"Raakkuja eli jokihelmisimpukoita siirrettiin turvaan ylävirran puhtaaseen veteen Suomussalmen Hukkajoella 23. elokuuta sen jälkeen, kun Stora Enson hakkuutyömaa ja joen yliajo oli sotkenut niiden elinympäristön. Kuva: Hannu Huttu / Lehtikuva" (HS, Suunnitelma paljastaa: Metsäkonekuskia ohjeistettiin ajamaan raakkujoen yli)
Raakku eli jokihelmisimpukka on erittäin uhanalainen laji. Ja silti Stora Enson hakkuualueella olevan raakkuesiintymän yli oli ajettu. Siltä vähän vaikuttaa että teko on ollut tahallinen, tai ainakin metsäkoneen kuljettaja oli toiminut hakkuusuunnitelman mukaan. Se sitten on eri asia, että tiesikö konekuski raakuista, tai oliko tieto niistä päätynyt esimerkiksi hakkuusuunnitelman tekijöiden tietoon?
Mutta tulos on se, että nuo raakut olivat kuolleet, ja Stora Enso ei ole suostunut kommentoimaan tätä asiaa, koska sen edustajat vetoavat poliisitutkintaan. Tietenkin tässä asiassa on voitu toimia siten, että konekuskeille on jätetty kertomatta raakuista, joita tuon puron pohjassa oli vasta vähän aikaa sitten. Ja vaikka kuskeille olisi asiasta mainittu, niin olivatko he sitten tienneet ajavansa raakkuyhdyskunnan yli, tai olivatko he edes kuulleet puhuttavan jokihelmisimpukasta?
Mutta jos teko on tehty siten, että raakuista on tiedetty, niin silloin meidän täytyy kysyä, että montako kertaa tällaista on ennen tapahtunut? Ja olisiko asiasta edes viitsitty keskustella lehdistössä, jos eräs biologi ei olisi ollut paikalla?
Tietenkin Stora Enso kiistää tahallisuuden sekä sanoo, ettei konekuskin toiminta ole mitenkään hyväksyttävissä, mutta jotenkin mielessäni käy aina välillä sellainen ajatus, että onko raakkujen kaltaisten eliöiden kohtalo sinetöity, jos niistä on tehty havaintoja.
Eli joidenkin ihmisten mielestä raakkujen kaltaiset lajit estävät metsien täyttä hyödyntämistä, joten jokiin on tietenkin helppoa kaataa mutaa tai muita vastaavia asioita, joilla sitten saadaan nuo raakut tuhottua. Tällöin raakkutuhojen motiivina olisi sama kuin maakotkien pesien hävittämisellä. Eli "siivota" uhanlainen laji pois ihmisten silmistä, ja purkaa aluetta koskeva suojelupäätös.
Kun raakkuja ei ole, niin mitään tarvetta suojella niitä ei myöskään ole. Mutta tutkinta näyttää sen, että onko kyseessä tahallinen teko vai ei. Molemmissa tapauksissa eli Kainuun että Suomussalmen raakkutuhoissa asialla on ollut sama aliurakoitsija. Joten mielenkiintoista olisi tietää se, että missä vaiheessa tieto on välitetty tai jätetty välittämättä hakkuita suunnitelman tekijöille, vai onko se vain unohtunut mainita jossain työmaaohjeissa.
Kun puhutaan sitten siitä, miten Suomessa noudatetaan ohjeistuksia sekä lakeja, niin mitään ongelmia yleensä sanota olevan. Mutta kuitenkin on aina mahdollista, että noita ohjeistuksia sekä määräyksiä ei noudateta. Ja sitten vain ajetaan koneella joen ylitse, kun siitä ei ole ennenkään ollut seuraamuksia. Mutta sitten kun puhutaan tahallisuudesta, niin aina on ihmisiä joiden mielestä luonnonsuojelu ainoastaan vahingoittaa heidän elinkeinoaan. Se mikä tapauksessa pistää silmään on Stora Enson halu korvata tappiot tai aiheuttamansa vahinko. Tarkalleen ottaen raakkutuhoja on ilmennyt kahdella Stora Enson työmaalla. Ja molemmissa on sama aliurakoitsija.
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010681931.html
https://yle.fi/a/74-20109696
Kommentit
Lähetä kommentti