Mikäli ajattelemme että lukiolaiset kuuluvat valkoiseen keskiluokkaan, niin pitääkö heidän hävetä tuota asiaa? Jos ihminen pääsee lukioon ja kokee opiskelun mielekkääksi, niin se on varmaan hänen oma asiansa. Siis peruskoulun jälkeisen opiskelun tarkoitus on valmistaa ihmisiä ammatteihin, eikä siis tarkoitus ole vieläkään se, että koulua käydään lopun ikää. Tietenkin koulu saattaa vaikuttaa tylsältä asialta, mutta se sitten on sen asia, joka niitä käy. Se että ihminen kuuluu valkoiseen keskiluokkaan ei tee hänestä yhtään sen parempaa tai huonompaa kuin muista. Joten tietenkin voimme kysyä, että mihin yhteiskuntaluokkaan meidän pitäisi kuulua?
Se miksi nimenomaan keskiluokan kaupunkilaisnuoret valitsevat lukion johtuu ilmeisesti siitä, että monet ihmiset jotka toimivat ammateissa, jotka vaativat korkeakoulututkintoa asuvat tai ovat asuneet kaupungeissa. Keskiluokkainen kaupunkilaisnuori ei peri maatiloja, eikä kaupungin duunarin tai hampurilaisbaarin työntekijä vaikuta kovin upealta uralta, jos ajatellaan sitä, että henkilö tekisi noita töitä 50-vuotiaana. Samoin keskiluokan nuori ei kuulu niihin superrikkaisiin, jotka perivät miljoonien eurojen arvosta omaisuutta.
Kaupungeissa on melko tylsää, jos ei ole mitään tekemistä. Ja jos ajatellaan että siitä tekemisestä pitäisi saada joskus palkkaa, niin toki henkilö voi mennä töihin. Mutta aina ei työnantaja ole töitä antamassa. Eikä työn jälki aina miellytä työnjohtajaa, joten usein tällainen tie päättyy takaisin työvoimatoimiston luukulle. Sitten pitää aina jossain elämän vaiheessa ajatella, että voiko sillä työllä mitä sillä hetkellä tekee oikeasti elää lopun elämää?
Tietenkin olisi varmaan hyvä jos takana olisi joku miljonäärisuku joka rahoittaa kaiken mitä henkilö tekee. Mutta valitettavasti me kaikki emme ole mitään öljysheikkejä, joiden suvut vain makselevat kaiken mitä ostelemme.
Urheilemalla voisimme varmaan ansaista erittäin hyvin. Mutta sitten jos emme nyt satu omaamaan jotain huippujuoksijan vartaloa tai muuten omaa kiinnostusta urheiluun siten, että olisimme noita urheilusuorituksen tekijöitä, niin emme varmaan kyllä sitten kovin hyvin pärjäisi huippu-urheilun maailmassa. Ja jos koemme esimerkiksi tarvetta syödä hampurilaisia, niin silloin huippu-urheilu ei varmaan ole meidän oma juttumme, ellei sitten E-urheilua lasketa mukaan. Mutta tietokonepelaaminen voi jossain vaiheessa maistua puulta, jos sitä tekee vaikkapa 10 tuntia päivässä.
Se että maassamme on maksuton korkeakoulu sekä lukio ovat asioita, joiden toivottiin aikoinaan estävän segregaatiota. Mutta kuitenkin lukioihin ja sitä kautta yliopistoon valikoituu selvästi enemmän keskiluokan koulutettujen vanhempien lapsia kuin muita. Syy tähän voi olla siinä, että keskiluokan koulutetut vanhemmat tukevat omien lastensa opiskelua monin tavoin.
Eli esimerkiksi juristin ja insinöörin lapset varmaan tietävät paremmin sen, mitä noissa ammateissa tehdään, kuin sellaisen ihmisen lapset, jotka eivät itse pääse vanhemmiltaan kysymään, että mitä he tekevät töissä. Juristi sekä insinööri ovat esimerkkejä ammateista, jotka vaikuttavat päällisin puolin hyvin tylsiltä. Ne vaativat pitkän lukemisen koulun penkillä, joten sen takia niiden ammattien sisällöstä pitää tietää jotain, että ne koetaan mielenkiintoisiksi hakukohteiksi.
Jos ajatellaan korkeakouluammatteja ylipäätään, niin ne ovat pitkälti sellaisia, että niissä käsitellään abstraktioita. Eli ne eivät ainakaan ulkoapäin katsottuna ole mitään kovin näyttäviä. Jos verrataan esimerkiksi sorvarin työtä juristin työhön, niin sorvari työstää kineettistä kappaletta, kun taas juristi käy asioita läpi erilaisten dokumenttien kautta. Ulkopäin katsottuna hän vain tuijottaa tietokoneen ruutua.
Kun ihminen lukee akateemisen ammatin, josta hän voi saada vähemmän rahaa kuin esimerkiksi joku putkiasentaja tms. niin kannattaa miettiä sitä, mistä noissa ammateissa maksetaan? Siis tekeekö joku putkimies ehkä pelkkiä yövuoroja? Tai onko hänen työnsä sellaista, että hän haluaa tehdä sitä vielä 55-vuotiaana? Esimerkiksi likaisesta sekä vaarallisesta työstä maksetaan melko hyviä palkkoja, mutta haluaako joku sitten esimerkiksi olla oikeasti hengenvaarassa joka kerran kun hän lähtee töihin? Tai haluaako joku oikeasti uiskennella viemärissä 30 vuotta, vaikka siitä tietenkin maksetaan likaisen työn lisää?
Mutta jos me ajattelemme työntekoa ylipäätään, niin me kohtaamme monia muitakin tylsiä töitä, joista yksi on rekkakuski. Periaatteessa rekkakuskin työ on hyvin tapahtumaköyhää. Ja vakuutusyhtiön sekä työsuojelutarkastajan mielestä paras työpäivä on se työpäivä, jolloin kaikki tapahtuu kuten on laskettu.
Noissa ammateissa palkka on kuitenkin melko hyvä, verrattuna esimerkiksi sellaisiin huippuluokan ammatteihin kuin siivooja. Samoin koulutukseen liittyy muutamia etuja, joista voi jokainen ottaa itse selvää. Siis se minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Jos ihminen haluaa lähteä töihin suoraan peruskoulun penkiltä, niin toki hän voi kaupan kassana tienata paremmin kuin opiskelija. Mutta ehkä opiskelija sitten jossain vaiheessa alkaa valmistua, ja kun paperit tulevat käteen, niin hän saattaa valmistua ammattiin, joka on hyvin tylsä. Mutta toisaalta varsikin vanhempi työntekijä saattaa kyllä viettää varsinkin talvisen räntäsadepäivän mukavassa toimistossa kuin lähteä vaikkapa töihin rakennuksille.
Toisaalta tuo tylsä ammatti takaa hänelle tietyn aseman. Ja kun sitten ajatellaan sitä, että joku päivä tuollainen entinen opiskelija täyttää 50 vuotta, niin silloin hän varmasti alkaa ajatella myös sitä, että voisiko vanha jäädä toimistoon ja halleille töihin, kun aamulla vettä sataa taivaalta. Siis toki jos ajatellaan pelkästään tuloja, niin jollain 20 vuotiaalla saattaa olla erittäin hyvät tulot, jos hän on esimerkiksi rakennuksilla töissä. Mutta sitten tietenkin jos ajatellaan, että hän tekee samaa työtä 30-40 vuotta, niin noissa töissä missä lämmönvaihtelut ovat suuria ja nostellaan jatkuvasti painavia sekä keskipainavia tavaroita sekä kontataan elementtien päällä, niin se käy nivelten päälle.
Samoin koulutetut vanhemmat osaavat neuvoa tehtävien tekemisessä paremmin kuin kouluttamattomat vanhemmat, ja he myös arvostavat yliopistoja sekä korkeakouluja toisella tavalla kuin ihminen, joka ei niissä ole itse ollut. Keskiluokkaiset vanhemmat eivät myöskään ole niin varakkaita, että he kykenevät hankkimaan lapsilleen harrastuksia, joihin sitten menee kaikki vapaa-aika. Eli se että henkilö viettää kaiket päivät jossain jääkiekkoseurassa voi tuoda hänelle loistavat tulot, jos hän sattuu pääsemään NHLään, mutta tietenkin myös silloin kannattaa miettiä sitä, mitä tehdään 60 vuotiaana, kun on vielä muutama vuosi eläkeikään.
https://www.hs.fi/suomi/art-2000010670441.html
Kommentit
Lähetä kommentti