perjantai 8. helmikuuta 2019

Kirjoitelma valeuutisten tuntomerkeistä sekä journalismin lieveilmiöistä

Kimmo Huosionmaa

Valheellisen uutisen tuntomerkit ovat hyvin selvät, ja uutista kannattaa aina epäillä virheelliseksi tai valheeseen perustuvaksi, jos siinä esimerkiksi käydään asiaa läpi sillä tavalla, että vain toisen osapuolen kantaa tuodaan esiin, tai sitten vain jotain asioita tuodaan ihmisten eteen. Eli asiaa katsotaan yksipuolisen suodattimen läpi, ja yksi niistä suodattimista on tietenkin se, mikä aikoinaan tuli esille, kun korkeakoulujen maksullisuutta alettiin käsitellä uutisissa. Tuolloin ainoa oikea kanta asioihin oli se, että korkeakoulujen maksullisuus sekä 30 000 euron lukukausimaksut olivat ainoa oikea tapa hoitaa asioita, sekä tietenkin asiasta esitettiin vain niitä hyviä puolia, kuten noiden maksujen nähtiin motivoivan opiskelijoita valmistumaan nopeammin.

Samalla joukko erittäin kansainvälisinä esitettyjä tutkijoita, joilla oli kokemusta Harvardista asti saapui televisioon takanaan joku tunnettu talo, ja siinä sitten kerrottiin kaikelle kansalle, miten upeaa olisi, jos vaikka korkeakoulupaikka avautuisi yliopistoon esimerkiksi sillä, että siitä voisi maksaa todella suuria summia. Kun ajatellaan sitä, että ulkomaisten opiskelijoiden tuloa Suomeen rajoitettaisiin, niin silloin voidaan samalla muistella sitä, että noiden opiskelijoiden avulla maahamme hankitaan sitä tuoretta innovaatiota, millä saadaan talouttamme kohotettua. Mutta tietenkin nettomaksaja on aina oikeassa, kuten varmaan kaikki tietävät.

Kun puhutaan valeuutisesta, niin silloin kannattaa myös katsoa sitä, että miten esimerkiksi sitä, että millä tavalla asiaa muutenkin käsitellään. Jos ajatellaan puhtaasti tutkimusta, niin silloin kannattaa katsoa, että ajaako tuo tutkija tai journalisti asiaa esimerkiksi vetoamalla johonkin asiaan kuulumattomaan seikkaan, jotka eivät liity tutkimukseen mitenkään, tai sitten siihen, että jos uutiseen liittyy esimerkiksi uhkailua tai ikävää vihjailua asioista, jotka eivät tuohon tutkimukseen mitenkään liity.

Jos ajatellaan sitä, että tutkija on esimerkiksi ollut joskus vankilassa tai jossain muussa laitoksessa, niin se asia ei mitenkään muuten liity siihen, voidaanko tutkimus hyväksyä. Samoin jos esimerkiksi tutkijan terveydentila on jotenkin huono tai sitten hän on jotenkin erilainen kuin muut, niin se ei kuitenkaan tee hänen tekemästään tutkimuksesta mitenkään huonoja tai mitättömiä. Eli esimerkiksi terveystietojen levittäminen ei kuulu missään nimessä oikeaan tutkimukseen, ellei sitten niitä ole käytetty jossain akateemisessa tutkimuksessa pohjana.

Mutta samalla voidaan sanoa, että valheellisten uutisten tuntomerkkeihin kuuluu kaiken maailman nälviminen sekä ivaaminen. Samalla noita uutisia leimaa sellainen asia, että niissä aletaan yleensä ikään kuin huudattaa kansaa, sekä ylipäätään pakottamaan ihmisiä ruotuun. Kun tarkastellaan valeuutisia, niin niissä on sellainen piirre, että ihmiset eivät saisi esimerkiksi kommentoida niitä mitenkään muuten kuin olemalla samaa mieltä uutisen tekijän kanssa. Ja samalla myös ihmisiä, jotka ovat eri mieltä trollataan todella ikävällä tavalla, mikä ei kuulu sivistyneeseen journalismiin.

Samoin veleuutisten kirjoittaja usein vetoaa korkea-arvoisiin tuttaviin, joiden avulla hän sitten järjestää vaikeuksia kaikille, jotka tuon kirjoituksen kyseenalaistavat. Samalla tietenkin esitellään esimerkiksi aseita tai muuta sotilaskalustoa, jolla ihmisiä pelotellaan olemaan hiljaa, koska tietenkin on turhaa edes yrittää sanoa mitään asioista, jotka on tuollaisen valeuutisen mukaan jo päätetty. Ja ainahan voidaan esimerkiksi työpaikan esimieheen ottaa yhteyttä, kun hänen alaisensa kirjoittaa jotain ikäviä huomioita lehtien tai virallisen median tavasta käsitellä erilaisia asioita.

Tuolloin saatetaan esimerkiksi ihmisiä pelotella Venäjän uhalla tai panssarivaunuilla unohtaen samalla, että esimerkiksi KGB on joskus laittanut vähän sokeria noiden Tulan panssaridivisioonan tankkien polttoaineeseen, jotta liika into tuon divisioonan käyttämiseen vallan välineenä vähenisi. Sokeri kun tukkii polttoainesuuttimet, ja siksi se tekee tankeista toimintakyvyttömiä kuitenkin vahingoittamatta niiden taistelujärjestelmiä. Ja tankin moottori on helppo vaihtaa, joten siksi tuo sokeri on erittäin tehokasta ainetta, kun halutaan pitää tankit tallissa, jotta niiden komentaja ei marssi suoraan Kremliin vaatimaan pääsyä Putinin paikalle.

Valeuutisten sävy on usein sellainen, että jos joku on eri mieltä jostain asiasta, niin tuolloin kaivetaan taskusta pistoolit ja samalla myös kerrotaan kaiken maailman juttuja siitä, kuinka joku, joka on eri mieltä surmataan tai on löytynyt kuolleena, vaikka asia ei olisikaan näin. Samalla esimerkiksi Suomessa on esitetty sellaista, että jos joku on eri mieltä esimerkiksi presidentin kanssa, niin silloin tulee KGB-miesten pistoolista takaraivoon, joten siksi kannattaa aina vaieta kaikista asioista.

Toki yleensä noissa Suomessa sattuneissa tapauksissa rangaistus sitten muutettiin sellaiseksi, että henkilö joka syyllistyi valtion johdon tai virallisen linjan vastaiseen kirjoitteluun menetti oikeuden käyttää sotilasarvoa. Samoin häntä ei enää kutsuttu saunailtoihin tai "hyvä veli" kerhoihin. Ja tietenkin valeuutisten kirjoittaja oli joka kerran virallisen totuuden eli tasavallan presidentin edustaja, jonka tehtäviin kuului valvoa sitä, että presidentin tahto toteutuu jokaisessa asiassa, ja se mikä erityisen mielenkiintoiseksi tuon asian tekee on se, että kyseinen toimittaja oli usein saanut tuon tehtävän suoraan presidentiltä itseltään.

Eli kukaan ei varmasti koskaan muista edes nähneensä toimittajan saavan mitään tehtäviä, mutta kuitenkin toimittaja usein sitten mainitsi olevansa presidentin asialla. Ja valeuutisen yksi tuntomerkki on se, että tuon uutisen keírjoittaja kertoo nauttivansa korkea-arvoisten tahojen suojelua, ja voi sitä joka uskaltaa vastustaa tuota voimaa, sen hukka perii. Valeuutisten sekä niihin liittyvän uhkailun toivotaan usein antavan oikeutuksen siihen, että joku asia vain runnotaan läpi, eli tuolloin saatetaan päätöstä esimerkiksi lukukausimaksuista esittää jo valmiiksi tehtynä, eikä siihen löydy tietenkään vastaansanomista.

Kun muuten puhutaan esimerkiksi ammattimaisesta propagandan tekijästä, niin hän voi kyllä esittää olevansa jossain työpaikassa työssä, ja tietenkin tuolloin seurataan sitä, että kuka ottaa milloinkin yhteyttä tuon työpaikan esimiehiin, jotta tuo alainen saadaan hiljennettyä. Ja jos ei sosiaalisen median tiliä laiteta suosiolla kiinni, niin silloin eteen tulee tilanne, missä työnjohtajalle tulee nimetön soitto, ja sitten tämän on pakko laittaa alainen suoraan leipäjonoon, kun tämä on vahingoittanut työpaikan mainetta suurena ja mahtavana toimijana, jonka työväki ei koskaan puhu politiikkaa tai ajattele mitään muuta kuin sitä, mihin kapakkaan perjantaina menevät. Tuolloin saattaa valeuutisen kirjoittaja ajatella, että ihmiset ovat kuin lapsia, jotka eivät mitään muuta ole kuin jotain stereotypioita, joita näkee jossain elokuvissa.

Eli kaikki mitä nettiin kirjoitetaan tietenkin ovat asioita, joita tämä kirjoittaja ei halua esitellä muille. Tällöin esimerkiksi musiikkimaku sekä muut asiat, mistä ei voida kiistellä muutenkaan muuttuvat asioiksi, joista toista voidaan pilkata. Ja tärkeintä maailmassa on tuolloin sen salaaminen, kumpi on kirjoittajan mielestä parempaa juusto- vai balkan makkara, ja onko lempi sinappi musta- vai vihreäkorkkinen versio tunnetusta sinappi merkistä, vi käyttääkö joku sitten esimerkiksi omaperäisesti ketsuppia makkaran kanssa, vai onko Abba parempaa kuin Metallica? Tuolloin kyllä kannattaa tietoturvasta pitää kiinni, jotta ei joudu naurunalaiseksi työpaikalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Pitäisikö maassamme myös huippulahjakkaita ryhtyä huomioimaan?

  Meillä Suomessa peruskouluissa huomioidaan aina kaikkein huonoimpia oppilaita. He tekevät tehtäviä ehkä hiukan hitaammin kuin keskiverto-o...