Miten se mikä on parasta kauppiaalle poikkeaa asiakkaan parhaasta?

Kimmo Huosionmaa

Joskus mietin sitä, mikä on ihmisen etu? Se mikä näyttää hyvältä omasta itsestä saattaa olla vastoin toisen ihmisen etua, ja samoin se mikä on toisen ihmisen mielestä hyväksi hänelle on ehkä vahingoksi minulle. Se että kaikkien ihmisten etu on erilainen varmasti aiheuttaa mielenkiintoisia mielipiteitä esimerkiksi YK:ssa tai paikallisessa kahvilassa, missä pohditaan sitä, miten asioita pitäisi toisten ihmisten mielestä hoitaa, ja aina löytyy joku, jonka mielestä joku toimii väärin. Tuolloin meidän kaikkien pitäisi ehkä miettiä sellaista tilannetta, missä itse olemme torilla, ja ostamme jotain tuotetta joltain kauppiaalta. Aina pitää muistaa kysyä sellainen asia, että onko todella halpa, mutta laadukas tuote sellainen, minkä haluamme poimia koriin, kun käymme torilla kävelemässä.

Jokaisen tuotteen valmistamiseen sekä jalostamiseen kuluu jonkin verran rahaa, joten jos joku myy samaa tuotetta huomattavasti halvemmalla kuin joku toinen, jolla on samat kuljetuskustannukset, pitää ryhtyä miettimään sitä, minkä takia tuote on niin halpa? Onko se ehkä kuljetettu jonkun kaverin rekassa tai onko ehkä tuo tuote kuten selleri kasvatettu jossain luvatta käyttöön otetussa pellossa tai onko sen tekijöille eli työläisille oikeasti maksettu ollenkaan palkkaa?

Noissa tapauksissa meistä itsestä saattaa tuntua erikoiselta, että tuote on joko halpa tai kallis, riippuen vähän siitä, paljonko meillä on rahaa käytettävissä, mutta kuitenkin se, että jos me saamme hyvää tuotetta halvalla saa kauppiaan ilmeen muuttumaan vähän vähemmän iloiseksi. Kun mietimme sitä asiaa, mikä on meidän etumme, niin unohdamme samalla kauppiaan edun, eli hänen pitää saada tuosta kaupasta jotain voittoa itselleen, jotta voi ostaa polttoainetta, myytävää sekä myös muita asioita, mitä rahalla saa. Se että hän myy tuotetta halvalla ei ehkä ole hänen itsensä etu, ja tuolloin meistä saattaa tuntua yhdentekevältä, kuka tuossa torikojussa seisoo. Mutta tietenkin voidaan ajatella, että tuolla kauppiaalla onkin sellainen aikomus, että hän häätää muut kauppiaat pois tuolta torilta pitämällä erittäin alhaista hintaa myydessään tuotettaan.

Tuolloin hän saattaa ajaa kilpailijat konkurssiin, ja sitten käy niin, että torilla ei ole enää muita vastaavan tuotteen myyjiä, joten silloin hän saattaa nostaa hintoja kuten haluaa, ja siksi on tärkeää, että ihmiset ymmärtävät myös tämän asian. Eli jos jollain kauppiaalla on erittäin paljon rahaa säästössä, niin hän voi ottaa koko torin haltuunsa, myymällä tuotteita ensin todella alhaiseen hintaan, ja sitten hän vain ajaa muut konkurssiin, jotta saa myöhemmin määrätä yksin hintoja. Ja sen takia esimerkiksi kilpailua pidetään hyvänä asiana kuluttajille.

Mutta myös yrittäjät voivat saada kilpailun kautta tietoja siitä, miten heidän työntekijänsä käyttäytyvät asiakkaita kohtaan. Nuo asiakkaat tietenkin tuovat yhtiön kokonaisuudelle rahaa, ja tietenkin mahdollinen monopoliasema antaa mahdollisuuden määrätä hinnoista. Kuitenkin esimerkiksi vähittäiskaupassa on sellainen ongelma, että vaikka jollain ketjuista olisi monopoli, niin silloinkin niiden pitää ostaa tuotteita myytäväksi.

Ja jos esimerkiksi jonkun paikkakunnan työntekijät käyttäytyvät huonosti asiakastaan kohtaan, niin silloin nämä lähtevät hakemaan tuotetta jostain muusta toimipisteestä tai koettavat pärjätä ilman kyseistä asiaa. Toki on erittäin epätodennäköistä, että yksikään yhtiö voi aidossa kilpailu-ympäristössä toimia niin, että se saa kaikki kilpailijat ajettua pois markkinoilta, ja voi ryhtyä yksinkertaisesti hallitsemaan markkinoita rautaisella otteella.

Mutta kuitenkin voidaan ajatella, että vähittäiskauppa toimii ikään kuin jossain torilla, missä on vain valtava määrä ihmisiä, ja tuon torin ulkonäkö muistuttaa kaupunkia, valtiota tai maailmaa. Huolimatta mittakaavasta, niin jokainen yhtiö on ikään kuin torilla toimiva myyntikoju, vaikka niiden tapa toimia on huomattavasti monimutkaisempi kuin torikauppiaan, vaikka toisaalta esimerkiksi Wall Martin myymälöiden tapa myydä tuotteita vähittäis- tai tavallisille ostajille ei ole sen ihmeellisempi kuin normaalin torikauppiaan tapa myydä tuotteitaan torilla käveleville ihmisille.

Eli hän herättää ostajan kiinnostuksen, pitää myyntipuheen ja sitten vain toivotaan parasta. Ja myyntipuhe on massa markkinoinnissa mainoksen muodossa esitetty perustelu siitä, miksi jotain tuotetta kannattaa lähteä ostamaan. Tässä haluan huomauttaa, että tämä teksti on vain sellainen pohdinta tai miete siitä, mikä on kenenkin etu kaupan tai talouden vähintään mutkikkaalla toimintakentällä.