Tänään mediassa oli se paljon puhuttu kysymys, eli mitä Marine Le Penin voitto tarkoittaisi Suomelle? Siis Marine Le Pen on niitä paljon puhuttuja "äärioikeiston ehdokkaita", joilla on omassa maassaan eli Ranskassa suuri kansansuosio. Ja miten sitten tuon ihmisen valinta nykyisen presidentti Macronin sijaan merkitsisi Suomelle? Vastaus on hyvin mielenkiintoinen, nimittäin sitä että aina on jotenkin mukavampaa, jos toista valtiota johtaisi tuttu henkilö, jonka tavat ja mieltymykset jotenkin tunnetaan.
Mutta toisaalta taas sitten Marine Le Pen ilmeisesti edustaa jotenkin äärioikeistoa, mutta sitten taas voidaan kysyä, että millä tavoin tuo nainen on äärioikeistolainen? Siis onko äärioikeisto oikeastaan yhteisnimike kaikille, jotka uskaltavat haastaa istuvan presidentin? Ranska on Euroopan voimakkaimpia valtioita, ja siksi sen sana painaa todella paljon. Se on tällä hetkellä ainoa EU maa jolla on omia ydinaseita, joten sen takia Ranskan sanalla on painoarvoa ainakin paikallisesti. Mutta Ranska ei ole NATO:n jäsen, eli se ei voisi estää maamme pääsyä NATOoon.
Suhtautuminen Marine Le Peniin on vähän samanlainen kuin suhtautuminen maamme NATO jäsenyyteen. Ensimmäistä kertaa historiassa maassamme on tilanne, missä tuosta asiasta voidaan oikeasti keskustella, ja tietenkin meidän pitää muistaa että NATO avaa meille uusia teitä, mutta samalla se sulkee joitakin vanhoista malleista, joihin meillä on totuttu. Ennen NATO keskustelu pyöri sen asian ympärillä, että presidentti sekä kansan enemmistö ovat NATOa vastaan, ja kuka sitten edes haluaa kysellä muiden mallien perään. Mutta NATO-mielipidekin voi muuttua.
Jos ajatellaan että meidän NATO kantamme on muuttunut, niin ehkä Putin tai joku muu YYA-aikoja haikaileva henkilö oli salaa toivonut, että kansan enemmistön kanta auttaisi vetämään tuon NATO-selonteon sekä estämään NATO-keskustelut. Tietenkin on ihmisiä jotka panevat toivonsa esimerkiksi Viktor Orbaniin, jonka toivotaan estävän maamme NATO-jäsenyys. Siis jos oman maan kansalaisten huomattava enemmistö kannattaa NATOa, niin silloin olisi tietenkin kaikille parasta, että joku muu maa estäisi maamme liittymisen tuohon sotilasliittoon. Silloin ei poliitikon tarvitse missään nimessä toimia kansallista etua sekä äänestäjien tahtoa vastaan. Riittää että joku muu maa tekee päätöksen siitä, että maamme ei liity NATOoon, ja sillä tavoin poliitikko voi säilyttää kasvonsa.
Se että kansa tietää asiat kaikkein parhaiten, jos kansan mielipide tukee sitä näkemystä asioista, mitä valtion johdolla on, kuuluu YYA-henkeen. Jos kansa ei ole samaa mieltä päällikön kanssa, niin silloin voidaan vedota siihen, että kansalla ei ole tarpeeksi tietoja, koska selonteot sisältävät salaista tietoa.
Venäjän tapa varoitella muita maita tietenkin voi pelottaa, mutta varmasti me kaikki tiedämme, että uhkailu ja väkivalta ovat puuttumista toisten valtioiden omiin asioihin. Se että meidän uutisoinnissamme ilmenee välillä vanhan kunnon YYA-Suomen henki on myös nähtävissä. Eli ikään kuin kehotetaan siihen, että nostetaan kädet pystyyn sekä annetaan vain periksi, niin kyllä Putin meidät taas palkitsee sillä maakaasulla sekä öljyllä.
Sillä tavoin saadaan sähkölasku pidetyksi aisoissa, sekä kaiken maailman pölvästit poissa kertomassa mielipiteitä, joita ei kukaan ole kysynyt. Nimittäin YYA henkeen kuuluu se, että mielipiteitä esittävät vain ne, joilla on tärkeä asema yhteiskunnassa. Siis jo vakiintuneet ja ansioituneet poliitikot saivat esittää mielipiteitä, kunhan olivat ne presidentin kansliassa hyväksyttäneet. Eikä ulkopolitiikka ollut mikään pyrkyrimäisten pikku räksyttäjien paikka esitellä mielipiteitä. Jos mielipide oli väärä, niin silloin saattoi Kremlin johtaja raivostua.
Tietenkin tuo asetelma tarjosi mahdollisuuden vetäytyä Venäjän pelon turviin, jos sitten käy niin, että kansa ei pidä jostain päätöksestä. Eli nykyään YYA-poliitikko sanoisi, että "Iso paha Putin pakotti" hänet tekemään päätöksen, joka oli hyvin epämiellyttävä.
Mutta tietenkin meillä on ihmisiä, joiden mielestä esimerkiksi YYA oli varsin mukavaa aikaa. Silloin pääsy idänkaupan toimijoiden piiriin takasi mukavat tulot. Ja jos sitten ajatellaan Venäjän asennoitumista esimerkiksi Ukrainan tilanteeseen, niin sen johto ehkä toivoi sitä, että operaatio saadaan loppuun muutamassa tunnissa, ja sitten taas naapurit saadaan unohtamaan tämä pikku juttu. Ja jos oltiin oikein kilttejä, niin saatiin palkkioksi vähän kaasua sekä öljyä.
YYA-henkinen päästövapaa ratkaisu energiantuotantoon on tietenkin se, että energian tuotanto siirretään mukavasti tuonne Venäjälle. Silloin ei meidän maassamme synny yhtään hiilidioksidia, kun päästöt on ulkoistettu Venäjälle. Tuolloin me voimme ylpeillä ensimmäisellä hiilidioksidivapaalla valtiolla maailmassa. Kun kaikki energia tuodaan venäjältä, niin silloin ei meidän tarvitse huolehtia muusta kuin siitä, että olemme Kremlille mieliksi joka päivä. Jos emme ole mieliksi, niin silloin saattaa siirtolinjaan tulla pieni vika.
https://maailmastajaihmisista.blogspot.com/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.