Missä kulkee julkisuuden henkilön yksityiselämän sekä julkisen toiminnan välinen ero? Sekä mietteitä kritiikistä.

Kritiikki on yhtä kuin  arvostelu

Oikeasti kritiikki tarkoittaa samaa kuin arvostelu. Eli kyseessä on malli, jossa asioista pyritään etsimään sekä hyviä että huonoja puolia. Samoin pitää aina kysyä, että mikä saa henkilön milloinkin esittämään jotain asiaa? Siis kriittisyys ei tarkoita puhtaasti kielteistä näkemystä, vaan sitä että lähes jokaisesta asiasta löytyy sekä positiivisia että negatiivisia puolia. Ja kriittinen ajattelutapa tarkoittaa sitä, että arvioidaan sitä onko esimerkiksi muutoksesta jossain asiassa seurauksena enemmän positiivisia kuin negatiivisia asioita?  Tuolloin pohditaan sitä, että onko esimerkiksi muutoksesta saatava hyöty suurempi kuin sen haitat. Ja sitten vielä pitäisi muistaa kysyä, että kenelle muutos tuo etuja ja kenelle se tuo haittoja?  

 Maahanmuuttokriittisyys on nykyään maahanmuuttovastaisuuden synonyymi. Samoin tuo maahanmuuttokriittisyys on tietenkin jostain syystä rinnastettu rasismiin sekä kielteiseen suhtautumiseen ulkomaalaisia, ulkomaalaistaustaisia, mutta Suomessa syntyneitä sekä muita vähemmistöjä kohtaan. Mutta samalla kun puhutaan sosiaalisen median vaikutuksesta asenteisiin maahanmuuttoa kohtaan, niin sosiaalinen media on paikka, missä on kaikenlaista ikävää levitelty lähes jokaisesta ihmisestä, joka on kirjoittanut tai sanonut jotain Internetissä. Eli elämme aikaa, jolloin kriittisyys on yhtä kuin kielteisyys. 

Pere Borrell del Cason maalaus Pakeneva arvostelu vuodelta 1874. (Wikipedia/arvostelu)

Wikipedian mukaan kritiikki eli arvostelu tarkoittaa seuraavaa: 

"Arvostelu, arviointi eli kritiikki (kreikan sanasta krinein, ’erottaa, ratkaista’) on arviointia, jossa tarkoituksena on arvosteltavan asian arvon tutkiminen, pohtiminen ja määrittely. Kritiikki on siis luonteeltaan arvottavaa. Kritiikki voi olla kielteistä, myönteistä tai rakentavaa, jolloin sen tarkoitus on kehittää arvoa. Kritiikillä voi myös vähätellä arvoa".(Wikipedia/Arvostelu)

Usein asia millä ihminen perustelee kritiikin kieltämistä on se, että se kyseenalaistaa esimerkiksi vallitsevia tai yhteiskunnan auktoriteetteina itseään pitävien tahojen arvoa tai arvovaltaa. Eli jos itseään auktoriteettina pitävä henkilö kohtaa kritiikin, kuten kysymyksen siitä, että mikä on hänen oma paikkansa uudessa järjestelmässä, jolla hän haluaa korvata vanhan järjestelmän, niin hän saattaa tyrmätä tuon kysymyksen sillä, että se kyseenalaistaa hänen johtajuuttaan tai auktoriteettiaan. 

Tuolloin muiden asema on se, että heidän on toteltava tuota henkilöä, koska hän on auktoriteetti tai hän haluaa muiden pitävän itseään auktoriteettina. Tuolloin muiden asema on  se, että heidän pitää kyselemättä totella tuota auktoriteettina itseään pitävää henkilöä. Ja tietenkin meistä jokainen voi pitää itseään auktoriteettina, mikä saattaa aiheuttaa konfliktin, jos sitten paikalle tulee toinen joka myös pitää itseään auktoriteettina. 

"Kritiikkiä esiintyy kaikilla elämänaloilla. Kritisoitava aihe voi olla aineeton tai aineellinen. Arvostelu on pohjimmiltaan kantaa ottavaa sosiaalista toimintaa. Kritiikki on ihmisen viestintää toiselle ihmiselle, tai se voi olla yhteisön kollektiivista mielipidettä jotain muuta kohtaan. Kritiikkiä voidaan myös estää ja hallita. Joissakin yhteyksissä kriittisyyttä rajoitetaan tiedonjulkaisua estämällä tai luomalla pelkoa kriittisen tiedon julkaisijoihin".(Wikipedia/Arvostelu)

"Arvostelijan, arvioijan eli kriitikon antama kritiikki on subjektiivinen analyysi arvosta. Kriitikko kritisoi, eli antaa oman arvionsa arvolle. Arvioija ottaa kantaa ja tulkitsee arvoa". (Wikipedia/Arvostelu)

Tapaus Rydman on taas pinnalla, ja syynä on hänen viestittelynsä tyttöystävänsä kanssa. Tuo viestittely piti sisällään aineksia, joita voidaan tulkita epäasialliseksi sekä  rasistisiksi. Toki Rydman tietenkin puolustaa itseään sanomalla, että kyseessä oli yksityishenkilönä tehty kirjoitus. Mutta sitten taas voidaan tehdä se ikuinen kysymys, että mikä on ero kansanedustajan sekä perustuslakivaliokunnan jäsenen yksityiselämän ja julkisen kuvan välillä?

Siis milloin puhuu Wille Rydman tai joku muu kansanedustaja yksityishenkilönä, ja milloin hän puhuu puolueensa sekä kansanedustuslaitoksen edustajana? Yleensä meillä Suomessa on vedetty tiukka raja siitä, missä kulkee yksityishenkilön sekä esimerkiksi työpaikan edustamisen raja, eikä kenenkään ole tuota rajaa sopinut ylittää. 

Eli kun henkilö oli töissä, niin hän edusti työpaikkaansa, mutta vapaalla ollessaan hän oli periaatteessa vapaa puhumaan mitä huvitti. Ja jos edustaja oli hän julkisessa tai yksityisessä työpaikassa sattui kertomaan "hauskan kaskun" ollessaan hiukan tavallista syvällisemmässä mielentilassa nautittuaan esimerkiksi jossain hotellissa hieman liikaa virvokkeita, niin silloin toimittajat tietenkin kunnioittivat tuon henkilön oikeutta yksityisyyteen eivätkä päästäneet tuota tapausta julkisuuteen. Mutta nykyään ajat ovat muuttuneet ja monet ihmiset käyttävät esimerkiksi työpaikan puhelinta vapaalla ollessaan, tai rekisteröivät oman puhelimensa myös työpuhelimeksi. Se on hämärtänyt vapaa-ajan sekä työn välistä eroa. 

Sitten kun some on täyttynyt kaiken maailman saunaretkiä kuvaavista filmeistä, niin tilanne saattaa olla hyvinkin nolo, kun filmeissä vilahtaa firman logo, ja pojat suuressa isänmaallisuuden hurmoksessa virittelevät "Kuullos pyhä valan". Mutta siis jos näitä yksityisviestejä ajatellaan puhtaasti siltä kannalta, että niitä voi joku käyttää hyväksi toisen maineen mustaamiseen, niin aina kannattaa muistaa se, että ihmisillä on taipumus ryhtyä kaivelemaan kaiken maailman piirongin laatikoita silloin kun toisella menee vähän paremmin kuin itseällä. 

Samoin jos ihmissuhde kariutuu, niin silloin saattaa tuo ex-puoliso haluta aiheuttaa vaikeuksia tälle entiselle siipalleen. Samoin jos itse menestyy esimerkiksi politiikassa, niin entiset kaverit saattavat silloin ryhtyä muistelemaan menneitä. Kateus on yksi syy siihen, miksi joku ottaa esimerkiksi paljastusmielessä yhteyttä johonkin lehtimiehiin. Mikäli halutaan muistella Riikka Purran tapausta, niin hänen lähettämänsä viestit olivat ajalta jolloin hän ei ollut vielä kansanedustaja. Mutta sitten julkisuuteen ilmaantui tuoreempia tapauksia, jossa käytettiin nimimerkkiä "Riikka", joka siis on jotenkin yhdistetty Purraan. 

Siis kyse on Jussi Halla-Ahon blogin vieraskirjassa olevista kommenteista, jotka eivät ole ilmeisesti kovin hauskoja. Ja ensimmäisten tuolla nimimerkillä lähetettyjen viestien aikaan ei myöskään Halla-Aho ollut kansanedustaja. Mutta nyt kun molemmat ovat menestyneet, niin tietenkin on aiheellista kysyä, että mikä on näissä tapauksissa henkilön oma vastuu? Oliko tuolloin kumpikaan oikeasti edes vakavissaan miettinyt mahdollisuutta lähteä mukaan politiikkaan? Ja sitten vielä pitää kysyä, että kuinka kauan ihmisen pitää tuollaisesta hölmöilystä sitten kärsiä?

Meidän pitää muistaa että muut muodostavat kuvan itsestämme sen mukaan mitä sanomme tai teemme. Eli se mitä omassa pääkopassamme ajattelemme ei välity muille. Ja jos olemme nuoruudessamme kirjoitelleet tai puhuneet rasistisesti tai muuten muita ihmisiä loukkaavasti, niin nuo ihmiset eivät tiedä että mitä meidän päässämme oikeasti liikkuu. Se että me sanomme, että "emme oikeasti olleet tuota mieltä" ei ole kovin vakuuttavaa, jos sitten joku vanha blogimme on täynnä erilaisia "kohteliaisuuksia", joita on suunnattu jotain vähemmistöä tai tiettyä ihmistä tai ihmisryhmää vastaan. Siis ihmisryhmä voi olla myös joku toinen kuin vain etninen vähemmistö. 

Rasismi on asia, jota on jostain syystä rinnastettu maahanmuuttoon kohdistuvaan kriittiseen ajatteluun. Eli maahanmuuttokriittisyys on muuttunut maahanmuuttovastaisuuden sekä suoranaisen rasismin synonyymiksi. Samoin kuin EU-kriittinen näkemys on nykyään rinnastettu suoraan EU vastaisuuteen. 

Rasismi on asia, jolle pitää uskaltaa sanoa "ei". Eli se että jonkun puolueen kannattajista valtaosan mielestä rasismiin suhtaudutaan tarpeeksi vakavasti ei tee tuosta asiasta hyväksyttävämpää. Siis rasismi pitää tuomita kaikissa muodoissaan. Mutta toisaalta jos ihminen nuoruudessaan toimii ajattelemattomasti ja seisoo jossain kokoustilassa käsi ojossa, niin pitääkö hänen kärsiä lopun ikänsä? Kas tässä tulee sitten visainen kysymys. 

Me kaikki olemme jossain määrin olleet nuorina ajattelemattomia, mutta jos olemme olleet ajattelemattomia , niin meidän pitää katua tekoamme. Se että olemme ehkä loukanneet jotain muuta ei tee noita tekoja tekemättömäksi. Mutta toisaalta sitten jos olemme joskus olleet rasisteja tai muuten ottaneet osaa toimintaan, jota ei saa hyväksyä, niin meidän pitää silloin oikeasti osoittaa olevamme muuttuneita. Jokainen meistä osaa sanoa "sori vaan", mutta se että kadumme oikeasti tyhmyyttämme osoitetaan sillä että lopetamme tuon toiminnan ja tuomitsemme sen sekä omassa yksityisessä että julkisessa elämässämme. 

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/olli-pekkasalminen/helsingin-sanomat-ja-case-rydman-hesarin-toimitus-kavelee-perustuslain-10-%C2%A7n-yli/

https://yle.fi/a/74-20042221

https://fi.wikipedia.org/wiki/Arvostelu