Poliisin erottaminen on tehty hiukan liian helpoksi. Eli "psyykkiset syyt" mikä saattaa tarkoittaa työuupumusta ovat liian usein sellaisia asioita, joilla voidaan päättää poliisin oma ura. Kun poliisi lyö 16 vuotiasta nyrkillä vatsaan, niin se varmaan kyllä sattuu sekä pelottaa. Kun tekijänä on partion johtaja, ja alaisena on joukko harjoittelijoita, niin se sitten tietenkin on asia, mikä pitää huomioida. Maassamme ilmoituksen tekeminen polisista on erittäin korkean kynnyksen takana. Samoin se että poliisi lähtee tekemään kollegastaan tai esimiehestään ilmoitusta on vielä korkeamman kynnyksen takana. Henkilö joka tekee ilmoituksen voi pelätä putoavansa pois joukosta. Tuolloin pelätään sisäänpäin lämpiävää ilmapiiriä sekä sitä, että esimies kostaa tuollaiset ilmoitukset. Samoin jossain tapauksissa saattaa mielessä liikkua sekin, että mitä jos vaikka tuo esimies tai työtoveri saa teosta aiheettomia seurauksia.
Kun vastassa on vanhemman poliisin sana harjoittelijan sanaa vastaan, niin silloin saattaa alainen ajatella, että hänen on oman etunsa nimessä jätettävä asia siihen. Ja vanhempi poliisi sitten suoraan saattaa suoraan laittaa asioita nuoremman poliisin syyksi. Eli kun poliisi lyö kiinniotettua, niin hän saattaa suoraan vedota mielessään siihen, että nuo teot tuovat hänelle kunnioitusta kadulla. Ja jos poliisi hakkaa toisen alaisten nähden, niin kuinka monta kertaa hän on tuon teon tehnyt ennen kuin se tallentui valvontavideolle. Ja olisivatko alaiset sitten tehneet ilmoitusta, jos tuota videota ei olisi ollut? Sellainenkin kysymys nousi tässä mieleeni. Videon voitte katsoa YLEn artikkelista, joka löytyy seuraavan linkin takaa. https://yle.fi/a/74-20209349
Olisiko ilman tätä videota asiaa edes otettu käsittelyyn? Tai olisiko sitä käsitelty esimerkiksi julkisessa sanassa ollenkaan? Siis videolla näkyy miten asiakasta kohdellaan. Mutta mitä jos kameroita ei olisi ollut? Olisiko tapaus sitten vain todettu tapahtuneeksi, tai olisiko siitä tehty syyttämättä jättämispäätös sekä asia julistettu salaiseksi noin 500 vuoden ajaksi? Tuollaiset teot voivat vaikuttaa hyvinkin yksittäistapauksilta, kunnes sitten joku itse sattuu joutumaan tuollaisen "yksittäistapauksen" kohteeksi.
Tietenkin vastakkain ovat aina poliisilaitoksen hierarkkia sekä erilaiset muut asiat kuten se, että toinen on saattanut kuulua vuosien ajan "työporukkaan", eli hänet tunnetaan hyvin. Ja sitten muut ovat olleet siinä ehkä pari viikkoa tai vasta pari päivää harjoittelussa. Eikä kukaan esimies varmaan uskalla sanoa, että hän on pitänyt töissä huonoa alaista. Joten pitkään poliisissa olleen henkilön kohdalla saattaa helposti kuulua sellaisia sanoja kuten "loistava, hyvä sekä säntillinen poliisimies", mikä tietenkin rajoittaa ilmoitusten tekemistä.
Eli varsinkin harjoittelujaksolla olevan poliisin erottaminen työstään on helpompaa kuin lähteä tekemään hänen kanssaan jotain suunnitelmia tai ratkomaan henkilökohtaisia ongelmia. Ja juuri se, että poliisijohto sitten päätyy siihen, että harjoittelija tai jopa pitkän uran tehnyt poliisimies erotetaan psyykkisten ongelmien takia saattaa "kannustaa" noiden ongelmien salaamiseen. Siis psyykkiset ongelmat tarkoittavat tässä sitten sitä, että poliisimies tai nainen saattaa kokea työuupumusta sekä turhautumista työssään. Eli aina vastassa on ihmisiä, joiden mielestä heitä on kohdeltu täysin väärin, ja sitten välillä vastaan tulee henkilöitä, jotka kohtelevat varsinkin nuoria poliiseja hyvin ikävällä tavalla, eli heidän käytöksensä saattaa olla hyvin epäkunnioittavaa sekä ärsyttävää.
Pohjimmiltaan poliisiväkivaltaa on kahdenlaista. On olemassa väkivaltaa, jota voidaan pitää tarpeellisena. Eli puukon tai ampuma-aseen heiluva päihtynyt henkilö pitää saada rauhoittumaan. Tuollainen väkivalta on asia, mitä kutsutaan voimankäytöksi. Sitten on esimerkiksi tilanteita joita kutsutaan nimellä puhdas väkivalta. Yksi esimerkki tästä jälkimmäisestä on se, että henkilö pamputetaan putkan lattialla.
Poliisi saattaa kohdata nimittelyä, hänen päälleen voidaan sylkeä. Tai sitten häntä voidaan vaikka lyödä. Se mitä milloinkin tapahtuu tietenkin on tapauskohtaista. Tapauskohtaisuus tarkoittaa sitä, että oikeudessa vastakkain ovat kaksi tahoa. Ja kysymys tietenkin kuuluu, että "kuka aloitti, ja kuka sitten ylireagoi"?
Sitten kun juopunut tai huumeiden vaikutuksen alainen "Euroopan omistaja" jossain vaiheessa menee yli rajan, niin silloin tietenkin muistellaan sitä, että "sairaanhoitajan mielestä" henkilö olisi pitänyt viedä sairaalaan. Siis huumeidenkäyttäjä saattaa olla hyvin ylimielinen sekä uhkaava noissa tilanteissa, ja se saattaa sitten todella suututtaa poliiseja. Kun sitten poliisityötä käsitellään uutisissa, niin tietenkään siitä mitä epäillyt ovat itse tehneet ei juurikaan puhuta. Puhutaan siitä kuinka poliisi on sillä kerralla taas kerran rikkonut lakia, tai taas tällä kerralla poliisi ei olisi saanut käyttää esimerkiksi telelevalvontaa, koska rikos itse tapahtui pääosin jonkun toisen valtion alueella.
Toisin sanoen jos rikolliset haluavat pitää huippukokouksia jossain Helsingin Hilton hotellissa, niin heitä ei saisi valvoa, jos he muistavat sitten viedä mahdolliset huumeet tai aseet Viron läpi. Samoin kun kansainvälinen rikollisliiga kärähti FBIn asentaman haittaohjelman avulla, niin silloin vasta älähdettiin, että USA saa noiden välineiden avulla tietoja "tavallisista kansalaisista". Eli se että joukkio on salakuljettanut huumeita, tai harjoittanut ihmiskauppaa on varmaan täysin unohdettu, ja ainoa asia mikä ketään ilmeisesti kiinnostaa on se, että poliisi on kerännyt tietoa myös Suomen kansalaisista.
Kun poliisi sitten jostain syystä turhautuu työssään, niin sitten lähdetään suoraan viemään merkkiä. Se että poliisilta odotetaan esimerkiksi erittäin esimerkillistä käytöstä ei varmaan kuitenkaan aina ole se, miten poliisi kykenee toimimaan todellisessa tilanteessa. Jos ajatellaan että poliisi toimii peitetehtävissä, ja hänen pitäisi kehittää esimerkiksi valepukua, jonka turvin hän kykenee sitten lipumaan rikollisten parissa, niin hän varmaan jossain vaiheessa kohtaa tilanteen, jossa hänet kutsutaan gangstereiden saunailtaan, jossa sitten tarjolla on myös iltakahvit paikallisen "Virottaren" kanssa. Siinä sitten on vähän vaikeaa vastata kieltävästi, koska jos tuo peitetarina pettää, niin seurauksena voi olla elämän päätös ja ehkä sitten joskus ruumis löytyy.
Poliisin peitetoiminta on asia, missä liikutaan laillisuuden rajoilla. Ja pohjimmiltaan poliisin työ aiheuttaa jossain tapauksissa yksinäisyyttä. Rikolliset eivät ole keskenään mitään kauhean väkivaltaisia. Ja esimerkiksi MC- ja muut vastaavat henkilöt ovat usein toisiaan selkään hakkaavia mukavia miehiä ja naisia, ja tuolloin saattaa unohtua se, että nuo samat henkilöt tappavat velallisiaan, murtavat heidän sormiaan sekä kauppaavat esimerkiksi kovia huumeita lapsille. Eli ristiriita raporttien sekä henkilöiden itsensä välillä saattaa olla hyvin suuri. Ja siinä sitten saattaa käydä niin että arvostelukyky pettää.
Mutta tavallisen ihmisen pitää luottaa poliisiin. Ja juuri tämä asia saattaa aiheuttaa erilaisia ristiriitoja. Jopa poliisi on joskus yksinäinen. Ja siinä saattaa sitten internet haku kohdistua esimerkiksi päiväkahvi-ilmoituksiin. Samoin kun poliisi luo peitetarinaansa, niin hänellä pitää olla tuolle tarinalle tukea. Eli hän joutuu elämään rikollisten elämää. Samalla poliisi kuitenkin kohtaa tilanteita, joihin kukaan ei voi häntä valmentaa. Hän kohtaa ihmisiä joilla on rahaa kuin roskaa. Hän kohtaa huumeita sekä muita vastaavia houkutuksia. Samalla hän saattaa kohdata vartijoiden tai muiden poliisien asenteita, joissa ehkä olisi "hiukan" parantamisen varaa. Tai hän saattaa jopa joutua kollegan pahoinpitelemäksi.
Kun henkilö käyttää väärin päihteitä, niin hän varmasti vaikuttaa uhrilta. Mutta kun hän huutelee törkeyksiä, uhkailee muita sekä samalla myös käyttäytyy ylimielisesti, niin hän ei ehkä aina vaikuta meistä sekavia puhuvista sivullisista aivan niin uhrilta kuin mitä hän tai hänen asianajajansa haluaisivat hänen muiden silmissä olevan.
Kun puhutaan sitten poliisin sisäisestä valvonnasta, niin meidän pitää muistaa sekin asia, että kukaan ei ole koskaan automaattisesti rehellinen. Poliisi on ihminen siinä missä muutkin. Hän voi olla rahapulassa, tai hänen arvomaailmansa voi olla jotenkin kieroutunut. Jos puhutaan sitten esimerkiksi tapauksesta, jossa henkilö on jätetty yksin Sipoon korpeen, niin tietenkin me luemme että sairaanhoitaja oli sanonut hänen kuuluvan sairaalaan. Toisten mielestä tuo teko oli oikeutettu, ja perusteena käytetään joskus sitä kysymystä, että "eikö rikollinen eli mahdollisesti erittäin ärsyttävästi käyttäytynyt päihteiden vaikutuksen alaisena oleva henkilö saa yhtään pelätä"?
https://yle.fi/a/74-20209349
https://yle.fi/a/74-20215131
https://yle.fi/a/74-20214305
https://yle.fi/a/74-20209348
Siviiliasussa toimiva poliisi on erilaisessa asemassa kuin virkapukuinen kollega. Siviiliasuinen poliisi kuten huume- tai atari (ammatti-ja taparikollisten seurantaryhmän) -poliisi kohtaa tilanteet ilman poliisin virkapuvun tuomaa suojaa. Jos joku sattuu huutelemaan siviiliasuiselle poliisille hävyttömyyksiä, niin häntä ei suojele univormu. Univormu tuo poliisille arvovaltaa, mutta ongelmia tulee sitten siitä, että rikolliset eivät tee rikoksia univormupukuisten poliisien nähden. Ja juuri virkapukuinen poliisi kohtaa usein lipevyyttä sekä nuoleskelua. Ja sitten tietenkin tietyissä tapauksissa virkapukuisen poliisin asemaa poliisina korostetaan julkisessa sanassa. Voi olla niin, että jokaisen ihmisen arvostelukyky pettää jossain vaiheessa.
Eli on ihmisiä jotka pitävät esimerkiksi tiettyjä MC-jengejä vain "mukavina kavereina", joiden kanssa on kivaa viettää aikaa. Ja nuo MC-miehet kyllä osaavat tarjota pihvejä sekä kertoa mukavia juttuja siitä, kuinka virkavalta vain vainoaa heitä heidän elämäntyylinsä takia. Samoin jos poliisin tai jonkun muun ihmisen lähipiiriin kuuluu rikollisia, niin he saattavat oikeasti uskoa, että poliisi on lavastanut naapurin rikolliseksi, koska he ovat kateellisia. Kun "kiva setä" tai "kiva täti" paljastuu ihmiskauppiaaksi, huumeiden salakuljettajaksi tai murhaajaksi, niin tietenkin epäusko valtaa ihmiset. Ihmiset ajattelevat että "näin ei voi tapahtua". Ja sitten yllättäen naapuriin ilmestyy karhuryhmä. Saattaa olla että tuollainen päältä päin mukava ihminen kuten Ted Bundy, eli kuuluisa sarjamurhaaja kykenee vakuuttamaan että poliisi on valikoinut todisteita.
Ja jos esimerkiksi toimittajalla on jyrkät ennakkoasenteet esimerkiksi rikospoliisia kohtaan, niin hän saattaa haluta uskoa tuota henkilöä, ja sitten eskaloida tuota näkemystä joka puolelle. Samoin jos toimittajan asenne epäiltyä kohtaan on negatiivinen, niin hän ei ehkä kykene näkemään muuta kuin epäillyn syyllisenä. Eli aina on mahdollista että poliisi arvioi todisteita väärin. Poliisi saattaa pelätä oman maineensa puolesta, jos hän ei lähde toimimaan siten, kuin joku julkisen sanan edustaja tai muu julkisuuden henkilö haluaa. Ja maassamme on ihmisiä joilla on sinisilmäinen näkemys siitä että poliisi on erehtymätön. Poliisi voi olla hyvinkin asenteellinen. Tai sitten se, että henkilö tekee asioita, joita "on tapana inhota" saattaa laukaista hyvinkin vaarallisen asetelman. Eli se että henkilöä ei saada tuomittua johtuu siitä, että joku on arvioinut todisteita väärin.
Joskus tutkijat turhautuvat. Eli tutkijoiden työtä vähätellään, koska he eivät tarjoa herkullisia hetkiä kameroille. Samoin tutkijoita esitetään joskus siten, että he toimivat "oikeiden poliisien" alaisina. Tutkijoiden työ tapahtuu suurelta osin kulisseissa. He eivät ehkä juuri koskaan edes nouse oman kirjotuspöytänsä takaa, kun he yrittävät vertailla esimerkiksi murhien yksityiskohtia tai analysoida jotain tietokoneviruksen koodia, joka voisi paljastaa esimerkiksi sen, että tietokoneviruksen tai muun vastaavan ohjelman takana on kansainvälinen toimija. Osaa noista haittaohjelmien kirjoittajista ei juuri koskaan saada oikeuden eteen, koska he työskentelevät maissa, jotka eivät heitä luovuta.
Ja voidaan ajatella että esimerkiksi Iranin tai jonkun muun vastaavan valtion tiedustelupalvelut luovuttavat tuollaisia haittaohjelmia vaikkapa Mafian haltuun. Noiden ohjelmien avulla voi organisoitu rikollisuus hankkia tietoja nimenomaan poliisin soluttautujista, ja samalla myös tuo vihamielinen tiedustelu voi hankkia tietoja valtiosalaisuuksista sekä teknologiasta, joka voidaan helposti muuttaa aseiksi. Tuossa kuviossa haittaohjelma asennettaan koneille esimerkiksi suomalaisten rikollisten toimesta.
Kun ihminen ajaa esimerkiksi ylinopeutta ratsiaan, niin hän ei varmaan ole kovin iloinen. Se että poliisi antaa hänelle sakon on tietenkin huomautus siitä, että nopeusmittaria kannattaisi katsella tarkemmin. Mutta sakko ei ole mukava asia. Ja aina löytyy ihmisiä joiden mielestä poliisille joka tuon pysäytyksen tekee voi vaikka purkaa pahaa mieltä sekä samalla tietenkin kertoa kuina monta tuomaria, isoa johtajaa sekä muita silmää tekeviä isolla Mersulla ajava henkilö sattuu tuntemaan. Eli sakoista on varmasti helppoa puhua ja sakottamista voidaan pitää pikkujuttuna, ennen kuin sellainen parin tuhannen euron pikavoitto ilmestyy omaan käteen.
Ihmiset saattavat joskus suuttua. Saattaa olla että poliisi kohtaa työssään tilanteen, joka laukaisee väkivaltaisen reaktion. Eli hän saattaa kohdata henkilön, joka on esimerkiksi nöyryyttänyt sekä pelotellut tätä poliisia. Tiedämme siis että tilaisuus tekee varkaan. Samoin kun puhumme esimerkiksi juuri peitetehtävistä, jotka ovat tehokkaita tapoja selvittää erityisesti kansainvälisen rikollisuuden organisaatioita sekä yhteyksiä, niin silloin tietenkin poliisin joka noissa tehtävissä toimii pitäisi olla motivoitunut. Hänen pitää muistaa keitä nuo saman pöydän ympärillä olevat henkilöt ovat. Jos tuo asia unohtuu, niin seurauksena on pahimmillaan katastrofi.
Kuitenkin nuo soluttautuvat poliisit ovat tehokkain tapa kartoittaa organisoitua rikollisuutta sekä sen yhteyksiä esimerkiksi julkiseen sanaan sekä muihin vastaaviin toimijoihin. Ja esimerkiksi Mafia voi kiristää henkilöitä, jotka ovat syyllistyneet vaikkapa pedofiliaan. Mafia voi myös myydä noita tietoja esimerkiksi jollekin vihamieliselle tiedustelupalvelulle.
"Tapaus Epstein" on loistava esimerkki siitä, miten raha sekä valta saavat aikaan tilanteen, missä henkilö voi suoraan peitellä suuren luokan seksi- ja hyväksikäyttörikossarjaa. Voidaan sanoa että sellaiset pykälät joilla suojellaan lasta seksuaaliselta hyväksikäytöltä eivät ole asioita, jotka koskevat juuri Epsteinin kaltaisia miljonäärejä. He voivat helposti matkustaa maahan, jossa ei ole esimerkiksi tällaista rikollisuutta koskevia lakeja. Ja sitten harjoittaa tuota "taipumusta" täysin vapaasti. Ja juuri tällaiset henkilöt ovat tietenkin loistavia kohteita FSBn kaltaisten organisaatioiden harjoittamalle kiristykselle.
Kuitenkin sanotaan että kun asioita viedään esimiesten ratkaistavaksi, niin esimies saattaa nähdä asiat toisin kuin alainen. Tai sitten esimiehelle kerrotaan asioita sillä tavalla, että alaisten toiminta näyttää puhtaalta väkivallalta. Kun sitten poliisiväkivallan kohteeksi joutuu esimerkiksi joku tunnettu toimittaja, bloggaaja tai muu julkisuuden henkilö, niin asia tietenkin saattaa muuttua siten, että se nähdään raakana tekona, ja silloin saattaa esimiehille tulla kiusaus vapauttaa alainen virasta, koska se on "kaikille" helpompi mahdollisuus. Poliisin pitää olla luotettava, jotta ihmiset uskaltavat kertoa sille esimerkiksi oudoista työtarjouksista. Yksi mätä eli lahjottu poliisi voi vaarantaa hyvin suuren ihmisjoukon turvallisuuden. Yksi kaupan työntekijä voi varastaa kaupasta tuhansien eurojen arvosta tavaraa. Ja yksi rikollinen vartija voi esimerkiksi ajaa suurenkin kaupan konkurssiin, jos hän estää asiakkaita tulemasta paikalle.
Eikä kukaan koskaan tee omasta mielestään mitään väärää, jos hänet pidätetään. Kun henkilö pysäytetään kadulla reppu täynnä huumeita, niin silloin tietenkin pidättäjä on tehnyt jotain etnistä tai muuta profilointia. Kukaan ei koskaan ole toiminut siten, että joku toinen on ärsyyntynyt, ja jos nyt jossain penkillä sattuu istumaan joukko miehiä, jotka huutelevat kohteliaisuuksia ohikulijoille, niin silloin nuo ohikulkijat ovat tietenkin syypäitä kaikkeen, kun he olisivat voineet valita toisen reitin. Eli myös tällaiseen asenteeseen joskus voi törmätä kadulla käveltäessä.
https://yle.fi/a/74-20209349
https://yle.fi/a/74-20209348
https://yle.fi/a/74-20214305
https://yle.fi/a/74-20215131
https://yle.fi/a/74-20214274
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.