Venäjän taktiikka sodissa perustuu massiiviseen tulenkäyttöön. Eli vihollista tulitetaan raskailla aseilla umpimähkään. Tuolloin sotilaskohteita vastaan käytettävien ammusten osumaprosentti voi olla alle kymmenen, mutta Venäjällä ajatellaan että suuri määrä ammuksia takaa sen, että kohde tuhoutuu. Esimerkiksi Berliinin valtauksen yhteydessä Puna-Armeija ampui miljoona kranaattia ja raketinheittimen ammusta sekä pudotti valtavan määrän pommeja.
En tiedä että sisältyykö tuohon lukuun myös käytetyt raketinheittimien, kevyiden tykkien sekä kranaatinheitinten ammukset. Vai onko tuossa luvussa vain raskaan tykistön käyttämät ammukset. Tuo taktiikka ei siviilejä paljon säästele.
Venäjän asevoimien tekemiä pommituksia on luonnehdittu sotarikoksiksi, mitä ne oikeastaan muuten ovatkin. Mutta miksi juuri Venäjä on profiloitunut maaksi, joka ei välitä siitä miten paljon siviilejä kuolee sen operaatioissa? Syy tähän on se, että venäläisen komentajan ei toisaalta tarvitse välittää kuin siitä, että hän suorittaa tehtävänsä, eikä hänen tarvitse muusta piitata kuin siitä, että Putin hyväksyy nuo teot mihin hän on syyllistynyt.
Venäjän asevoimissa ykkösprioriteetti on se, että esimiestä joka on viimekädessä V. Putin miellytetään kaikin tavoin, ja kaikki muu on sitten toissijaista. Ja syy tähän ohjusten avulla hyökkäykseen saattaa olla uuden komentajan kenraali Surovikinin halu tehdä vaikutus V. Putiniin. Surovikin on mies, joka on ollut vastuussa ilmeisesti Groznyin kaupungin pommittamisesta Tšetšenian sodassa sekä myös Syyrian operaatiosta. Surovikinia luonnehditaan kenraali "Harmageddoniksi", jolle ihmishenki ei merkitse mitään.
Toisaalta sotarikosten tarkoitus on joskus se, että oman puolen sotilaita motivoidaan taistelemaan loppuun asti. Eli kun omat joukot surmaavat muutamia siviilejä on pelko siitä, että sotavanki kokee vihaa sekä koston niin suuri, että hän taistelee hammasta purren. Ja joskus jopa surmaa itsensä mieluummin kuin antautuu.
Tuon asian kokivat myös Toisen Maailmansodan aikana Liittoutuneiden sotilaat, joiden edessä esimerkiksi SS-miehet ampuivat ennemmin itsensä kuin antautuivat vangeiksi. Ja SS-joukkojen julmat toimet takasivat sen, että omat tekivät vastarintaa innokkaammin kuin ilman noita julmuuksia. Mutta tietenkään mikään 80 vuotta sitten sattunut asia ei oikeuta ketään tekemään vastaavia rikoksia nykyään.
Venäjällä NKVD oli samassa asemassa kuin nuo Hitlerin pahamaineiset yksiköt, ja se ilmeisesti ainakin joissakin tapauksissa noudatti samaa toimintamallia kuin SS-joukot. Mutta sitten kun lähdetään pohtimaan sitä, mikä erottaa venäläisen komentajan länsimaisesta kollegastaan on se, että Venäjällä ei ole sallittua arvostella korkeita sotilashenkilöitä. Eli vapaan tiedonvälityksen puuttuminen takaa sen, että myös rivimiehet voivat kuvitella että he voivat tehdä mitä hyvänsä. Siis kenraali voi antaa toki luvan tehdä sotarikoksia, mutta myös alaisella on oma vastuunsa. Kyllä myös rivimiehen pitäisi tietää että saako aseetonta siviiliä ampua tai että saako ohjuksia suunnata siviilikohteisiin.
Mutta esimerkiksi voimalaitos joka toimittaa sähköä ilmapuolustukselle voidaan katsoa sotilaskohteeksi. Samalla kuitenkin asuinalueen pommittaminen on sotarikos. Mutta kuitenkin esimerkiksi kidutuskammiot ja muut vastaavat asiat ovat hyvin ikäviä juttuja. Tietenkin ainakin yhdestä kammiosta löydetyt kultakruunut voivat olla peräisin paikallisen hammaslääkärin vastaanotolta. Mutta ne on voitu repiä myös kaatuneiden suusta. Ihme ettei tuota asiaa ole muuten väitetty lavastukseksi. Vapaan tiedonvälityksen puuttuminen nimittäin aiheuttaa sen, että vaikka Venäjän joukkojen tekoja tulisi ilmi, niin silti niitä voidaan väittää lännen propagandaksi.
https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/ei-pid%C3%A4-ihmisel%C3%A4m%C3%A4%C3%A4-juuri-min%C3%A4%C3%A4n-t%C3%A4llainen-on-ven%C3%A4j%C3%A4n-uusi-h%C3%A4ik%C3%A4ilem%C3%A4t%C3%B6n-sotajohtaja-kenraali-harmageddon/ar-AA12PZXz?ocid=msedgntp&cvid=cf76b019c4d445ec83700f290f3bbed1
Kommentit
Lähetä kommentti