Meillä riuhdotaan itseä irti suomettumisen sekä YYA-Suomen kahleista. Se astummeko sitten uusiin NATO kahleisiin on asia, mikä selviää historian kuluessa.
Kun ajatellaan tätä nykyistä aikaa, niin aina on sellainen mahdollisuus että NATO ottaa mediassa Moskovan ja Brysselin paikan. Mutta se mihin NATO meitä sitten vie tulee selviämään vasta historian kuluessa.
Meillä on taas heiluri heilahtanut toiseen suuntaan. Eli me olemme taas alkaneet tuomita Venäjää sekä venäläisiä. Tuossa "idän ihmemaassa" ei enää nähdä mitään hyvää. Mutta miten me olemme sitten tähän tilanteeseen päätyneet, tai onko meillä historian aikana ollut vastaavia ilmiöitä. Kyllä vain meillä on vastaava tilanne historiassa. Kun maamme 1944 solmi välirauhan Neuvostoliiton kanssa, niin silloin oikealle osoittava heiluri heilahti toiseen äärimmäiseen asentoon. Eli kaikki mitä maassamme tehtiin 1918-1944 muuttui välittömästi kielletyksi tai pahaksi.
Kun kommunistilait, joiden mukaan esimerkiksi kommunistinen puolue oli kielletty kumottiin, niin seuraavaksi säädettiin lait joiden mukaan Suojeluskunta, IKL (Isänmaallinen kansanliike) sekä monia muita järjestöjä lakkautettiin. Eli kommunistilait muutettiin nyt koskemaan entisiä oikeiston tukijoita. Kommunistit korvasivat esimerkiksi IKL:n SKDL:llä (Suomen kansan demokraattisella liitolla), joka oli oikeastaan vasemmiston versio IKL:stä, ja jota johdettiin suoraan Moskovasta.
Kun äsken oli media ollut täynnä valkoista Suomea sekä Suojeluskuntia ja Lotta Svärdiä, niin sen jälkeen valkoinen suomi muuttui muutamassa hetkessä "punaiseksi". Äskeiset sankarit muuttuivat kansan vihollisiksi, ja äskeiset roistot eli kommunistit taas muuttuivat kansan sankareiksi, jotka vastustivat äärioikeiston johtamaa Suomea. Tai näin virallinen totuus kuului.
Ja tuohon uuteen totuuteen kuului se, että Neuvostoliittoa tuettiin kaikessa, mitä vain tehtiin. Tuolloin vuonna 1944 oli kaikilla kiire osoittaa, että he eivät olleet Suojeluskunnissa, IKL:ssä tai muissa kielletyissä järjestöissä muuten kuin pakon edessä. Ja sen takia ihmiset sortuivat suuren luokan ylilyönteihin, kun he kertoivat tarinoita siitä, kuinka huonot olot heillä oikeastaan olikaan ollut, tai kuinka pakotettuina he olivatkaan tehtäviään suorittaneet.
Kun tuota 1944 vuoden jälkeistä aikaa katsotaan, niin voidaan sanoa että nykyiset, osittain lähes tragikoomiset esitykset venäläis-vastaisuudesta ikään kuin kuuluvat asiaan. Me olemme riuhtaisemassa itseämme irti herranpelosta, joka on meille opetettu jossain koulussa. Eli me lopulta olemme käsittäneet että olemme osa länttä, vaikka emme aina sitä ole käsittäneet. Meillä on menossa samanlainen yhteiskunnallinen pesu, kuin vuosina 1918 ja 1944. Ensin yhteiskunta valkopestiin, ja sitten se värjäytyi punaiseksi. Nyt sitten monilla ihmisillä on tarve osoittaa, että he eivät enää tue Venäjää, ja tuo tarve saattaa saada jopa tragikoomisia piirteitä.
Paholaisen paras temppu on uskotella, että häntä ei ole olemassakaan.
Vaikka me olemme hyväntahtoinen sekä hyväsydäminen kansa, niin meidän pitää muistaa että hyväsydämisyyttä käytetään hyvin helposti hyväksi. Eli kuinka monta kertaa esimerkiksi joku henkilö on meiltä pummannut kolikkoa bussikyytiä varten, ja sitten käynyt ostamassa sen jälkeen karkkia tai kaljaa tuolla rahalla? Maailma on täynnä moraalittomia ihmisiä, jotka tekevät tuollaista, ja sen takia meidän pitää olla valppaina, eli vaikka ihminen vaikuttaa viattomalta, niin hän saattaa olla hyvin raadollinen sekä ikävä tapaus.
Kun puhumme rauhasta, niin meidän pitää muistaa 1970-luvun rauhanliike. Tuo liike oli Neuvostoliiton rahoittama, ja sen tarkoitus oli saada aikaan tilanne, missä länsimaat luopuvat ydinaseistaan sekä jättäisi läntisen Euroopan puolustuskyvyttömäksi. Pitkällinen rauhankausi Toisen Maailmansodan jälkeen kannusti valtioita laiminlyömään puolustustaan. Mutta oliko tuo kausi oikeastaan edes Euroopassa niin kauhean rauhallinen kuin mitä haluamme uskoa? Oliko meiltä ehkä unohtunut DDR:n Unkarin sekä Tshekkoslovakian pakottaminen takaisin ruotuun Varsovan liiton asevoimien avulla? Siis olivatko DDRn sekä Unkarin kansannousujen kukistamiset sekä Tshekkoslovakian miehitys sitten osoitus Neuvostoliiton rahantahdosta? Kas sitä sopii jokaisen miettiä ihan itsekseen.
Tuohon ikävään listaan voidaan tietenkin lisätä esimerkiksi myös "Solidaarisuus"-liikkeen tukahduttaminen Puolassa 1980-luvun alussa, ja moni muu asia kuten Kominformin perustaminen sekä Afganistanin miehitys vuonna 1979. Tuo miehitys alkoi siitä, että Afganistanin presidentti Hafiz Allah Amin (1929-1979) surmattiin Neuvostoliiton Spetsnatz-joukkojen toimesta 27. joulukuuta 1979. Sen jälkeen uusi vallanpitäjä kutsui Neuvostoliiton asevoimat maahan.
Sodassa meidän pitäisi pyrkiä rauhaan, mikä on tietenkin joidenkin mielestä hiukan naiivi ajatus. Mutta ongelma on siinä, että me automaattisesti kuvittelemme, että kaikilla meistä on samat säännöt. Tietenkin Venäjän TV kiljuu siitä, että länsimaiden aseet vain pitkittävät kärsimyksiä, mutta sitten meillä voi mieleen myös tulla, että mitä jos emme anna aseita? Siinäpä vasta loistava ajatus. Mitä jos olisimme antaneet Ukrainan Venäjälle? Ehkä venäläisiä sotilaita ei olisi silloin kuollut niin paljon, mutta jos Venäjä olisi voittanut, niin olisiko se sitten kuormannut ukrainalaiset junaan, ja siirtänyt heidät kohti Siperiaa?
Ehkä Putin olisi sillä kertaa sanonut, että Ukraina riittää hänelle. Mutta ehkä jo muutaman viikon kuluttua olisi joku perustanut uuden tasavallan ehkäpä Viron alueelle, jota Putin sitten tovereineen saapuu suojelemaan. Se että tässä kirjoitan asioista, joista emme ehkä muista aina puhua, ei kuitenkaan ainakaan omasta mielestäni ole tarkoitettu esimerkiksi yllyttämään yksityisiä kansalaisia eristämään venäläisiä esimerkiksi kouluissa. Se että joku kiusaa venäläisiä kouluissa, tai yllyttää yksityisiä kansalaisia pahoinpitelemään heitä on sama kuin lähtisi levittämään Putinia tukevaa propagandaa tai ojentaisi tälle henkilölle Venäjän asevoimien värväyskortin.
Tiedän että olen naiivi. Siis meidän pitää aina olla valppaina sen suhteen, että jos joku vaikuttaa meistä epäilyttävältä, niin siitä pitää uskaltaa ilmoittaa. Eli vaikka äsken kirjoitin esimerkiksi eristämisestä, niin meidän pitää muistaa, että kaikki ihmiset eivät ole aivan niin vilpittömiä kuin haluamme uskoa. Jos meillä on hyvä ja lämmin sydän, niin silloin tietenkin paha ihminen voi käyttää vilpittömyyttä sekä hyväntahtoisuutta törkeästi hyväkseen.
https://ajatuksiakahvikupinaaressa.blogspot.com/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.