Kun katsomme lehdistön reaktioita esimerkiksi Venäjän sotarikoksiin Ukrainassa, niin me huomaamme sellaisia kommentteja, joissa kehotetaan jättämään "presidentti Putin" sotarikosten tutkinnan ulkopuolelle. Eli osa noista kommenteista ovat kuin suoraan jostain YYA-Suomesta. Eli Venäjä on niin itsenäinen sekä ulkomaiden suhteista vapaa valtio, että sitä vastaan ei kannata mitenkään lähteä pakotteilla operoimaan, ja nuo pakotteet ovat aina olleet tehottomia. Mutta kuten tiedämme, niin Venäjän asevoimien esitys Ukrainassa on ollut vähemmän mairittelevaa katsottavaa.
Eli jos haluamme oikeasti pohtia niitä vaihtoehtoja NATOlle, niin miten monta vaihtoehtoa meillä oikeasti on? Tietenkin me voimme sitoa oman vaihtoehtomme siihen paljon puhuttuun Ruotsin tukeen. Tai ehkä meidän kannattaisi myös muistaa NATO-vaihtoehtoja harkitessamme se paljon puhuttu moniytiminen maanpuolustus malli. Siinä toki voitaisiin mennä mukaan NATOoon, mutta samalla kehittää myös paikallista eli Itämeren reunavaltioiden monikeskistä yhteistyötä. Samalla myös meidän pitää joka tapauksessa pitää kiinni siitä, että puolustuksemme on kunnossa. Eli vaikka emme koskaan voi luottaa täysin toisten apuun, niin aseiden sekä asevoimien tehtävä on pelottaa vihollista. Se että olemme auttaneet Ukrainaa ei Venäjällä helposti unohdu.
Se miksi meidän kannattaisi liittyä NATO:oon on se että NATOn jäsenenä me voisimme päästä mukaan päättämään siitä, miten NATOa kehitetään, ja kuten olen kirjoittanut, niin kybersodankäynti sekä korkean teknologian ase- ja muut järjestelmät yhdessä tykistön kanssa voisivat olla niitä asioita, joissa me pääsemme opettamaan NATOa. Eikä meidän poikien suoritus ole mitenkään huono muillakaan sodankäynnin sektoreilla. Venäjä varmasti myös huomioi sen, että me olemme integroineet asejärjestelmiämme NATOoon jo pitkän aikaa. Eli Venäjä varmasti saattaa esimerkiksi tulkita NATOn rauhankumppanuuden tuon järjestön jäsenyydeksi, koska Ukraina ja Suomi ovat molemmat rauhankumppanuusohjelman jäseniä. Ja Ukraina on saanut aseita NATO-mailta.
Mikäli ajatellaan että esimerkiksi Venäjän laser-hakuisten ammusten ohjaamiseen tarkoitetut lennokit on valmistettu länsimaisista komponenteista, niin ehkä noiden komponenttien viennin lopettaminen ainakin osittain saa aikaan sen, että noita ammuksia ei enää voisi ohjata kohteeseen. En tiedä miten paljon länsimaista tekniikkaa venäläisistä aseista löytyy, mutta ehkä esimerkiksi korkean teknologian tuotteiden vientikielto vaikeuttaisi Venäjän kykyä taktiseen toimintaan.
Samoin eräissä kommenteissa on sanottu, että Venäjä tulee sodan voittamaan nopeasti. Kuten me olemme huomanneet, niin myös NATO-kommenteissa on huomioitu se, että NATOoon liittyminen ärsyttää Venäjää, ja samalla vaikuttaa myös siltä, että muutenkin joidenkin muidenkin asioiden yhteydessä on haettu ikään kuin takapakkia, eli mahdollisuutta ostaa Venäläistä energiaa on markkinoitu. Samoin pakotteiden tehoa on vähätelty, ja Putin sekä muu Kremlin sisäpiiri on erotettu Venäjän kansasta.
Toki voidaan sanoa, että Putin johtaa Venäjää rautaisella otteella, mutta samalla meidän pitää huomioida se, että myös tavalliset venäläiset tai ainakin ne tavalliset venäläiset, jotka ovat värväytyneet Wagner Groupiin sekä lähteneet ehkä vapaaehtoisesti mukaan hyökkäyssotaan Ukrainaa vastaan ovat myös osittain vastuussa sotaretkestä, jonka ylin arkkitehti on ollut Vladimir Putin. Siis ilman tuota Ukrainan sotaretkeä ei noita rikoksia olisi koskaan edes tapahtunut. Aina välillä esimerkiksi poliittisten johtajien suusta kuulee kommentteja, joista muistuu mieleen YYA-Suomi, jossa Neuvostoliittoa ei saanut mitenkään ärsyttää.
Siis jos me lähdemme noudattamaan Venäjän varoituksia, niin silloin me osoitamme maailmalle, miten helppoa meidän maamme politiikkaan on vaikuttaa. Ja se sitten luo tilanteen, missä meidän tulkitaan antaneen periksi uhkailun edessä. Tuollainen tulkinta sitten kannustaa Venäjää sekä ehkä muitakin maita vaikuttamaan meihin sekä muuhun Eurooppaan uhkailemalla. Jos uhkailu sekä varoittelu tuottavat tulosta, niin silloin tuo malli laajenee muuallekin. Mikäli uhkaus tuo positiivisen tuloksen, niin se kannustaa jatkossa pelottelemaan sekä uhkailemaan muita. Mutta jos uhkailuun ei reagoida, niin silloin se osoittaa ettei uhkailu jatkossa kannata. Aivan samalla tavalla kuin jos koulussa ei kiristäjille maksella suojelurahaa, niin silloin he toteavat toiminnan kannattamattomaksi.
Mitä jos Suomi on NATOn jäsen ja Ruotsi ei? Pitääkö meidän pyytää aina joltain muulta lupaa siihen, miten me hoidamme puolustuksemme? Toki saattaa olla hienoa ajatella, että me jätämme NATO-hakemuksen yhdessä Ruotsin kanssa. Mutta meidän pitää muistaa se, että meidän maantieteellinen sijaintimme on Ruotsin sekä Venäjän välissä. Joten siksi meidän pitää tehdä itse omat päätöksemme.
Meidän pitää muistaa se, että Erkki Tuomioja on oikeastaan suomettumisen ajan poliitikkojen sekä poliittisten aatteiden edustajia. Noita 1970-ja 80-luvuilla kannuksia hankkineita poliitikkoja on vieläkin parlamentissa. Putinin hyssyttely varmasti on asia, mitä me kaikki olemme joskus kuulleet. tuo hyssyttely sekä Venäjän poliittisista ongelmista kuten viranomaisten harjoittamasta väkivallasta vaikeneminen ovat asioita, jotka ovat perua suoraan YYA-Suomesta.
Ja Tuomiojan kommentti sotapsykoosista on myös raikas tuulahdus noilta vanhan kunnon itsesensuurin ajoilta, jolloin idänsuhteet olivat kaikki kaikessa. Eli tietenkin Venäjä on maa, jota hallitaan ja on aina hallittu kovalla kädellä. Mutta vaikka jotain asioita on aina tehty jollain tietyllä tavalla, niin tuo tietty tapa voi kyllä muuttua. Mikään ei ole maailmassa muuttumatonta.
https://www.is.fi/politiikka/art-2000008770886.html
https://maailmastajaihmisista.blogspot.com/
Kommentit
Lähetä kommentti