Unkari sekä Turkki ovat pantanneet Suomen sekä Ruotsin NATO-jäsenyyttä koskevia äänestyksiä. Syy tähän löytyy ilmeisesti noiden valtioiden sisäpolitiikasta sekä myös niiden johtajien moninaisista suhteista. Suomi sekä Ruotsi ovat Unkarin sekä Turkin johtajien mielestä sen verran kaukana, että he voivat turvallisin mielin lykätä NATO-jäsenyyden käsittelyä muutamalla kuukaudella tai vuodella.
Siis me olemme saaneet huomata että tilanne on jotenkin outo. Nimittäin Unkari tai Turkki eivät ole vastustaneet suoraan Suomen sekä Ruotsin NATO-jäsenyyttä. Ne vain lykkäävät tuota äänestystä eteenpäin, mikä sitten varmaan aiheuttaa tiettyjä viivästymisiä myös esimerkiksi komentojärjestelmien synkronisoinnissa. Saattaa olla että Turkki tai Unkari olivat odottaneet että joko Suomi ja Ruotsi tai molemmat maat vetävät itse NATO-hakemuksen pois tai että joku muu valtio tekee tuon "likaisen työn", eli hylkää Suomen sekä Ruotsin NATO-jäsenyydet. Tuolloin Unkari ja Turkki eivät joudu ikävään tilanteeseen, kun ne ovat joutuneet selittämään toimiaan joko V. Putinille tai muille NATO-maille. Eli myös NATO voi yllättäen vaatia yhtenäistä linjaa eräissä päätöksissä, vaikka ne eivät suoraan liittyisi "artikla 5:n" mukaiseen hyökkäykseen johonkin NATO-maahan.
Jos Turkin ja Unkarin toimien takana olisi yhteiset syyt, niin asiat olisi helppo ratkaista. Mutta kyseessä on kyseessä toiminta, jonka päämäärät ovat eri, mutta keinot samat.
Siis voiko päämäärä olla eri mutta keinot samat? Saattaa olla että Turkin ja Unkarin viivyttelyn takana olevat syyt eivät ole samat. Turkki ehkä venkoilee siksi, että se haluaa muuttaa erityisesti Ruotsin asennetta kurdeja sekä erityisesti Kurdistanin työväenpuoletta PKK:ta kohtaan. Unkarin syyt saattavat olla erilaiset, ja siksi asiat ovat hiukan tavallista mutkikkaampia.
Turkin ja Unkarin kohdalla tilanne on sikäli ikävä, että kukaan muu NATO:n jäsenmaa ei ole sanonut "ei" Suomen sekä Ruotsin NATO-jäsenyyteen. Joten myöskään Unkari ja Turkki eivät ehkä tätä asiaa lähde hylkäämään. Ja varsinkin Unkarin pääministerin lähipiiri on rikastunut EU:lla. On hyvin ikävää jos esimerkiksi EU lähtee sitten takavarikoimaan Unkarin johtajan tai hänen lähipiirinsä omaisuutta, jos he sitten päättävät sanoa "ei".
Mutta me tiedämme, että kansainvälinen politiikka on monimutkaista peliä, jossa politiikkaa tehdään monella tavalla. Ja esimerkiksi Turkin sekä Unkarin johtajien kohdalla tämä asia voi tarkoittaa sitä, että he ajattelevat tai ovat ajatelleet miellyttää Putinia halvan energian toivossa. Siis ajattelutapa on silloin sitä että kansa pidetään tyytyväisenä, jos maassa on halpaa sähköä. Syy miksi esimerkiksi Orban haluaa juntata itsensä valtaan on se, että hän saattaa kuvitella että pysyminen vallassa takaa sen, ettei hänen korruptiottaan voida tutkia.
Saattaa olla että Unkarin sekä Turkin johtajat ovat ajatelleet muiden NATO-maiden vastustavan esimerkiksi juuri Suomen tai Ruotsin NATO-jäsenyyttä. Mutta nyt sitten nuo kaksi maata ovat jääneet kahdestaan jumittamaan prosessia, ja tietenkin on mahdollista että noiden maiden parlamentit hylkäävät Suomen ja Ruotsin NATO-hakemukset, mutta se saattaisi koko NATOn ongelmiin, koska muut maat eivät ole Suomen sekä Ruotsin NATO-jäsenyyttä alkaneet vastustaa, ja olisi varsin erikoista, että NATOssa kaksi jäsenmaata yhdessä alkaisivat rikkoa linjaa.
Mutta onko Unkarilla ja Turkilla edes yhteisiä taka-ajatuksia noiden jäsenyysneuvottelujen saamiseksi loppuun? Turkin motiivi saattaa olla se, että se saisi tukea omalle kurdi-politiikalleen, kun taas Unkari saattaa olla jostain muusta syystä sitä mieltä, että pieni kiukuttelu olisi paikallaan.
https://historiaajapolitiikkaa.wordpress.com/?p=5468
.
Kommentit
Lähetä kommentti