Tänään Ilmari Käihkö kirjoitti että tekniikka ei yksin ratkaise sotaa. Tekniikka on ainoastaan tukiväline, jota käyttävät ihmiset ja heidän tahtotilansa ratkaisee sodan. Kun sotaan kehitetään uusia välineitä, niin ne saattavat aiheuttaa kovan alkushokin. Mutta sitten tuohon uuteen välineeseen aletaan tottua, ja sitä vastaan kehittää taktiikoita sekä vastatekniikkaa, jolla uuden välineen tuomaa etua voidaan vähentää. Drooniparvia vastaan on kehitteillä sekä kehitetty erilaisia ECM- mikroaalto ja EMP-aseita, joiden avulla droonien keskinäistä viestintää sekä niiden komentotaajuutta voidaan häiritä sekä niiden mikropiirit voidaan käräyttää.
Droonien kehityksessä viimeinen askel on ollut kamikaze-droonien kehitys. Nuo droonit etsivät ja tuhoavat kohteensa autonomisesti ja lennon aikana ne voivat lähettää dataa komentokeskukseen. Vahanaikaisten suurikokoisten droonien ongelma on niiden vaatiman kaksisuuntaisen viestinnän häirinnän helppous. Kaksisuuntaisen viestinnän ongelma on siinä, että se paljastaa myös ohjaajien sijainnin. Tietenkin isokin drooni voi toimia autonomisesti tekoälyn ohjaamana, mutta tuolloin se saattaa olla muuten vaarallinen käyttäjilleen. Eli vihollinen voi hankkia samanlaisia drooneja ja sitten tehdä niistä "Troijan hevosia", joiden avulla droonien tukikohta voidaan tuhota.
Eli jos drooni palaa tukikohtaan, niin vihollinen saattaa soluttaa noiden palaavien droonien mukaan "Troijan hevos" droonin joka voi kantaa vaikka neutronipommia tai termobaarista räjähdettä. Joten koska kamikaze-drooni ei palaa takaisin, on se käyttäjilleen turvallisempi. Nuo ammu-ja unohda droonit ovat oikeastaan vain kehittyneitä risteilyohjuksia jotka suorittavat hybriditehtäviä. Ne välittävät tietoa vihollisen asemista, ja kun niiden polttoainetankki tai akku alkaa tyhjentyä, niin se syöksyvät vihollisen tankkia tai muuta tärkeää kohdetta vastaan.
Droonit ovat vain osa jatkumoa, josta hyvänä esimerkkinä ovat olleet suihkuhävittäjät. Kun Natsi-Saksa otti vuonna 1944 käyttöön Messerchmitt Me-262 suihkuhävittäjän oli alkushokki valtava. Kuitenkaan Me-262 kaikesta näyttävyydestään sekä teknisestä edistyksestään huolimatta ei tuonut Saksalle yliotetta sodassa. Noita koneita oli liian vähän. Ja lopulta liittoutuneet kehittivät taktiikan, jonka avulla Me-262 voitiin pudottaa. Tuolloin esimerkiksi B-17 pommittajat vähensivät nopeuttaan, kun suihkuhävittäjä havaittiin ja se lähestyi takaa päin, ja se minimoi tietenkin tulitusajan. Samoin Me-262 joutui vähentämään nopeuttaan, ja silloin Mustang-hävittäjät saattoivat yllättää nuo Me-262 koneet. Tuolloin Mustang syöksyi yllättäen Me-262 hävittäjän yläpuolelta tulittaen sitä. Ja kuvaus tuosta taktiikasta löytyy kirjasta "Luftwaffe".
Me-262 olisi ollut hyvä rynnäkköpommittaja, mutta sen suurin heikkous hävittäjänä oli sen suuri nopeus. Kun Me-262 saavutti yli 800 km/h tuntinopeuden, niin tulitusaika toista konetta kohtaan oli todella pieni, varsikin jos Me-262 lähestyi sitä edestä. Ja kuten varmaan kaikki ilmailusta kiinnostuneet tietävät, niin Me-262 ei ollut maailman ainoa operatiivinen suihkuhävittäjä kovin kauaa. Jo mutamassa viikossa Englanti otti käyttöön Gloster Meteor hävittäjän, jota ilmeisesti käytettiin lähinnä pommitus ja tiedustelutehtävissä. Eli suihkuhävittäjät kohtasivat toisensa vasta Korean sodassa 1950-luvun alussa. Tai ainakin oman käsitykseni mukaan kaikki Toisen Maailmansodan lopulla pudotetut suihkuhävittäjät ovat potkurikoneiden ja IT:n pudottamia. Toki myös esimerkiksi tekniset viat aiheuttivat noiden välineiden putoamisia.
Suihkuhävittäjä on loistava esimerkki siitä miten aseet ja vasta-aseet kehittyvät. Eli ensin on ase, ja sitten sitä vastaan kehitetään vasta-aseita. Ja esimerkiksi IT-tykki joka on edelleen käytössä on saanut seurakseen ohjuksia sekä ehkä hyvinkin pian laser-aseita. Laser-aseiden kehitys on seuraava looginen askel ilmapuolustuksen kehityksessä, koska stealth-hävittäjät sekä stealth droonit vaativat uusia vasta-aseita. Ja laserit ovat välineitä, joilla voidaan vaikuttaa yksittäisiin kohteisiin, ja mikroaallot taas mahdollistavat sen, että ase voi vaikuttaa useisiin kohteisiin samaan aikaan.
Sodasta puhuttaessa tärkeää olisi tietää miksi sota syttyi. Sota tarjoaa aina oivan tilaisuuden päästä eroon ikävistä vastustajista. Heidät voidaan määrätä rintamalle, ja sitten unohtaa sinne. Vihollisen tulitus tai omat pyövelit hoitavat noissa olosuhteissa asiat erityisen tehokkaasti, ja henkilö voidaan vain ilmoittaa kaatuneeksi.
Venäjän armeija on saanut käsiinsä Avdijivkan kaupungin. Se maksoi Putinille Ukrainalaisten väitteiden mukaan noin 47000 miestä. Tuo tappioiden määrä tietenkin riippuu esimerkiksi alueesta, jolla tappioita lasketaan, eli pelkästään tuon kaupungin valtaamisessa Venäjä menetti noin 4000 miestä. Joten tässä sitten pitää myös miettiä sitä, että lasketaanko Avdijivkan tappiot siten että pelkästään kaupungin alueella kaatuneet lasketaan, vai lasketaanko mukaan myös lähialueilla kaatuneet. Se mitä sitten vielä pitää muistaa venäläisten tavasta laskea kaatuneita on se, että kaatuneita saatetaan merkitä muille kuin Putinin suosikkikomentajille. Eli henkilö postuumisti siirretään jonkun muun kuin suosikkikomentajan alaisuuteen, jolloin hän vaikuttaa paremmalta kuin mitä on.
Kun katsotaan Venäjän taktiikkaa Ukrainan sodassa, eli massiivista tykistön käyttöä sekä suoria rynnäköitä vihollisen asemia kohtaan, sekä sitä miten Venäjä on kohdellut esimerkiksi Navalnyin muistoa kukkasin kunnioittaneita henkilöitä, eli määrännyt heitä armeijaan, niin sodan tarkoitus voi olla yksinkertaisesti omien vihamiesten tai poliittisten vastustajien surmaaminen tai surmauttaminen vihollisen tulessa. Saattaa olla että Putin halusi sodan alussa jotain, mutta hänen improvisoiva politiikkansa saattaa aiheuttaa sen, että hänen halunsa on muuttunut, eli hän saattaa puhua toista ja ajatella toista. Ja jos Putin nyt sattuu tekemään vääriä arvioita, niin aina hänellä on selitys kaikelle.
Venäjän sodanjohto sekä Vladimir Putin seuraavat sellaista valtion filosofiaa, jonka mukaan mies ja nainen eli ihmiset ovat olemassa vain valtiotaan varten. Jos he eivät kykene suorittamaan osaansa valtiossa, niin silloin he ovat pelkkää painolastia. Ja tuo filosofia sitten tietenkin selittää sen, miksi venäläiset ovat ampuneet vankeja sekä omia haavoittuneitaan. He ovat muuttuneet painolastiksi, joka vie ainoastaan resursseja, ja muutenkaan Putin ei varmaan halua eläviä sankareita, jotka sitten haukkuvat hänen kenraaleitaan huonosta johtamisesta. Kuollut sankari on paras sankari. Hän ei levittele tietoja, joita ei haluta päästää julkisuuteen.
Venäjän sodanjohto ei kovin paljon välitä alaistensa hengestä. Venäläiset kenraalit ja muut asevoimien kanssa työskentelevät ajattelevat ihmisistä niin, että ihminen on väline, robotti jonka ainoa velvollisuus on totella esimiestään. Ja jos sitten tappiot ovat suuria, niin ne vain estävät veteraaneja puhumasta asioista, jotka ovat heidän komentajilleen vaikeita.
Eli mitään suuria manöövereitä tai muuta "turhaa" ei tarvitse opettaa. Riittää että henkilö tietää miten ase ladataan sekä sen, ketä hänen pitää totella. Ja sitten vain juoksemaan kohti vihollisen konekivääreitä. Jos mies sitten haavoittuu, niin hän muuttuu painolastiksi, joka saattaa aiheuttaa ongelmia hänen esimiehilleen. Eikä kukaan kaipaa invalideja, jotka haukkuvat Venäjän johtoa, jota johtaa viisas mies, jota ei sovi vastustaa.
https://yle.fi/a/74-20075387
https://fi.wikipedia.org/wiki/Gloster_Meteor
https://fi.wikipedia.org/wiki/Messerschmitt_Me_262
Kommentit
Lähetä kommentti