Ukraina on osoittanut sen, että Euroopan pitäisi kehittää omaa puolustustaan, joka on riippumaton USAn tahdosta

Ukrainan tilanne 4kk. sitten

Euroopan Unionilla on ongelma, jonka nimi on USA. Tai oikeastaan tuo ongelma on siinä, että Euroopan tapahtumat ovat jotenkin kaukana USAsta. Tuo valtio on ollut tähän mennessä EUn turvana, mutta Trumpin kaltaisten ihmisten puheet pitää aina ottaa vakavasti. USA ei ole niin luotettava liittolainen kuin me sen ehkä toivoisimme olevan. Ja siksi EUn on vakavasti harkittava myös ydinaseen hankkimista, sekä sellaisen oman aseistuksen sekä asiantuntemuksen kehittämistä, että se kykenee lyömään Venäjän myös ilman USAn apua. Tuo tarkoittaa kokonaisvaltaista järjestelmien kehittämistä, jotka ovat riippumattomia USAn tahdosta tai hyväntahtoisuudesta. Se mikä tekee USAsta erittäin ikävän tapauksen EUn kannalta on sen etäisyys Eurooppaan nähden. 

Tällä hetkellä Ukraina tarvitsee aseita, joita myös EU tarvitsee. Ja sen takia edessä on myös tuotannollisia ongelmia. EU ja USA joutuvat valmistamaan valtavia määriä sekä perinteisiä että ohjattavia ammuksia, joiden avulla se voisi vaikuttaa Venäjän laajamittaiseen sotilaalliseen eskalaatioon Euroopassa. Ja ongelmia lisää se, että Aasiassa Kiina sekä muutamat muut maat käyttävät Ukrainan tilannetta hyväkseen ajaakseen omia etujaan. Ja sen takia myös Aasiassa tarvitaan kipeästi asevoimia, jotta esimerkiksi Australia kykenisi vastustamaan Kiinan eskalaatiota Etelä-Kiinan merellä. 

Eli USAssa Eurooppaa katsotaan kaukaa, ja me kaikki tiedämme, kuinka Vladimir Putinin propagandakoneisto osaa lyödä rakoja sekä NATOn että EUn riveihin, ja yksi ongelma ovat ydinaseet joiden käyttöön tarvitaan USAn presidentin lupa. Se että Putin hyökkäisi johonkin Euroopan maahan, ja sitten hän vakuuttelisi Washingtonia siitä, että jos USA ei reagoi, niin hän jättää tuon maan rauhaan. Tai sitten käy niin, että USA joutuu kahden rintaman sotaan, jossa sillä ei ole välineitä, joilla se voisi vastustaa Kiinan tai jonkun muun maan aggressiota. Eli me emme voi suorastaan sulkea silmiämme siltä, että mitä USAn presidentti tai presidentinvaalien ehdokas sattuu sanomaan. 

Ukraina tarvitsee välittömästi konkreettista apua, joka olisi annettava aseiden muodossa. Mutta sitten me aina törmäämme tilanteeseen, jossa oma kansallinen ehkä hyvinkin lyhytnäköinen ajattelutapa asettaa Ukrainan tuen vaaraan. Se mitä meidän pitäisi nyt tehdä on osoittaa omille poliittisille päättäjille, että Ukrainassa tarvitaan päättäväisyyttä, eikä Putin saa ajatella, että näitä otteita hän voi jatkossakin käyttää saavuttaakseen päämääränsä. 

Mutta kukaan ei tiedä mikä on Putinin todellinen päämäärä. Hän saattaa sanoa toista sekä tehdä toista. Ja sen takia voidaan uskoa, että Putin saattaa yrittää päästä Dnepr-joelle josta sitten tehdään Koreoiden rajan Jalu-joen kaltainen kahden maailman raja. Jos Putin saa Sevastopolin sekä Ukrainan rannikosta edes sen alueen, jonka kautta hän rakentaa rautatietä Sevastopoliin, kykenee hän valvomaan Kaukasuksen öljyn ja kaasun pääsyä Euroopan markkinoille. Rautatie sekä mahdollisuus huoltaa Sevastopolia maitse mahdollistaa ydinseiden sijoittamisen tuolle alueelle. Sevastopolista voidaan ohjusten avulla uhata Odessan meriliikennettä sekä valvoa Ukrainan ulkomaankauppaa. 

Tällä hetkellä Venäjä on joutunut vaihtamaan strategiaa Mustalla Merellä. Venäjän taktiikka ilmeisesti on ollut se, että laivasto hyökkää rannikolla olevien Ukrainan joukkojen kimppuun, ja tulittaa niitä mereltä ohjuksin sekä muiden aseiden voimin. Mutta menetykset ovat pakottaneet Venäjän laivaston siirtämään operaatioiden pääpainon Sevastopolin itäpuolelle, joka on jo Venäjän hallinnassa, joten sen takia laivaston merkitys sekä kyky häiritä Odessan meriliikennettä on laskenut. Ukraina sotii hyvin, mutta mikään urheus tai taito ei riitä, jos asevoimilla ei ole välineitä, joilla Venäjä voidaan pysäyttää. Ja tällä hetkellä siellä ilmeisesti on menossa kulutussota, jossa se joka enemmän kuluttaa toisen voimia voi voittaa sodan. 

Mutta ongelmia on siinä, että vaikka Venäjä ei voisi korvata tuhottuja varusteita ja kaatuneina ja haavoittuneina menetettyjä miehiään saman tasoisella kalustolla ja miehillä, niin vanhakin tankki on julma väline, jos vastapuolella ei ole varusteita joilla siihen voidaan vaikuttaa. Eli jos toinen ei voi korvata omia menetyksiään millään, niin silloin on hätä kädessä. 

Koska Ukrainan kesällä käynnistämä vastahyökkäys ei ollut kovin menestyksekäs, niin se on syönyt uskoa Ukrainan asevoimiin. Jälkeenpäin ajatellen Ukrainan hyökkäys saattoi tapahtua väärään aikaan, eli kuuma sää ehkä aiheutti vaikeuksia sekä kalustolle että erityisesti miehille. Eli 30 asteen helteessä saattaa ihminen saada lämpöhalvauksen sekä myös pöly ja lämpö aiheuttavat ongelmia myös moottoreille, jotka ylikuumenevat helposti. 

Myös infrapunakuvan saaminen kuumassa ilmassa on vaikeaa. Yhdessä Venäjän miinakenttien sekä massiivisen tykistötulen kanssa, hyökkäys oli tuomittu epäonnistumaan. Ja ehkä jälkiviisaasti voimme sanoa, että ehkä Ukrainan olisi kannattanut odottaa sellaista säätä, että siinä olisi voitu taistella täysitehoisesti. Ja ehkä varovainen toiminta kesällä oli se, joka säästi Ukrainan joukkoja tähän hetkeen. Eli jos vastahyökkäys olisi lyöty, niin Ukraina olisi menettänyt suuren määrän välineitään, joita sen on vaikea korvata. 

Ukrainan tilanne sen kannalta, että mitä Putin aikoo, on hiukan epäselvä, koska saattaa olla että Putin ei suorastaan aina tarkoita sitä, mitä hän sanoo. Eli hänen tavoitteensa ei ehkä ole tällä hetkellä Ukrainan miehittäminen, mutta se mitä se oli esimerkiksi hyökkäyksen alkuvaiheessa saattoi olla toista. Eli Putin on loistava improvisoija, joka saattaa muuttaa mieltään hyvinkin nopeasti. Ja hänen todelliset tavoitteensa saattavat olla sellaiset, että hän pyrkii hyökkäämään Dnepr-joelle sekä sen jälkeen luoda sellainen tilanne, mikä on voimassa Pohjois-Korean ja Etelä-Korean rajalla Jalu-joella. 

Saattaa olla että Kreml ei ole valmis allekirjoittamaan mitään sopimuksia ellei sen tahtoon suostuta. Toisaalta ikävä asia on se, että ehkä molempien valtioiden pitää tehdä asioita, joita emme voisi ainakaan ukrainalaisina hyväksyä. Dnepr-joki olisi luonnollinen este Venäjän sekä sen naapurin välillä, ja hallitsemalla Krimiä sekä suurta osaa Ukrainan rannikkoa voi Venäjän johto ajatella estävänsä kaasun ja öljyn viennin Kaukasukselta Eurooppaan. Eli Kreml saisi tuolloin ryöstettyä sen mitä se halusi. Se mitä meidän pitäisi tehdä on muistaa, että Putin ei tähän luovuta. Pahinta olisi että Putin saisi sen, mitä hän halusi tai väitti haluavansa. Ja se saattaa tietenkin yllyttää häntä ja hänen seuraajiaan uuteen erikoisoperaatioon jolla Venäjä takaisi pääsyn esimerkiksi Itämerelle. 

 https://www.verkkouutiset.fi/a/venaja-joutunut-vaihtamaan-strategiaa-mustallamerella/#645bbf95

https://yle.fi/a/74-20075566