Venäjä on käyttänyt Kh22 "AS-4 Kitchen" ohjuksia, jotka on tarkoitettu lentotukialusten upottamiseen Odessan kaupunkia vastaan. Joissakin lähteissä AS-4stä käytetään nimeä Raduga H-22, joka on ilmeisesti aseen modernisoitu versio. Kyseinen ohjus on ilmasta laukaistava ase, joka saavuttaa 4,6 kertaisen äänennopeuden. Tämä ase voidaan laukaista Tu-96 "Bear" sekä Tu-22M "Backfire" koneista, ja itse uskoisin että nuo aseet on laukaistu Mustameren päällä lentävistä supersoonisista Tu-22M pommikoneista. AS-4 on tarkoitettu laivojen tuhoamiseen, joten se syöksyy hyvin matalalle.
Sen uudistettu malli pitää sisällään myös tutkamaaleihin hakeutuvan version. Se mikä tekee tuosta ohjuksesta erittäin ikävän on se, että kyseinen ase käyttää häirinnälle immuunia inertia suunnistuslaitetta. Ja vasta lennon loppupäässä tai terminaalivaiheessa se aktivoi tutkan, joka ohjaa kyseisen aseen maaliinsa.
 |
Tutkamaaleihin ammuttava ohjus voidaan toki kohdentaa mihin tahansa kohteeseen, joka lähettää radioaaltoja. Joten tuota asetta voidaan tietenkin käyttää myös viestiasemia, sekä erilaisia häirintälähettimiä vastaan. Myös esimerkiksi kännykät voivat toimia tuollaisten aseiden kohteina. Samoin kohteisiin voidaan asentaa lähettimiä joihin nuo radiolähteitä vastaan suunnatut aseet voidaan kohdistaa.
Tutkamaaleihin kohdistettavat ohjukset voidaan suunnata myös esimerkiksi dronejen ohjaamiseen käytettäviä lähettimiä vastaan. Samoin niillä voidaan raivata häirintäjärjestelmiä sekä tutkia, joilla voidaan häiritä omia droneja. Noiden ohjusten ASAT (Anti-Satellite) -versioiden kohteina voivat olla esimerkiksi kommunikaatio- sekä GPS satelliitit.
Vaikka tuo ase on varustettu inertia sekä aktiivisella tutkalla, niin sen tarkkuus ei ole ilmeisesti kovin hyvä, ilman että kohteisiin on asennettu toisiotutkavastaajia, joilla tutkan avulla maaliin hakeutuville ohjuksille lähetetään suuntamerkkejä, joiden avulla se hakeutuu kohteisiinsa melko täsmällisesti. Joten mieleen tulee se, että oliko esimerkiksi Mariupolin taloihin asetettu sodan alussa noita lähettimiä, koska Venäjä ampui kaupunkia nimenomaan merimaaliohjuksin? Eli ilman noita toisiotutkavastaajia ei laivaston käyttöön tarkoitettu ase ole mikään erityisen tarkka. Koska Backfire pystyy lentämään ja vaihtamaan asemaansa erittäin nopeasti, niin silloin myös noiden AS-4 Kitchen-tyyppisten ohjusten torjunta on melko vaikeaa.
Kh-22 Tu-22M3:n siiven alla. (Wikipedia/Kh22)
Kohteeseen sujautetun radiolähettimen avulla tapahtuva ohjuksen maaliin hakeutuminen ei ole erityisen uusi idea. Jo Toisen Maailmansodan aikaan Saksan asevoimat kehittivät järjestelmiä joiden avulla esimerkiksi V-1 "lentävät pommit" sekä V-2 raketit olisivat voineet olla hyvin vaarallisia. Nuo järjestelmät perustuivat siihen, että saksalaiset agentit olisivat sujauttaneet paikanninlähettimen kohteeseen, ja sitten joko V-1 tai V-2 ohjuksista lähtevä radiosignaali olisi aktivoinut tämän lähettimen. Kyseistä välinettä ei koskaan otettu Euroopan onneksi käyttöön. V-1 ja V-2 olivat ilman tuota kohdennusosaa pelkkiä epätarkkoja terroriaseita.
Sen avulla epätarkkuudesta syytetyt ohjukset voisivat saada erittäin suuren osumatarkkuuden. Mutta sodan lopulla Saksalla ei ollut kykyä lähettää agentteja Britanniaan, jotta noita kohdistamislähettimiä olisi voitu oikeasti hyödyntää. Myöhemmin agenttien asentamia paikantimia on ajateltu hyödyntää esimerkiksi erilaisissa rankaisuoperaatioissa, joissa esimerkiksi kohteen autoon asennettu lähetin ohjaa ohjautuvan pommin perille.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Raduga_H-22
https://en.wikipedia.org/wiki/Kh-22
https://en.wikipedia.org/wiki/V-2_rocket
https://en.wikipedia.org/wiki/V-1_flying_bomb
Kommentit
Lähetä kommentti