Sanna Marin sanoi italialaiselle lehdelle, että Suomeen ei tule NATO:n tukikohtia tai ydinaseita. Tai siis onko Sanna Marin sanonut että maamme ei ole vielä keskustellut tuosta tukikohdasta, tai tai onko hän ehkä sanonut, että maahamme ei tule NATO:n pysyvää tukikohtaa? Onko tuon uutisen tarkoitus asettaa sanoja päämisterin suuhun, joihin sitten vedotaan sanomalla "tehän olette sanoneet"..
Siis meidän NATO jäsenyytemme olisi voimassa tiukkojen reunaehtojen vallitessa. Mieleen muuten palautuu kuuluisa EU jäsenyys, jonka piti myös olla voimassa tiukkojen reunaehtojen vallitessa. Joten jos tässä sitten historia toistaa itseään, niin silloin meidän maahamme tulee sekä pysyviä NATO tukikohtia että myös ydinaseita. Suomi olisi tietenkin hyvässä maantieteellisessä asemassa, jos ajatellaan esimerkiksi joukkojen sekä varusteiden siirtämistä maamme ilmatilan kautta Pohjoiselta Jäämereltä Baltiaan sekä takaisin.
Eli maamme lentokentät voisivat tietenkin toimia tukialueena noille operaatioille. Mutta sitten jos lähdetään miettimään sitä miten esimerkiksi tätä koko NATO hakemusta on pohjustettu, niin jostain syystä nimenomaan kielteinen näkemys kaikissa lehtijutuissa on korostetusti esillä.
Siis me olemme jättäneet jäsenhakemuksen NATO:oon ja sitten yksi on meitä vastaan, niin emme voi mitenkään päästä tuon puolustus- tai sotilasliiton jäseneksi, vaikka emme edes vielä ole aloittaneet jäsenyysneuvotteluja. Aivan kuin joku toivoisi sitä, että NATO jättäisi meidät ulkopuolelle, ja turvautuu ikään kuin niihin viimeisiin oljenkorsiin, eli siihen että Turkki sekä Kroatia hylkäisivät Suomen ja Ruotsin jäsenhakemuksen.
Tietenkin varmaan Suomelle olisi ollut parempi EU-pohjainen ratkaisu, jota ei ole oikeastaan olemassa. Suomen ja Ruotsin lisäksi vain Itävalta, Kypros, Irlanti ja Malta eivät ole NATO:n jäseniä, joten eurooppalainen turvallisuusratkaisu on pitkälti sidottuna NATOoon. Siis Suomen rooli NATOssa voi olla kehittävä, eli ehkä olemme lähtemässä kohti NATOoon perustuvaa moniytimistä mallia, jossa tietenkin valtioiden maanteelliseen sijaintiin perustuvia erityistarpeita huomioidaan, mutta myös erityisosaamista hyödynnetään.
Eli jos ajatellaan että emme ole vielä edes aloittaneet keskusteluja jäsenyydestä sekä niistä velvoitteista, joita se asettaa molemmille puolille, niin tietenkin on varsin erikoista lähteä siitä, että jäsenyys on hylätty, ennen kuin edes neuvottelupöytään on kunnolla päästy. NATO-jäsenyys ei ole yksipuolista, eli se asettaa sekä Suomelle että muille jäsenmaille erilaisia velvoitteita.
Mutta siis kuten olen sanonut, niin jos haluaa jotain saada, niin silloin pitää myös jotain antaa. Emme me voi lähteä siitä, että olemme aina vain saamassa. Jos mielimme jotain saada, niin meidän pitää myös vastavuoroisesti jotain antaa muille. Jos Putin ei olisi hyökännyt Ukrainaan, niin meidän maamme ei olisi ehkä hakenut NATOn jäsenyyttä. Mutta sitten kun puhutaan Venäjän virallisesta kielenkäytöstä, sekä erityisesti kaikenlaisten "sotilaallisten yllätysten" järjestelystä, niin meidän pitää kyllä muistaa, että tällaiset "yllätykset" ovat uhkailua.
Jos me alistumme uhkailun edessä, niin se varmaan sitten myös kannustaa vastapuolta uhkailemaan vähän lisää. Eli tietenkin me voimme sanoa, että Venäjä nyt kohdentaa ydinaseita Suomeen, mutta jos sitten ajatellaan realistisesti, niin eiköhän se olisi näin jo muutenkin tehnyt. Venäjän doktriini määrittelee ydinaseet sellaiseksi, että niitä voidaan käyttää puolustukseen tai että niillä voidaan tuhota hyökkääviä panssariosastoja.
Mutta vaikka julkisuudessa on sanottu, että Venäjä ei noita aseita käytä ensin, niin tilanne voi yllättäen muuttua. Siis se mitä sanotaan voi poiketa todella paljon siitä, mitä tehdään. Samoin jos valtiolla on ydinaseita varastossaan, niin silloin se voi niitä aina käyttää. Ja meidän pitää muistaa se, että Venäjän laki kieltää hyökkäyssodan. Mutta samalla kuitenkaan meille ei tule mieleen se, että lakeja voidaan muutella.
Ja hyökkäys Ukrainaan osoittaa sen, että lakeja voidaan myös kiertää. Eli alueelle järjestetään muutamia mielenosoituksia, sitten sinne rahdataan joukko pyssymiehiä puolustamaan omia, laitetaan oma valtio pystyyn, jonka Moskova käy sitten tunnustamassa. Ja tuon valtion liityttyä Venäjään kyseessä on sitten puolustussota.
Se miten taataan se, ettei kukaan voi edes yrittää neuvotteluratkaisua on se, että esimerkiksi Ukrainassa vaaditaan koko rannikkoa itselle. Eli esitetään tarjous johon toinen osapuoli ei voi vastata kuin "ei". Tuolloin Ukrainan yhteys Mustamerelle katkeaa, mikä vaikeuttaa ulkomaankauppaa. Samoin se estää kilpailevien kaasuputkien vetämisen sen kautta Eurooppaan. Ja muistakaa että Venäjällä Putin säätää lait. Hän voi muutella lakeja miten huvittaa.
Meillä Suomessa on totuttu siihen, että Venäjää hiukan kuin lepytellään. Eli joskus näkyy sellaisia ikäviä tuulahduksia menneisyydestä, jotka ovat kuin suoraan YYA-Suomen ajoilta. Yksi noista asioista on muuttumaton turvallisuuspolitiikka. Se että meillä on NATO-optio käytössä on ollut ikään kuin mantra. Meillä on ollut pitkään muuttumaton näkemys siitä, että me emme kuulu NATO:oon. Mutta kuten tiedämme, niin meidän pitää mukautua myös turvallisuuspolitiikan osalta realiteettien muutokseen.
Jos toimintaympäristö missä elämme muuttuu, niin meidän pitää kyetä muuttumaan sen mukaan. Me emme voi sitten joka kevät puhua NATO-optioista, ja pitää ovia auki. Tilannetta missä olemme voidaan verrata tilanteeseen, missä tulemme talon aulaan. Meillä ei ole enää mahdollisuutta pitää loputtomiin kaikkia ovia auki. Vaan joskus meidän pitää kävellä jostain ovesta sisään.
https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/politiikka/sanna-marin-italialaislehdelle-suomen-maaper%C3%A4lle-on-tuskin-kiinnostusta-tuoda-ydinaseita-tai-naton-tukikohtia/ar-AAXsw5S?ocid=msedgdhp&pc=U531&cvid=cb7d4a37755541dca0d82b3a0a2d3c61
https://www.rul.fi/ajankohtaista/blogit/suomi-ja-nato-jaseneksi-vai-ei/
Kommentit
Lähetä kommentti