Si vis pacem, para bellum eli jos haluat rauhaa niin valmistaudu sotaan on latinankielinen fraasi, jota aina joskus toistellaan. Viimeksi virolainen upseeri sanoi, että Suomi ja Viro joutuvat ennemmin tai myöhemmin sotaan Venäjän kanssa. Tämä asia varmaan vaikuttaa vähän turhan melodramaattiselta, mutta kuten tiedämme, niin Venäjän hallitus ja varsinkin Vladimir Putin ovat ainakin paperilla osoittaneet halukkuutta Neuvostoliiton palauttamiseen.
Tuo sota Baltian maita ja Suomea vastaan voisi alkaa provokaatiolla. Eli aluksi joukko venäläisiä mielenosoittajia alkaa protestoida jotain asiaa vastaan. Tuolloin kaikki asiat kuten joku Neuvosto-aikainen patsas saavat aikaan suuren mediasirkuksen, ja sitten joku käyttää asetta venäläistä nuorta vastaan. Silloin Kremlissä koetaan suurta tarvetta lähteä puolustamaan omaa väkeä, ja seurauksena on sota.
Informaatiovaikuttaminen on hyvin mielenkiintoinen asia. Nimittäin kaikella jaetulla informaatiolla on jokin vaikutus, ja se mikä sitten tietenkin pistää välillä silmään ovat erilaiset yliampuvat lausunnot, jotka koskevat esimerkiksi omaa kalustoa sekä omaa osaamista. Se mikä informaatiosodankäynnin erottaa informaatiovaikuttamisesta on se, että informaatiosodankäynnissä eli propagandasodassa tietoa vääristellään niin, että se vaikuttaa oman tahon kannalta parhaalta mahdolliselta.
Tiedon jakamisen ajatus on aina siinä, että jaetun tiedon avulla pyritään vaikuttamaan johonkin asiaan. Ihmiset usein kuvittelevat, että propaganda on täysin tekaistua. Propaganda ei välttämättä ole täysin tekaistua, vaan siinä saatetaan vain valita sellaisia komponentteja eli tiedonmurusia, jotka tukevat omaa puolta sekä oman puolen näkemystä asioista.
Se mikä sitten aiheuttaa ongelmia nimenomaan Venäjän propagandassa on se, että Venäläisessä kulttuurissa tarkoitus pyhittää keinot. Eli Venäjällä maskuliiniset "macho"-arvot saavat aikaan ihailua, mutta samalla nuo arvot pelottavat muita ihmisiä. Venäjän TV täyttyy kuvista missä baretti-miehet murskaavat tiiliä paljain käsin, ja kaikkialla näytetään omaa kovuutta. Mutta samalla unohdetaan että esimerkiksi Suomessa saatetaan tuntea pelkoa tuollaista käytöstä kohtaan.
Informaatiosodan ongelma on siinä, että ihmiset luovat sellaista propagandaa, mikä heitä itseään viihdyttää. Ja tietenkin jos me satumme elämään Venäjän naapurissa, niin silloin me varmasti koemme että Venäjää pitää pelätä. Se minkä Venäjän informaatio-operaatioista vastaava henkilökunta on unohtanut on se, että on muitakin maita kuin Venäjä. Eli Venäjän yhteiskunnan sisäänpäin lämpiävyys saa aikaan sen, että sama asia mikä siellä on upeaa on meistä muista pelottavaa. Siis kun tankit liikkuvat ja aseet pauhaavat, niin se tietenkin hivelee Putinin silmiä. Mutta meitä muita tuo asia sitten vähän pelottaa.
Venäjän puolustusministeri on sanonut, että Venäjä perustaa 12 uutta sotilastukikohtaa maan länsiosiin, lähelle Suomen rajaa vastauksena maamme NATO-jäsenyydelle. Uskoisin että nuo tukikohdat olisi perustettu myös silloin, jos maamme ei olisi liittynyt NATOoon. Eikä mikään estä Venäjää kohdistamasta ydinaseita maahamme tai sen alueelle, vaikka me kuinka olisimme puolueettomia. Mutta jos ajatellaan maamme NATO-jäsenyyttä, niin emme enää voi astua taaksepäin, koska se merkitsee sitä, että Putin voittaisi. Enkä usko että nuo sotilastukikohdat jäävät silloin perustamatta, vaikka me pyörtäisimme päätöksemme. Tuolloin voisi tuo sotilaallinen yllätys, mitä Venäjän edustajat ovat väläytelleet muuttua konkretiaksi.
Kun ajatellaan esimerkiksi Suomen ja Ruotsin NATO-jäsenyyttä, niin meidän pitää muistaa yksi asia. Suomi on enemmän riippuvainen NATOn ja USA:n teknisestä tuesta kuin Ruotsi. Suomi käyttää amerikkalaisia hävittäjiä joiden keskeinen asejärjestelmä on myös USAsta saadun tuen varassa. Jos GPS-signaali katkaistaan, niin silloin eivät JDAM-pommit osu kohteeseensa. Ruotsi taas käyttää Gripen-hävittäjiä, joten sen asevoimat eivät ole niin kauhean riippuvaisia NATO:n tuesta.
Mutta kuten tiedämme, niin Ruotsin maantieteellinen sijainti antaa sille suuremman liikkumavaran, ja jos Ruotsin sekä Venäjän välille puhkeaa sota, niin taistelut leviävät silloin myös Suomeen, jota Venäjä ehkä on ajatellut läpikulkumaana. Eli emme voi aina lähteä siitä, että olemme perässähiihtäjiä, ja vasta kun joku muu on tehnyt päätöksen, niin silloin me voimme tuota päätöstä seurailla.
Paras tapa vaikuttaa ihmisiin on vedota heidän tunteisiinsa. Oma itse ja oma puoli pyritään näyttämään mahdollisimman säälittävältä, koska sen avulla voidaan sitten kerätä maailmalta myötätuntoa. Siis sodassa kaikki asiat ovat sallittuja. Jos ajatellaan sitten esimerkiksi venäläisen professorin lausuntoa, jonka mukaan esimerkiksi Ukraina on vasta lämmittelyä suurempaa konfliktia varten, niin silloin ei muuta voida sanoa kuin että "huh huh". Jos operaatiossa kuolee kymmeniä tai jopa satojatuhansia omia sotilaita, niin silloin ei kyllä lausunto siitä, että asevoimat vain kokeilevat omia aseitaan vaikuttaa vähän omituiselta.
Siis melkoinen hinta tästä kokeilusta on maksettava. Mutta sitten kun lähdetään puhumaan propagandasta eli yksipuolisesta tiedonvälityksestä, niin silloin meidän pitää muistaa se, että propagandauutiseen ei koskaan ole kiinnitetty lappua, jossa lukee että uutinen on tarkoitettu informaatiosodan välineeksi. Propagandauutisen tarkoitus on vähentää ihmisten luottamusta vastapuoleen, ja se voi olla joko täysin keksitty, tai sitten siinä käytettävä informaatio voi olla suodatettua. Siis Ukrainan sodassa voimme kohdata sen paljon puhutun informaatiovaikuttamisen ikävimmän puolen. Tuolloin Venäjän asevoimien voimaa korostetaan, sekä halutaan osoittaa että Ukraina ei ole "hevonen jonka puolesta kannattaa pelata".
Tuolloin tietenkin kerrotaan niitä asioita, jotka Venäjällä nähdään positiivisena, ja yksi noista asioista on tietenkin massiivinen tulivoima. Ongelma vain on siinä, että Venäjän asevoimien suoritus on maksanut sille melko paljon miehiä, ja muutenkin esimerkiksi siviilien raiskaaminen sekä muu siviileihin kohdistettu väkivalta eivät ole asioita, jotka mitenkään mairittelevat Venäjän asevoimien toimintaa. Kuten olen kirjoittanut ennenkin, niin pelko ajaa myös Suomea kohti NATOa. Venäjän ulkopoliittinen vaikuttaminen on perustunut pelotteluun sekä uhkailuun.
Esimerkiksi Suomen rajan lähellä on pidetty suuren luokan sotaharjoituksia, joilla on ollut sellainen vaikutus, että maassamme on muistettu se paljon puhuttu naapurin karhu. Mutta kun Putin käänsi aseensa kohti Ukrainaa, niin edessä olikin fiasko, eli tietenkin Venäjä voi pelotella edelleen ydinaseillaan. Mutta konventionaalisessa sodassa se on kärsinyt pahoja tappioita, joiden takia myös länsimaat ovat uskaltaneet lähettää apua Ukrainaan. Mutta me tiedämme, että joku päivä Venäjän asevoimat terästäytyvät. Ja jos tuon maan johdon ajattelutapa Venäjästä imperiumina ei muutu, niin silloin voi edessä olla uusia kriisejä.
https://maailmastajaihmisista.blogspot.com/
Kommentit
Lähetä kommentti