Nykyihmisiä syytetään helposti liiasta ajattelemisesta, kun ajattelu pitäisi jättää hevosille, koska niillä on isompi pää. Eli ihmisten pitäisi siirtää ajattelu suosiolla jollekin toiselle ihmiselle, joka on joko auktoriteetti tai itseään auktoriteettina pitävä henkilö. Siis miten meidän muuten pitäisi suhtautua ihmiseen joka vain väittää olevansa joku auktoriteetti? Pitäisikö meidän palvoa ja kunnioittaa häntä siksi, että hän haluaa olla auktoriteetti ja komennella muita? Toisaalta voimme sanoa, että nykyaika suosii pinnallista ajattelua. Haluamme ja saamme paljon enemmän tietoa, kuin mitä esimerkiksi omat vanhempamme ovat saaneet.
Mutta sen sijaan että analysoimme tietoa sekä mietimme ketä tieto palvelee, syöksymme kotisivuilta toiselle vauhdilla mitä emme edes itse tajua. Vietämme jossain kotisivulla 3 sekuntia. Toisella kotisivulla vietämme 2,5 sekuntia. Siis tuossa ajassa emme ehdi tehdä kovin syvällisiä päätelmiä asioista. Asiat ovat tietenkin joko täysin hyviä tai täysin pahoja, riippuen vähän siitä mitä pomomme on mistäkin asiasta sattunut olemaan mieltä. Maailma on siis hyvin mustavalkoinen paikka, missä kaikki asiat ajatellaan valmiiksi.
Emme saa edes ajatella sellaista mahdollisuutta, että joku asia voi olla osittain totta. Mutta meidän pitää seurata tarkoin pomomme mielipiteitä, että emme pahoita hänen mieltään olemalla erimieltä asioista kuin hän. Jos joku väittää pomolle vastaan, niin hän on tietenkin puberteetti-ikäinen idiootti, jonka mielipidettä ei kukaan edes halua kuulla. Ja kuka maailmassa muuta haluaa kuulla kuin oman esimiehensä mielipide? Toisaalta joku tähän kulttuuriin tottumaton saattaa kysyä, että miksi toisten mielipidettä edes kysytään, jos johtaja on aina oikeassa? Siis tietenkin johtaja toimii yhtiön hallintoneuvoston tai valtillisen johtajan ollessa kyseessä niin valtioneuvoston sekä eduskunnan antaman mandaatin turvin.
Mutta tietenkin voidaan kysyä että onko esimerkiksi se, että päätös tehdään enemmistön turvin aina oikea päätös? Myös enemmistö tekee joskus virheitä, koska he eivät ole ehkä tarpeeksi hyvin perehtyneet saamaansa aineistoon tai aineistoa ei ole tehty kunnolla. Ja noista asioista sitten riidellään oikeudessa oikein olan takaa. Olisiko raportin tekijän pitänyt paneutua saatavilla olevaan tietoon vähän paremmin? Tai olisiko hänen ehkä pitänyt tehdä jotain toisin?
Nykyinen tiedonhakeminen on oikeastaan pahimmillaan vain sarja klikkauksia, ja sitten vain toteamme että joku asia on tapahtunut. Emme viitsi lähteä miettimään tai vaivaamaan itseämme sillä, että mietimme sitä mitä varten jotain on tapahtunut. Saamme tietoa paljon, mutta emme viitsi edes ajatella sitä mitä luemme tai näemme. Emme edes muista viiden sekunnin päästä sitä, mistä luimme 3 sekuntia sitten. Se että muistamme otsikon on riittävä asia.
Tietenkin on aina ihmisiä, jotka mielellään puhuvat "itsensä ylentäjistä". Mutta sitten tuollaiselta ihmiseltä voisin kysäistä, että kuka hänelle on antanut ylemmän aseman kuin muille? Siis jos paikalle sattuu henkilö, joka ilmoittaa että hän on paikan pomo, niin tietenkin olisi mukavaa nähdä tuosta oikeudesta jotain korttia. Ja jos sitten ajattelemme esimerkiksi yrittäjiä, niin myös he ovat omalla tavallaan ylentäneet itsensä omien yritystensä johtajiksi.
Kuinka moni yrittäjä on oikeasti kysellyt mitään lupaa tuohon yrittämiseen? Hänen ei sitä tarvitse lain mukaan tehdä, joten mitä varten joltain pitää jotain lupia mennä kyselemään? Mutta vaikka toinen olisi miten suuri herra hyvänsä, niin aina voidaan kysyä, että kenen lauluja hän nyt laulaa? Tai kuka on kertonut Vladimir Putinille, että hän on niin hyvä presidentti Venäjälle, että hän voi jatkaa virassaan lopun ikäänsä? Siis jos esimies perustelee käskyjään sillä että hän vain välittää niitä, niin kuinka käskyketjun alkuunpanija nuo käskyt perustelee? Toki tuollainen auktoriteetti, joka ei halua kuulla mitään kritiikkiä varmaan haluaa että ihmiset lopettavat asioiden miettimisen. Mitä varten mitään pitää miettiä, kun ne päätökset on jo valmiiksi tehty?
Toisin sanoen kuka edes vaivautuu ajattelemaan mitään itsenäisesti, kun meillä on kaikkea viihdettä, ja miksi vaivata päätä toisarvoisilla asioilla kuten esimerkiksi kuka teki Bodomin murhat, tai miten joku kappale putoaa mustaan aukkoon? Sellaiset ihmiset jotka näitä asioita ajattelevat ovat tylsiä nörttejä joista ei ole kuin murhetta, jos lähdetään pitämään hauskaa. Ehkä ihmiset mielellään sotkeutuvat pinnalliseen ajatteluun. Eli kun ajatellaan sekä keskustellaan yleisistä asioista, niin silloin tietenkin me voimme sanoa, että riittää että toteamme jonkun asian tapahtuneeksi.
Siis jos ajatellaan että miten filosofinen ajattelu eroaa arkisesta ajattelusta, niin silloin meidän pitää muistaa, että arkinen ajattelu on oikeastaan sitä, että todetaan että asia on niin kuin se on. Filosofinen ajattelu taas lähtee käsittelemään asioita pintaa syvemmältä. Eli kun arkipäiväinen tai pinnallinen ajattelutapa on sitä, että käsitellään valtavia tapausmääriä hyvin lyhyessä ajassa, niin filosofinen ajattelu on sitä, että johonkin tiettyyn tapaukseen paneudutaan sekä sitä tarkastellaan syvällisesti, miettien sitä miksi joku ihminen tekee jotain, joka ei ole sitten mitenkään siihen tulokseen, mihin sen pitäisi johtaa. Tietenkin tekevälle sattuu. Eli jos ihminen tekee jotain, niin hän tekee ennemmin tai myöhemmin virheitä. Ja vain ihminen joka makaa sängyssä koko päivän voi olla oikeastaan tekemättä muuta virhettä, kuin odottaa liian kauan vessaan lähtöä.
Jos ajatellaan että nörtit ovat epäsosiaalisia, niin silloin kuullaan sellainen virsi, että kuka viitsii vetää perässä jotain tylsää "haamua", joka ei muistele innolla kuinka hän kaatui edellisissä kotibileissä naamalleen suoraan johonkin nokkospuskaan. Tai joka ei ole edes opetellut käyttämään piilolaseja. Tuollainen haamu tietenkin on käynyt koulunsa loppuun, joten häntä ei voi enää edes simputtaa työelämässä kunnolla. Joten haamu saa jäädä kotiin, ja ehkä hän ryhtyy lukemaan kirjaa Bodomin surmista. Tai sitten hän saattaa muistaa olevansa jonkun murhatun sukulainen. Ehkä tuollainen asia sitten saa hänet pohtimaan sitä, miksi nuo ihmiset murhattiin? "Miksi" on kysymys joka pitää kaikissa asioissa esittää. Siis filosofinen kysymyssarja, joka pitää esittää esimerkiksi kohteesta tai tapahtumasta on mitä, missä, milloin sekä miksi? Siis miksi joku asia on niin kuin se on.
Jos joku kirjoitelma raivostuttaa, jotain henkilöä, niin silloin pitää huomioida mitä kirjoitelmasta on kirjoitettu. Siis arvioidaanko vastauksessa esimerkiksi kirjoitelmaa tai vlogia? Vai kerrotaanko siinä, miten tyylitön ihminen tuo kommentoidun julkaisun tekijä on? Missä tuo kirjoitelmaa koskeva kommentti on annettu, sekä milloin se on ilmaantunut esimerkiksi keskustelupalstalle? Samoin miksi se on kirjoitettu johonkin koko kansan keskustelusivustolle? Jos jonkun ihmisen kirjoitukset ovat naurettavia, niin toki silloin pitäisi kyllä löytyä myös sellainen selitys, että miksi ne ovat naurettavia?
Se miten sellaiseen turhaan ajatteluun pitää suhtautua, joka vie aikaa esimerkiksi viihteeltä tai muulta vastaavalta pitää suhtautua on ehdottoman kielteinen asenne. Missään tapauksessa mitään asiaa ei saa koskaan tarkastella kriittisesti, eikä omien aivojen käyttö ole maailmassa mitenkään suotavaa tai seuraa isällinen avokämmen. Siis nykyihmisen asema on käytännössä totella muiden hänen yläpuolellaan olevien ihmisten tahtoa, eikä missään nimessä mitään edes ajatella, että jollain muulla kuin maallisella mammonalla on väliä.
Me kaikki olemme oikeutettuja tietoon, ja ajattelu on tiedon käsittelyä. Tai oikeastaan ajattelu on tiedon kriittistä tarkastelua. Siis miksi joku asia on niin kuin se on, on kysymys mikä on lähtökohtana sille mitä kutsutaan ajatteluksi. Ajattelu on siis tiedon muokkaamista sekä kyseenalaistamista. Eli kun ihminen katsoo esimerkiksi munan muotoista taideteosta, niin hän saattaa todeta vuodesta toiseen, että "katsos kun on erikoinen teos". Sitten henkilö alkaa miettiä että mistä tuo taideteos on tehty, mitä materiaaleja siihen on käytetty, ja miten se on toteutettu. Ja sitten hän saattaa saada vielä sellaisen ajatuksen, että miksi tuo teos on tuohon paikkaan tuotu. Siis kyse on ajattelun ja mallin muuttamisesta syvällisemmäksi.
Erilaisten yksivaltiaiden mielestä varmaan olisi parempi, että kukaan ihminen ei edes opettele lukemaan. Silloin ei tarvitse tietoa mitenkään käsitellä. Riittää että kuuntelee ihmisiä, jotka ovat omaa itseä pikkuisen vanhempia. Mutta sitten tietenkin voidaan sanoa, että kritiikitön toisen ihmisen kuunteleminen sekä uskominen ovat itsepetosta parhaimmillaan. Se että ihminen väittää että valtionpäämiehen kanta asioihin oikeuttaa hänet tekemään jotain moraalitonta, ei ole välttämättä totta. Siis esimiehen käsky ei vapauta ketään moraalisesta vastuusta.
https://maailmastajaihmisista.blogspot.com/
Kommentit
Lähetä kommentti