Tasavallan presidentti teki tärkeän eleen kiusaamisen kitkemiseksi

Tasavallan presidentti piti sanansa edesmenneelle viihdetaitelija Jope Ruonansuulle ja kävi hänen koulussaan. Siellä hän otti voimakkaasti kantaa koulukiusaamiseen, joka on asia, mikä joskus jatkuu läpi koko kiusaajan sekä kiusatun elämän. Kiusaamisen vastainen kampanja on asia, mikä on todella tärkeä sekä inhimillisesti että taloudellisesti. Uskoisin että suurin osa kiusaajista aloittaa uransa ala-asteella jonain jengipomona. Ja sitten tuo ura jatkuu läpi koko elämän. Kiusaaja tekee kaikkien muiden elämästä helvetin, ja hän saattaa aiheuttaa monia sairaslomalla sekä varhaiseläkkeelle jäämisiä. 

Jos ajatellaan esimerkiksi kauppaketjujen kannalta intoa julistautua kiusaamisvapaiksi vyöhykkeiksi, niin tuon tarpeen kyllä ymmärtää. Kaupan ala on asiakaspalvelutyötä, jossa tuotteiden ostaminen eli kaupan ansaintalogiikka perustuu siihen, että ihmiset tulevat vapaahehtoisesti ostamaan tuotteita. Ja samalla tavalla myös kaupan alalle pitää tulla työntekijöitä, jotka haluavat tehdä kaupan alan työtä, sekä uskaltavat tulla töihin. Jos henkilökuntaan kuuluva kiusaa asiakkaita, niin silloin se karkottaa ostajat, ja jos asiakkaat tai työtoverit kiusaavat jotain työntekijää, niin jos tuohon kiusaamiseen ei puututa, niin silloin ei kukaan tule kauppaan töihin. 

Sanat "omaa itseään ei voi korottaa muita painamalla, se on suurta heikkoutta" ovat sanat, joita on pitkään odotettu ja samalla kaivattu. Koulukiusaaminen on asia, mistä ei koskaan olla ennen keskustelu näin laajalla rintamalla. Jostain syystä yhteiskunnassamme ei ole koskaan huomioitu sitä, että kiusaaminen joka alkaa ala-asteella jatkuu usein läpi koko elämän. Ja työpaikka- sekä muu kiusaaminen  ovat asioita, jotka vievät monia ihmisiä enneaikaiselle eläkkeelle. 

Työpaikalla tapahtuva kiusaaminen ei ole ilmeisesti koskaan tapaus, missä kiusaaja on ensimmäistä kertaa asialla. Niin hienosti se toiminta on monesti mennyt, että tuntuu että harjoitusta on tullut oikein kunnolla. Siinä usein pari kaveria kävelee henkilön ohi, peukalot kohoavat, ja sitten "tylsä tyyppi" saa kokea kuinka mukavaa on se, kun vahingossa kaadetaan lattianpesuvesi toisen päälle. Tai sitten savuke tumpataan käteen, kun se tylsä tyyppi on vienyt jonkun superhyvän kaverin työpaikan.

Myös esimerkiksi kaverin viiniin on mukava kaataa metanolia, niin sitten ymmärtää että kiusaajia vastaan ei sovi kääntyä eikä heistä sovi puhua pahaa, tai sitten salainen ase puhuu.  Tuollaista sitten on monesti harjoiteltu jo ala-asteelta pitäen. Mutta mitä sillä on väliä, kun kaikesta kuitenkin selviää uhkailemalla, tai muuten pelottelemalla. Kun ihminen ala-asteella oppii kiusaamaan oikein kunnolla, niin silloin hän jatkaa varmasti toimintaansa myös armeijassa sekä työelämässä. 

Kiusaamiseen puuttuminen on asia, joka on jokaisen velvollisuus. Sen kaikki myöntävät. Samalla kuitenkin siitä on sitten erimielisyyttä, että mikä mahtaa olla kiusaamista. Kuitenkin se että kiusaaminen tiedostetaan tekee sen, että siihen voidaan puuttua. Jos kiusaamista ei myönnetä, niin silloin siihen ei voida puuttua. Tietenkin kiusaajat varmaan haluaisivat vanhan kunnon hyssyttely-ajan jatkuvan. Silloin ei kiusaamista ollut olemassa, koska sitä ei myönnetty. 

Mutta meidän kaikkien pitäisi muistaa se, että kiusaaja on samanlainen ihminen kuin me muutkin. Hän hakeutuu kaltaistensa ihmisten seuraan, ja jos joku ryhmä on paljon yhdessä, ja yksi siinä ryhmässä on kiusaaja, niin silloin kaikki muutkin ovat suurella todennäköisyydellä kiusaajia. Jos joku johtaja ottaa kiusaajia töihin eikä puutu kiusaamiseen, niin silloin johtaja itsekin on kiusaaja. Eli hän hyväksyy täysin kiusaamisen, ja saattaa pitää sitä jopa johtajuuden merkkinä. 

Kun ajatellaan sitä että esimerkiksi kiusaaminen on asia, mihin pitäisi henkilöstö- tai muiden johtajien puuttua, niin usein unohdetaan pari pientä asiaa. Kiusaaja saattaa olla itse esimiesasemassa, ja monesti kiusaaminen tapahtuu muutenkin esimiesasemaa hyödyntäen. Eli oikeastaan arvoin kiusaaja oikeasti on tasa-arvoinen uhriinsa nähden. Ja se tekee tilanteesta hyvin ikävän. 

Nimittäin kun puhutaan koulu- ja työpaikkakiusaamisesta, niin silloin usein tilanne kohoaa edellä kuvatun kaltaisiin mittoihin vasta kun se on jatkunut jonkin aikaa. Kiusaajan erottaa muista riitelijöistä se, että hän ei ensinnäkään kadu yhtään mitään. Toiseksi kiusaaja todella kokee olevansa muiden tai ainakin uhriensa yläpuolella, eli hän saattaa suoraan sanoa, että "opetin uhrille kunnioitusta". Jos kiusaaja pääsee sitten esimiesasemaan, niin hän varmasti osaa omaa asemaansa sekä suhteitaan hyödyntää. 

Se että kiusaaja pitää tekojaan oikeutettuna tekee hänen toimintaansa puuttumisesta vaikeaa. Ja sitten tietenkin kiusaajalla on taito vakuuttaa ihmiset siitä, että hän katuu tekojaan aidosti. Tai hän saattaa oikeasti jopa pyytää anteeksi, mutta seuraavalla väli- tai kahvitunnilla hän nimittää mielellään uhrejaan valehtelijoiksi. Eli hän saattaa perustella tekojaan sillä, että uhri tekee joukkueesta jotenkin heikomman. Ja jos muut eivät lähde mukaan tuohon toimintaan, niin silloin heitä odottaa sama kohtalo kuin kiusattuja. Mutta sitten tässä kohdassa sanon vielä yhden asian. Jos kiusattu sitten saadaan savustettua pois työ tai muusta paikasta, niin kiusaajan kohde vaihtuu vain uuteen. 

https://yle.fi/uutiset/3-12390993

https://maailmastajaihmisista.blogspot.com/