa kaikkia, on se, että vasta nyt hiilidioksidia aletaan pitää saasteena. Ennen riitti kun autosta saatiin pois typen oksidit, mutta jossain vaiheessa on huomattu, että joutuessaan veden kanssa tekemisiin hiilidioksidi muodostaa hiilihappoa, joka on happamen sateen pääasiallinen hapan ainesosa. Samoin tuo kaasu on erittäin paha kasvihuonekaasu, jonka käsittelyyn meillä on tekniikka, mutta tahtoa pitäisi löytyä, jotta kaikkiin piippuihin saadaan suodatin, joka poistaa hiilen. 

Mutta kuitenkin meidän pitää jossain vaiheessa miettiä sitä, että kannattaako meidän ryhtyä tuottamaan pääsääntöisesti energiaa esimerkiksi maalämmön avulla, koska se ei likaa ilmastoa, ja nykyaikaisten laserporien avulla voidaan porata hyvin syvälle maan sisään, jonne sitten voidaan upottaa lämmönvaihdin, joka tekee mahdolliseksi sen, että tuota lämpöä voidaan hyödyntää myös turbiineissa. Samoin vetytalous olisi yksi mahdollisuus sille, että voisimme ryhtyä tuottamaan saasteetonta energiaa. 

Jälkimmäinen ratkaisu on sellainen, että vetyä tuotetaan esimerkiksi maalämmön sekä aurinkoenergian avulla, ja tuota kaasua sitten johdetaan jo olemassa olevaan kaasuputkeen. Eli tämä ratkaisu perustuu jo olemassa olevaan tekniikkaan. Maalämpöä voidaan käyttää kaikissa voimaloissa koko maailmassa, ja tämä tarkoittaa sitä, että vetyä ei tarvitsisi teoriassa käyttää kuin ajoneuvoissa. Maalämpö on sikäli hyvä ratkaisu, että se on stabiili. Toisaalta aurinkovoimala on myös stabiili, jos se vain asennetaan sellaiseen paikkaan, missä on pilvien yläpuolella, niin silloin saadaan aikaan sellainen tilanne, että aurinkoa on joka päivä vuodessa takuuvarmasti. 

Tässä en ydinvoimasta kirjoita, koska se ei ole sitä jokaisen valtion hyödynnettävissä olevaa puhdasta energiaa, koska ydinmateriaalin käsittely sekä kaikki toiminta noissa laitoksissa vaatii nimenomaan  paljon lupia, ja esimerkiksi ydinmateriaalin käsittely on IAEA:n (International Atomic Energy Agency) valvomaa toimintaa. Ja ydinmateriaalia sekä reaktoreita ei toimiteta jokaiseen maahan, joka niitä haluaa, koska noiden reaktoreiden pelätään tuottavan ydinaseisiin tarvittavaa plutoniumia. Samoin vaikka energian tuotanto ydinvoimalassa on saasteetonta, jos vain reaktorin suojakupu sekä muut järjestelmät ovat ehjiä, mutta jos niihin tulee vikaa, niin silloin alueelle leviää saastepilvi, ja ydinjäte on vaarallista ihmisille jopa  kymmenien miljoonien vuosien ajan, Todellisuudessa esimerkiksi plutoniumin radioaktiivisuuden tason laskeminen on paljon hitaampaa, koska sen puoliintumisaika on 80 miljoonaa vuotta. 

Joten sen takia tämä energian tuotantomuoto ei ole kovin ekologista toimintaa. Ja sen vuoksi ydinjätteet tulee sijoittaa loppusijoitus paikkaan missä ne kestävät jopa satojen tuhansien vuosien ajan, eikä kenelläkään ole kokemusta noin pitkästä varastoinnista, mikä lisää riskiä siitä, että esimerkiksi pohjavettä saattaa päästä muutaman tuhannen vuoden päästä noihin varastotiloihin, jolloin esimerkiksi plutoniumia saattaa päästä vesistöön. Ja parin tuhannen vuoden päästä plutoniumin säteily on vielä tappavalla tasolla, koska sen puoliintumisaika on yli 80 miljoonaa vuotta.