Kuva Helsingin Sanomat |
Tässä on näkyvissä nykypäivän syrjäytymisen perusmuoto. Nuori mies tai nainen joka mielellään viettää koko päivän tietokoneen ääressä tuijottaen vuoron perään sosiaalista mediaa, rap videoita sekä tietenkin pornoa ja YouTubea. Normipäivät siis menevät siihen, että nuori istuu kotona, pelaa tietokoneella, katselee TikTokia ja muutamia muita sosiaalisen median kanavia. Työnteko ei kiinnosta, eikä koulukaan ole kovin innostava ajatus. Kun tätä tapahtuu, niin tietenkin asiaa voidaan lähestyä siten, että kysytään miksi näin on päässyt tapahtumaan? Jos henkilö on esimerkiksi valmistunut ammattiin, niin uskoisin että hän ei suoraan halua lähteä uudelleen opiskelemaan uutta ammattia. En lukenut tätä juttua, josta ylhäällä oleva leike on, eli en tiedä onko tuolla miehellä sitä oikeaa ammattia.
Onko esimerkiksi tällaisen henkilön työhakemuksiin tullut oikeasti vastauksia, vai ovatko vastaukset olleet jotenkin sellaisia, että ne eivät rohkaise ihmistä hakemaan töitä. Vai onko tuollaista henkilöä kiusattu työpaikalla? Se että henkilö ei juo viinaa tai syö jatkuvasti erilaisia tabletteja aiheuttaa sen, että hän on periaatteessa työkykyinen, eli häntä ei saa oman kuntonsa takia pois työmarkkinoilta. Eikä hän ole ulkoapäin yhtään sen ikävämmän näköinen kuin muutkaan ihmiset. Se miten tällaista syrjäytymistä hoidetaan ei ole samalla tavalla helppoa kuin joku alkoholistin ja narkomaanin syrjäytymisen hoitaminen. Näillä henkilöillä ei ole ehkä ollenkaan rikosrekisteriä, johon voidaan vedota, kun henkilö suljetaan pois yhteiskunnasta.
Eli enää ei esimerkiksi pitkä-aikaistyöttömiä voikaan poistaa kortistosta vedoten siihen, että he eivät kykene tekemään työtä. Vaan nykyään tuollainen ehkä lenkkeilyn kautta kuntoaan hoitava henkilö voi olla vuosia työttömänä, mikä ei sitten näytä hyvältä työvoimaviranomaisten papereissa.
Siis jos mitään muuta tekemistä ei löydy, kuin joku sosiaalisen median tuijottaminen, niin me muut voimme silloin katsoa peiliin tai tietokoneen ruutuun, kysyen hiljaa itseltämme, että onko tuo sellaista elämää, mitä voimme sanoa täydeksi elämäksi? Kun puhutaan syrjäytymisestä sekä yksinäisyydestä, niin tällaiset ihmiset ovat hyvä esimerkki siitä, miten kaupunkialueen ongelmat ovat muuttuneet. Ennen yksinäiset ihmiset, jotka tunsivat olevansa jotenkin työ- ja muun yhteiskunnan ulkopuolella istuivat kapakoissa, tai hakivat alkoholia Alkosta sekä tekivät kotipolttoista, jonka avulla he saattoivat unohtaa karmean todellisuuden. Noita alkoholisoituneita ihmisiä näki puistoissa sekä muissa vastaavissa paikoissa, ja heihin oli helppoa kohdistaa vihaa sekä ylenkatsetta. Tuolloin sosiaalivironomaiset saattoivat saatella tuollaisen alkoholisoituneen ja pahalta haisevan ihmisen suoraan kohti A-klinikkaa. Ja tietenkin tuollaiset alkoholisoituneet ihmiset olivat niitä, jotka saatiin sillä tavoin pois silmistä ja mielestä. He eivät näkyneet missään työttömien tilastoissa, eikä heille tarvinnut maksaa työttömyyskorvausta.
Mutta sitten tuli suuri muutos, koska viinan hinta on niin korkea, ja muutenkin viranomaisten toimet ovat aiheuttaneet sen, että viinan sekä pillerit ovat korvautuneet sosiaalisella medialla sekä nettipornolla. Nykypäivän syrjäytynyt ei enää istu puistossa ja ryyppää ihmisten mieliksi viinaa. Hän saattaa olla aivan tavallisen näköinen, siistejä hiphop-tyylisiä vaatteita käyttävä mies tai nainen, joka vain istuu kotonaan ja pelaa tietokoneellaan sekä samalla tietenkin välillä katselee jotain videoita. Se mikä sitten saa aikaan ongelmia on se, että nuo kotona istuvat "kotipojat" sekä "kotitytöt" eivät suorastaan ole työkyvyttömiä. He viettävät aikaansa tavalla, joka ei ole mitenkään tuttu menneiden vuosikymenien ihmisille. Ja yhteiskunnan suuri ongelma on se, että asioiden hoitoon käytetään ehkä 20-30 vuotta vanhoja malleja, joissa esimerkiksi suurin osa palveluista on suunnattu erilaisille päihteiden käyttäjille.
Kommentit
Lähetä kommentti