Kun ihminen muodostaa mielipiteitään, niin hän tekee sen sillä hetkellä saatavilla olevan tiedon mukaan. Kun ihmiseltä kysytään mielipidettä, niin hän voi joko kertoa sen rehellisesti. Tai sitten hän voi kertoa muunnettua totuutta eli valehdella. Jälkimmäisessä tapauksessa saattaa valheen takana olla pelko seurauksista. Eli jos yksilöä pelottaa että hänen oikea mielipiteensä aiheuttaa hänelle kohtuutonta haittaa, niin hän voi kertoa kyllä valheita. Tuolloin hän eli valheen kertoja perustelee valheen ainakin itselleen sillä, että hän miellyttämällä toista, niin hän selviää ikävistä seurauksista. On olemassa ihmisiä sekä yhteisöjä, joiden jäsenet eivät kykene tai halua kuulla mitään muuta kuin niitä asioita, kuin mitkä myötäilevät heidän omia näkemyksiään. He ottavat vastaan vain sitä tietoa, mikä sattuu heitä itseään miellyttämään.
Tuolloin saattaa joku pitää parempana kertoa kuulijakunnalle sitä, mitä he haluavat kuulla. Ja tuloksena saattaa olla katastrofi. Eli kuinka monta poliittista uraa on tuhoutunut sen vuoksi, että poliitikon suosion on kerrottu olevan todellista korkeampi? Tai kuinka monta kertaa esimerkiksi sotaretki on mennyt päin seiniä, koska sotaretken päättäjälle on annettu väärää tietoa vastapuolen osaamisesta? Syy tällaiseen väärän tiedon levittämiseen saattaa olla halu suojella omaa asemaa. Eli ei haluta kertoa, että joku asia voi epäonnistua, vaan halutaan tukea toisen saamaa väärää kuvaa tilanteesta. Se että väärää tilannekuvaa halutaan tukea voi johtua siitä, että jotain asiaa on valmisteltu pitkään.
Eli esimerkiksi sotaretkeä voidaan verrata johonkin taloprojektiin. Jos jotain suurta ja mahtavaa on suunniteltu vuosikausia, niin varsinkin viime hetkellä paljastuvan virheen tuominen vaatii todella suurta rohkeutta, varsinkin jos esimies on kovin koleerinen sekä antaa helposti potkuja. Jos esimerkiksi vuosikausia valmisteltu suurtyöllistäjä osoittautuu sudeksi jo syntyessään eli sen tuote on vanhentunut, niin uskaltaako kukaan tuota asiaa tuoda esille viimeisessä kokouksessa ennen esimerkiksi tehtaan rakentamisen aloittamista? Ajatelkaa itse tilannetta, missä ehkä pienellä paikkakunnalla on tehty työtä suuren tehtaan eteen, ja asiaa rummutettu vuosikausia.
Sitten aivan loppumetreillä huomataan, että tuo konsepti on vanhentunut. Kuka tuo tuon asian viimeiseen palaveriin? Tuo asia pitäisi olla kaikkien tiedossa, mutta mitä lehdistökin sanoo, jos tuo konsepti tulee kaatumaan? Eli pilaako tuolloin henkilö kaikkien ilon, vai antaako asian vain unohtua? Tai sitten tietenkin mitä jos johtaja ja kunnan johtaja sekä valtuusto eivät halua kuulla vastaväitteitä? Tai mitä jos tuleva tehdas ja sen pyörittäminen vaatii erityisosaamista, jota ei paikallisilla ole? Tuolloin kaikki työpaikat menevät jonnekin muualle?
Eli mitä jos kaikki vain käyvät töissä tuolla kunnassa, ja asuvat muualla. Ja mitä jos tehdas sitten vielä tuottaa itse oman sähkönsä. Tuolloin kunnan tuloksi jäävät maasta saadut verot. Eikä tehtaan väki ehkä edes käy kunnassa syömässä, jos he vaikka asuvat tunnin matkan päässä työpaikaltaan naapurikunnan alueella. Mutta uskaltaako kukaan tuota asiaa tuoda esiin, jos uuden tehtaan rakentamista on valmisteltu vuosia, ja luvatkin on jo ehditty hakea?
Mielipide muodostetaan kuitenkin saadun tiedon perusteella. Tuon tiedon pitäisi sisältää rehellisen sekä vääristelemättömän kuvan siitä, mitä missäkin maailman kolkassa tapahtuu. Jos saatu tieto on väärää, niin silloin tietenkin päätös, mitä tuon tiedon mukaan on tehty on väärä. Samoin mielipide, joka muodostetaan väärän tiedon pohjalta on sellainen, että sen muuttaminen ei ole mitenkään noloa. Siis jos teen väärän päätelmän, niin minun pitää kysyä aina itseltäni, että miksi tein tuon päätelmän tai muodostin mielipiteeni siten, että se osoittautui vääräksi? Jos olen tehnyt tiedon sillä perusteella, että joku muu on antanut minulle väärää tietoa, niin silloin en itse ole vastuussa siitä, että tein väärän päätöksen.
Tai sitten joskus saattaa käydä niin, että joku antaa tahallaan väärää tietoa, ja silloin kannattaa miettiä, miksi joku antaa tietoa, jonka hän tietää vääräksi? Siis väärän tiedon jakaminen saattaa johtua esimerkiksi pelosta. Jos ihminen pelkää, että hän joutuu mielipiteensä takia vaikeuksiin, niin hän ehkä mieluummin kertoo valheita kuin totuuden. Ehkä meille länsimaisille ihmisille mielipiteen seurauksena tulevat ikävyydet ovat vieraita asioita. Mutta esimerkiksi Venäjällä tai Kiinassa kyllä tunnetaan mielipiteen takia vangitseminen.
Jos puhutaan esimerkiksi jostain Venäjällä tehdystä mielipidetiedustelusta, niin voidaan kysyä että onko tuo ihmisten jakama tieto oikeaa? Eli puhuvatko ihmiset totta, kun he vastaavat kyselyyn siitä, että onko Vladimir Putin hyvä presidentti vai ei? Siis jos he puhuvat totta, niin he voivat saada esimerkiksi FSB:n agentit ovelleen. Joten miksi he valehtelisivat? Ehkä he eivät halua menettää työpaikkojaan tai että heidän talostaan katkaistaan lämmin vesi. Tai ehkä he vain katoavat joskus tulevaisuudessa esimerkiksi mielisairaalaan, jos he eivät ole sanoneet, että Putin on maailman paras ja lämpimin presidentti. Vai uskaltaisitko Venäjällä sanoa olevasi eri mieltä, kuin mitä valtiovallan edustajat ovat?
Tai ovatko esimerkiksi mielipiteen ilmaisun takia tulevat ikävät seuraukset oikeastaan myöskään esimerkiksi Suomessa niin vieraita kuin niiden halutaan olevan. Eli kuinka moni on saanut sitä paljon puhuttua isällistä avokämmentä, kun hän on ollut eri mieltä esimerkiksi isovanhemman kanssa? Tai kuinka moni on jätetty vaille joululahjoja, kun hänen mielipiteensä ovat loukanneet vanhempaa ihmistä? Tietenkin on tiettyjä mielipiteitä, joiden jälkeen kannattaa kyllä ainakin keskustella vakavasti, ja nuo mielipiteet liittyvät esimerkiksi rasismiin, sekä kovaan väkivaltaan.
Eli jos nuoren mielipiteissä vilahtelee termejä, joissa hyväksytään esimerkiksi kansanmurha tai muu vastaava asia kuten sormien katkominen mikäli toinen ei miellytä jotain muuta, niin noista mielipiteistä pitää silloin keskustella vakavasti. Mutta jos toinen osapuoli ei kykene kuuntelemaan toista, eikä keksi muuta vastausta kuin väkivalta, niin silloin kyllä ehkä kannattaa keskustella siitä, että kannattaisiko tuollaiseen toimintaan puuttua. Siis jos ihmisen mielipiteitä ei haluta kuunnella, niin miksi niitä edes kysytään? Tai jos ihmisen on oltava jotain tiettyä mieltä tietyistä asioista, niin miksi noita ainoita sallittuja mielipiteitä ei sitten kerrota etukäteen.
Mutta jos oman mielipiteen kertominen saa aikaan huutoa sekä noitavainoja, niin silloin ehkä vastapuoli ei ole sillä tasolla, että se haluaa mitään edes kuulla. No oli miten oli, niin kuitenkaan vastapuoli ei ehkä tuollaisen kohtauksen jälkeen ole oikeutettu kuvittelemaan että isällisen avokämmenen naamaansa saanut henkilö hänestä kauheasti pitää.
Isälliseen avokämmeneen voidaan verrata esimerkiksi myös poliisin pamppua, joka on heilunut jonkun mielipiteen yhteydessä. Eli jos halutaan näitä äskeisiä kirjoituksia verrata YYA-Suomeen sekä Venäjän sisäpolitiikkaan, niin ihmisen pois-sulkeminen yhteisöstä, kun hän on arvostellut valtion isää, sekä poliisin käyttämiä kovia otteita voidaan verrata isälliseen avokämmeneen sekä eräissä yhteisöissä esiintyvään tapaan sulkea henkilö pois joukosta, jonka mielipide tai arvot- eli näkemykset erilaisista asioista eivät ole miellyttäneet joukon johtajaa.
Mutta jos teen päätöksen väärän tiedon pohjalta, niin kenen on vastuu?
Vastuu on sillä ihmisellä joka antoi minulle väärää tietoa. Sitten voimme lähteä siitä, että jos en ole lukenut kaikkia asiaan liittyviä asiakirjoja, niin silloin olen itse syyllinen siihen, että tein virheen. Siis nyt puhutaan virheestä eikä sen seurauksista. Virheellä voi toki olla hyvin vakavat seuraukset, vaikka se perustuisi väärään tietoon, enkä siitä itse olisi vastuussa. Eli tässä sitten oli pieni kertaus virheeseen sekä virheen filosofiaan. Jos ajattelemme virhettä filosofian sekä ihmisyyden näkökulmasta, niin me kaikki teemme joskus virheitä. Ei ole olemassa ihmistä, joka on virheetön tai joka ei tekisi virheitä. Se että olemme tehneet virheitä ei tarkoita ettei noita virheitä voi korjata. Virheen korjaaminen on se syy, miksi tietyillä ihmisillä on tietty koulutus. Sanotaan että melkein kuka hyvänsä osaa ohjata lentokonetta.
Mutta syy miksi lentokapteeneilla on koulutus tehtäväänsä ovat sellaiset tilanteet, missä tapahtuu jotain odottamatonta. Tai melkein kuka tahansa osaa nousta lentokoneella ilmaan, mutta sillä laskeutuminen on sitten vähän toinen juttu. Jostain luin joskus että lentämisen vaikein osa on laskeutuminen. Aivan samalla tavoin autoilun vaikein osa on auton sovittaminen parkkiruutuun. Eli ajon lopettaminen on se kaikkein vaikein hetki, ja aina välillä käy niin, että jopa kokeneen kuljettajan ohjaama auto jää vinoon parkkiruutuun. Silloin ei auta kuin ajaa vähän takaisin, ja sitten ohjata auto uudelleen ruutuun, niin että se jää suoraan.
Sitten kun puhutaan siitä että miten tilanne sekä ympärillä olevan infrastruktuurin sekä toiminnan muutos vaikuttaa mielipiteeseen, niin silloin meidän pitää muistaa se, että muutos on asia, minkä takia me kaikki joudumme muuttamaan aina välillä mielipiteitämme. Jos joku olisi 1980-luvulla tullut kertomaan minulle, että meidän pitää vähentää hiilidioksidipäästöjä, niin silloin en olisi ehkä koko asiaan reagoinut, tai ehkä olisin pitänyt tuota henkilöä vähän ahdistuneena tai muuta vastaavaa. Autoiluun liittyy monia muitakin suuria virheitä, joista yksi on lyijyn käyttö bensiinin lisä-aineena, jolla polttomoottorin venttiileitä pidettiin kunnossa.
Tuota päätöstä käyttää lyijyä bensiinin lisä-aineena pidetään maailmanhistorian suurimpana ekokatastrofina. Mutta 1980-luvulla lyijyllistä bensiiniä suositeltiin käytettäväksi autoissa, ja katalysaattoria ei edes ollut. Tuolloin ei kukaan edes puhunut mitään hiilidioksidista, ja autoissa ratkaisivat lähinnä tehot. 1980-luvulla olisin sanonut henkilölle, joka kehottaa vähentämään hiilidioksidia, että hänellä on fobia.
Mutta nykyään mielipiteeni tästä asiasta on muuttunut, ja olen sitä mieltä että meidän pitää vähentää hiilidioksidipäästöjä. Eli olen muuttanut mielipidettäni asioista siksi, että ympäristö on muuttunut. Toki voin sanoa puolustuksekseni, että olin peruskoulussa tuolloin 1980-luvulla, eikä silloin edes puhuttu hiilidioksidipäästöjen vaikutuksesta ympäristöön. Ainoa ongelma oli tuolloin se, että nakuttiko moottori vai ei. Eli moottorin nakutus tarkoittaa että polttoaineen ja ilman seos syttyy sylinterissä ennen kuin mäntä on ylä-asennossa.
Kuten tiedämme niin esimerkiksi ympäristö-asioista keskusteltaessa on usein mainittu sana "ahdistus". Me varmaan kaikki jotka olemme keskustelleet esimerkiksi maanpuolustuksesta tai jostain muusta asiasta, joka herättää uskomattoman paljon voimakkaita mielipiteitä, niin silloin me unohdamme että meidän pitäisi pysyä aiheessa. Eli kansainvälisellä turvallisuudella eikä ympäristönsuojelulla ole mitään tekemistä esimerkiksi kenenkään puhujan henkilökohtaisen terveydentilan kanssa.
Kun keskustellaan jostain teemasta, niin se mitä muuta puhujan päässä liikkuu ei pitäisi liittyä tuohon teemaan mitenkään. Siis jos muodostetaan mielipiteitä esimerkiksi NATOsta tai sähköautoista, niin sillä mitä muuta tuon puhujan mielessä liikkuu ei pitäisi liittyä mitenkään noihin asioihin. Esimerkkinä asioista, jotka eivät liity toisiinsa ovat aurinkokunnan planeettojen määrä sekä NATO-keskustelu.
Siis tietenkin esimerkiksi omassa aurinkokunnassamme voi olla vaikka 50 tuntematonta planeettaa, mutta kun puhutaan NATO:sta, niin silloin keskustelun pitäisi olla rajattu koskemaan NATOa. Siis NATO kannattavat sekä vastustavat mielipiteet pitäisi löytää NATOa koskevista asiakirjoista, eikä esimerkiksi astronomien vuosikatalogista. Siis jälkimmäinen varmaan pitää sisällään myös todennettua tietoa, mutta tuon tiedon sisältämä informaatio on kuitenkin erilaista kuin mitä NATOa käsittelevät asiakirjat pitävät sisällään. Eli tieto voi olla oikeaa, mutta se käsittelee tilanteeseen nähden väärää aihetta.
Kommentit
Lähetä kommentti