Puhuttaessa kolmannen sektorin Sote-palvelujen avustusta koskevista kriteereistä, ministeri Rydman on ensin sanonut, että uudet kriteerit on jo päätetty, ja sitten sen jälkeen hän on ihmetellyt miksi tuollaiset oikeudellisesti sekä poliittisesti sitomattomat asiat ovat saaneet aikaan valtavan kohun? Siis mitä Rydman on sanonut kenellekin, mitä hän on kertonut muille ministereille, ja mitä hallituksessa asioista on ylipäätään puhuttu? Rydmanin kohdalla on todettava se, että kyseessä on ministeri, jonka oletetaan varmasti puhuvan hallituksen nimissä. Hänen pitäisi siis tiedottaa asioista muita ministereitä. Mutta sitten seuraavaksi voidaan kysyä, että mitä muut ministerit ovat tähän asiaan vastanneet? Kuitenkin joka tapauksessa ministeri Rydman on sosiaali ja terveysministeri.
Hän on siis johtamansa ministeriön ylin työnjohtaja. Tuolloin voidaan sanoa, että Rydmanin sana on käsky, ja jos hän haluaa ministeriön tekevän jotain, niin hänen alaisensa virkamiehet ottavat nuo asiat käskynä toimia tietyllä tavalla, vaikka ne eivät olisi poliittisesti tai juridisesti sitovia. Rydmanin pitäisi kyllä tietää mitä esimiesaseman käyttö ministerinä tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä, että alaiset noudattavat hänen käskyjään, vaikka ne eivät olisi juridisesti tai poliittisesti sitovia. Ministerinä Rydman on siis antanut alaisilleen käskyn leikata 18 miljoonan euron rahoitusta tutkimuksista jotka on vertaisarvioitu puoleen.
https://www.is.fi/politiikka/art-2000012105185.html
Eli rahaa on tarjolla tällä hetkellä 9 miljoonaa euroa. Se että Rydman leikkasi yksittäisiä hankkeita on asia, mikä varmasti aiheuttaa kysymyksiä siitä, että miten paljon poliitikot ohjaavat tutkimuksia. Samoin se aiheuttaa kysymyksen siitä, että miten esimerkiksi tutkimuksia rahottavien säätiöiden johtokuntien jäsenten poliittiset sekä muut näkemykset merkitsevät määrärahojen myöntämisessä. Jokaisella ihmisellä maailmassa on jonkinlainen ideologia eli ajatusmaailma. Ja jokaisella ihmisellä maailmassa on myös oma näkemyksensä siitä, mikä on tärkeää ja mikä ei.
Se miten esimerkiksi tutkimusapurahoja haetaan on joidenkin mielestä hyvinkin sekava. Toiset joutuvat kahlaamaan lupien sekä rahoitushakemusten viidakossa etsimässä etsimässä rahoittajia omalle projektilleen. Kun taas toiset ohjataan suoraan ministeriöihin, josta sitten rahaa annetaan ilmeisesti melko helposti. Toiset taas saavat kirjoittaa hakemuksia erilaisille säätiöille sormet kipeinä. Ja kun haetaan tutkimuslupia esimerkiksi teemahaastatteluihin, niin silloin edessä on tilanne, missä toisten lupien käsittely kestää. Tai joskus olen kuullut, että niitä on myös ilmeisesti hylätty, ja silloin on ilmeisesti vedottu johonkin rekisteriin, jossa henkilö määritellään esimerkiksi kyvyttömäksi työskentelemään lasten kanssa.
Mutta lista noista hylätyistä hakemuksista on liitteessä alla. Eli kuten YLEn uutisessa lukee, niin Rydmanin itsensä hylkäämät hakemukset on tuossa linkin takaa löytyvässä jutussa olevassa listassa tummennettu.
Mutta sitten muutamia yhteiskunnallisia huomioita: Kyseessä on yleistävä kirjoitus. Eli yhtäläisyydet johonkin tiettyyn tapaukseen ovat puhdasta sattumaa. Mutta siis miten rajoittaa yksinoloa, jos toiset eivät ota mukaan joukkoon?
Mukana oli myös tutkimuksia joita voidaan ehkä jonkun mielestä pitäää mahdollisesti urkintana. Mutta siis tietenkin tuolloin sovelletaan niin sanotusti vapaata tai väljää ajattelutapaa. Mieleen muuten tulee se, että miten vaikeassa työllistymis tilanteessa oleva ylipäätään ylläpitää mitään sosiaalisia suhteita? Tai yritetäänkö heidän työkykyään ylipäätään pitää yllä? Vai onko tavoite ollut enemmänkin siirtää nuo ihmiset suoraaan eläkkeelle rumentamasta tilastoja. Kun he menevät esimerkiksi kuntouttavaan työhön, niin sieltä ei juurikaan kavereita löydy.
Tai miten paljon palautetta esimerkiksi lastensuojeluyksiköissä pyydetään? Tai siis asiakkaalta joka on ikänsä puolesta vajaavaltainen ei juurikaan pyydetä mitään palautetta. Ehkä joku ei noita asioita edes halua tutkia. Ja jos ajatellaan esimerkiksi lastensuojelun kohdalla tapahtuvia laiminlyöntejä, Niin jos itse olisin vastuussa jonkun lapsen kuolemasta siksi, että päästin hänet viikonlopuksi alkoholisoituneiden vanhempien luokse, niin en tuota asiaa varmaan haluaisi kertoa muille. Alkoholisti tai huumeiden käyttäjä ei toki useinkaan viitsi koulun penkillä istua, koska muualta löytyy parempaa tekemistä.
Jos olisin katsonut esimerkiksi lastensuojelulaitoksen henkilökunnan väkivaltaista tai välinpitämätöntä toimintaa läpi sormien, niin varmaan minusta olisi mukavampaa laittaa lapset suoraan holhoukseen sekä estää heidän pääsynsä vaikkapa yliopistoon, kun katsella tai kuunnella heidän näkemyksiään siitä, kuinka “Jammu-Setä” vei puskaan ja käytti seksuaalisesti hyväksi. Tai miten häiriintynyt ja ahdistunut nuori suljetaan yksin pimeään huoneeseen, kun häntä sattuu vähän pelottamaan tuo uusi ympäristö. Häiriintyminen on tietenkin hyvä syy estää ihmistä kehittämästä itseään. Niin ei häntä tarvitse enää kuunnella.
Kun ihminen häiriintyy, niin hän tarvitsee varmaan paljon hoitoa, mutta sitten kuitenkin pitää kysyä, että miksi he ovat häiriintyneitä? Mikäli kotona on päihdeongelmia sekä väkivaltaa, tai muuten varsinkin nuori henkilö on kokenut uhkailua tai vastaavaa, niin se saattaa olla järkyttävä kokemus. Eli voidaanko mahdollisesti ahdistuneisuutta tai muuta häiriökäyttäytymistä suoraan laittaa ihmisen itsensä syyksi?
Jos vanhemmat tai muu perheenjäsen käyttää huumeita, niin tilanne voi olla hyvinkin traumaattinen. Jos joka kerran kun ihminen lähtee ulos, ja saa pelätä että tuleeko hän koskaan takaisin, tai jos vanhemmat sanovat ovella käyvänsä ostamassa tupakkaa, ja sitten viipyvät siellä kaksi tai kolme viikkoa, eikä lapsi tiedä missä he ovat, niin tilanne saattaa hiukan ahdistaa. Tai jos pahin kiusaaja on perheen vanhempien parhaan ystävän lapsi, niin silloin varmaan tilanne saattaa muuttua ahdistavaksi.
Jos seitsemän vuotta vanha ensimmäistä luokkaa koulussa käyvä lapsi kokee tilanteen, missä ehkä kuudesluokkalaiset piirittivät hänet ja käyttäytyvät uhkaavasti, niin silloin tilanteesta voi jäädä trauma, joka vaikuttaa lapsen koko kouluaikaan. Eli jos joku istuu kaiket päivät yksin jossain hiekkalaatikolla, niin ehkä syy tuohon yksinäisyyteen pitäisi löytää. Joten päivän kysymys on se, että onko joku vanhempien poikien tai nuorten miesten joukko käynyt kertomassa siitä, mitkä ovat seuraamukset, jos noita heidän joukkonsa henkisesti ja fyysisesti pahoinpitelemiä ihmisiä uskalletaan ottaa mukaan leikkeihin?
Jos ihmistä ei oteta mukaan mihinkään leikkeihin, niin miten hän sitten voi rajoittaa yksinäisyyttään? Siis yksinäisyys ei ole kenellekään hyväksi. Mutta se että toinen otetaan mukaan vain silloin kun on aivan pakko ei ole myöskään hyväksi. Joskus näkee tapauksia joissa henkilö näyttää kuuluvan kaveripiiriin, mutta hänen roolinsa on todellisuudessa se, että hän kävelee muiden perässä. Saattaa olla että hänelle ei sanota sanaakaan. Tai jos lähdetään esimerkiksi festivaaleille, niin hänet saatetaan kammeta pois kaveripiiristä. Eli kaverit vain katoavat ihmisvilinään. Ja pari halveksivaa silmäystä kertoo siitä millaisten kukkien halutaan tuossa joukossa kukkivan. Joten mistä johtuu väkivalta ja päihdeongelma?
Kun ihminen viedään esimerkiksi psykiatriselle osastolle, niin hänet saatetaan sitoa lepositeeseen. Hänen takapuoleensa pistetään injektioneulalla aineita, Joiden vaikutusta tai muita niihin liittyviä asioita ei juurikaan muisteta kertoa. Siinä sitten on mukavaa makailla parin ladonoven kokoiden muskelimiehen seisoessa vieressä. Kyseinen tilanne saattaa ehkä hiukan ahdistaa.
https://www.is.fi/politiikka/art-2000012105185.html
https://yle.fi/a/74-20233466
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.