 |
| Kuva (Wikipedia/J'accuse) |
Roman Polanski on tunnustanut olevansa seksuaalisesti kiinnostunut nuorista tytöistä Mutta kuten tiedämme, niin ohjaajan oma elämä sekä hänen työnsä pitää erottaa toisistaan. Ehkä Polanski kokee jotenkin yhteenkuuluvuutta Alfred Dreyfusin kanssa, joka vuonna 1895 tuomittiin elinkautiseen syyn takia, jolle hän ei itse voi mitään. Eikä myöskään Roman Polanski voi mitään omalle hyvin kiusalliselle sekä leimaavalle ja samalla myös kielletylle sekä tuomittavalle taipumukselleen.
Roman Polanskin uusin elokuva käsittelee Ranskan armeijan kapteeni Alfred Dreyfusin syytettä, tuomiota sekä tuomion todistamista vääräksi. Kaikki alkoi kun Ranskan tiedustelun palveluksessa ollut siivooja löysi Saksan suurlähetystöstä kirjeen, missä kaupattiin sotasalaisuuksia. Tuosta jutusta sitten tuomion sai kapteeni Alfred Dreyfus.
Dreyfusin tapaus oli sikäli merkittävä, että se aiheutti kysymyksen, mitä olisi tapahtunut, jos Dreyfus ei olisi ollut upseeri? Olisiko ollut niin, että Dreyfus olisi unohtunut Pirunsaarelle, koska ketään ei olisi kiinnostanut tutkia tapausta uudelleen? Ja kuinka monta Dreyfusin tapauksen kaltaista asiaa olikaan sattunut Ranskan armeijassa sitä ennen?
Siis me kaikki varmaan tiedämme Émile Zolan kirjoittaneen kuuluisan artikkelinsa, joka alkaa sanoilla "J'Accuse""Minä Syytän". Siinä artikkelissa tai avoimessa kirjeessä joka oli osoitettu ranskan Presidentille syytettiin muutamaa kenraalia oikeuslaitosta, tuomaria, syyttäjiä sekä myös erilaisia käsiala-ja muita asiantuntijoita siitä, että he antoivat väärän todistuksen juutalaisen kapteeni Dreyfusin tapauksessa, ja hänet todettiin syylliseksi maanpetokseen, eli Dreyfusin väitettiin välittäneen tärkeitä tietoja Saksan keisarilliselle tiedustelulle. Juutalaisuus oli siis ilmeisesti syy, miksi Dreyfus sitten joutui Pirunsaarelle.
Tuossa kirjeessä noita kenraaleja sekä käsialatutkijoita syytettiin siitä, että he tekaisivat todisteita Dreyfusia vastaan, ja sitten muuta listassa mainittua joukkoa siitä, että he sallivat tämän. Eli ihmiset olivat niin antisemitismin sokaisemia, että he uskoivat kaiken mitä Dreyfusista sanottiin.
En tässä viitsi käydä läpi Dreyfusin tapausta, vaan sitä lähestymistapaa mikä tässä elokuvassa ainakin arvioiden mukaan on. Eli päähenkilö tai se mies joka ottaa Dreyfusin tuomion ja tapauksen uudelleen tutkintaan on samalla tavoin epäluulon sekä rasismin ja muukalais- sekä juutalaisvihan läpitunkema kuin muukin yhteiskunta. Siis tässä kirjoituksessa myös antisemitismi tarkoittaa rasismia. Ranska oli tuolloin 1800-luvulla hyvin rasistinen yhteiskunta. Me kaikki olemme vain ihmisiä, me kaikki jotka olemme maan päällä olemme alttiita vaikutuksille, ja me kaikki olemme epäluuloisia ihmisiä kohtaan, jotka ovat erilaisia kuin me muut. Me emme koskaan saa ajatella että kaikki vähemmistöön tai enemmistöön kuuluvat ovat samanlaisia. Kaikki ihmiset ovat yksiöitä. Ja yksilöt tekevät rikoksia. Mutta miksi he tekevät rikoksia?
Ihminen joka tunnustaa olevansa rasisti kykenee muuttumaan. Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan tiedosta olevansa rasisteja. He saattavat pitää itseään jatkuvasti muiden yläpuolella olevina henkilöinä. Eivätkä he näe asioissa mitään korjattavaa. Heille toisen alistaminen on itsestään selvää toimintaa. Eli tuolloin 1800-luvun asevoimissa upseerit pitivät itseään alaisiaan parempina. Ja jos alainen sattui olemaan juutalainen tai muuten erilainen, niin silloin tuo esimies oli tuplaten parempi kuin alainen. Ja tuolloin tietenkin myös esimies oli aina oikeassa. Dreyfusin kaltaista alaista kohtaan hän oli tietenkin kaksin verroin oikeammassa kuin muihin nähden.
Vain se että ihminen käsittää olevansa epäluuloinen, rasistinen sekä vain ihminen tekee mahdolliseksi sen, että hän vapautuu siitä paineesta, jonka yhteiskunta luo. Ihmisen pitää muistaa, että toisen rasismia on helppo käyttää hyväksi. Kun ihminen havaitsee sen, että hän on ollut rasisti, puolueellinen, ja puutteellinen, niin hän on itselleen vihainen.
Eli vain myöntämällä nämä asiat voi ihminen vapautua rasismista. Rasismi on asia, mikä ajaa ihmisiä tekemään asioita, jotka eivät ole muuten moraalisesti hyväksyttäviä. Koska Dreyfus oli juutalainen, niin hän oli erilainen kuin muut. Ja varmaan 1800-luvun armeijassa ei erilaisuus ollut asia, mihin kannustettiin, koska vielä nykyäänkin armeijassa arvostetaan ihmistä joka muuttuu osaksi massaa.
Koska Ranskalainen yhteiskunta oli hyvin rasistinen, niin se loi samalla myös otollisen ilmapiirin sille, että upseerit myivät yhden omistaan tuomareille. Dreyfus sopi tuohon rooliin kuin nakutettu, koska hän oli erilainen. Koska yhteiskunta oli antisemitistinen, niin siksi ihmiset halusivat uskoa, että Dreyfus oli syyllinen vakoiluun sekä maanpetokseen. Ja halu uskoa ajoi ihmiset tekemään asioita, joita voidaan pitää oikeusmurhana.
Kapteenina Dreyfus oli alempi upseeri, ja sen takia hän kelpasi varsin hyvin syntipukiksi. Hänen puolustuksensa jyrättiin lehdistön tai oikeastaan antisemitistisen lehdistön toimesta. Eli eräs antisemitistinen päivälehti varmasti kertoi pidätyksestä suureen ääneen. Oikeudessa viisi käsialatutkijaa tutki todisteita. Kaksi heistä sanoi että Dreyfus ei kirjeitä ollut kirjoittanut ja yksi sitten myöhemmin perui syyttäjää tukevan lausuntonsa. Siis alkuun kolme tutkijaa viidestä oli sitä mieltä, että Dreyfus oli syyllinen, eli oikeudessa enemmistö tutkijoista oli sitä mieltä, että Dreyfus oli kirjoittanut raskauttavan kirjeen.
Tuolloin sanottiin, että kyseessä oli armeijan kunniasta, ja kuten alla liitteenä olevalta Wikipedian sivulta voitte lukea, niin sotasalaisuuksia kaupitellut henkilö oli majuri Marie Charles Ferdinand Walsin-Esterházy, joka oli ilmeisesti kuitenkin vähemmän mieluisa epäilty kuin Dreyfus, joka oli hiukan rahvaanomainen tähän majuriin verrattuna. Merkille pantavaa on se, että vastavakoilun tapausta hoitanut virkailija Hubert Joseph Henry oli myös majuri, ja ehkä Esterházy oli antanut hänelle vinkin siitä, että hän tunsi erään Dreyfusin, eli koska Saksan sotilasattasea Maximilien von Schwartzkoppen oli nimittänyt tykistöä koskevien tietojen myyjää nimellä "mokoma roisto D". Ja Dreyfus sopi tuon takia syytetyksi.
Tuolloin Ranskan turvallisuuspalvelu oli päätellyt, että Maximilien von Schwartzkoppen oli käyttänyt tietoja kaupitelleesta henkilöstä hänen nimensä oikeaa alkukirjainta. Mutta koska tuo yhteiskunta oli antisemitistinen, niin syyte meni läpi.
Se miten tapausta ajettiin varmaan herättäisi nykyään huomiota. Mutta kuten tiedämme, niin aina kun puhutaan esimerkiksi armeijan kunniasta, niin silloin pitää kysyä että "kenen kunnia on tällä kertaa kyseessä"? Onko kyse sitten esimerkiksi kenraalin, majurin henkilökohtaisesta vai koko laitoksen kunniasta? Muistaakseni esimerkiksi sitä ei koskaan paljastettu, että miten nuo tykistöä koskeneet salaiset asiakirjat olivat päätyneet Esterházyn haltuun. Eli oliko tuo mies vain pyytänyt noita papereita kenraalilta?
Tässä muuten voidaan sanoa, että myös Esterházy on saattanut itse kohdata syrjintää taustansa takia. Hän oli unkarilaista aatelissukua tai sen ranskalaista haaraa. Eli vaikka sanotaan, että uhkapelivelat sekä muuta huvitukset ajoivat Esterházyn velkoihin, niin miksi hän petti maansa? Johtuiko se että hän oli jäänyt yksin? Eli oliko asia niin, että jos kadetit tai upseerit eivät saaneet juutalaisia pilkattavaksi, niin hätätilassa kiusaamisen kohteeksi kelpasivat upseerit, joilla oli ulkomaalaisperäinen nimi. Esterházy oli myös erikoinen ihminen, koska hänen nimensä oli erilainen kuin muilla.
Myöhemmin on todistettu, että Esterházy oli vakooja. Mutta mitä me oikeastaan olemme oppineet tällaisista tapauksista? Aina on ihmisiä jotka tekevät rikoksia. Ja osa noista ihmisistä ovat varsin loistavia kerjäämään anteeksiantoa ja heillä on taito saada muut näkemään asiat niin, että he ovat uhreja. Jos ihminen tekee virheen, niin vaatii rohkeutta tunnustaa tuo virhe omalle itselle. Se mikä meitä ajaa virheisiin on epäluulo. Tai siis kyvyttömyys tunnistaa se, mikä on aiheellista ja mikä on aiheetonta epäluuloa.
Ihmisten pitää tietenkin olla jonkin verran epäluuloisia, mutta se että antaa yleisen mielipiteen vaikuttaa asioihin niin, että syytön joutuu kärsimään menee liian pitkälle. Mutta jos meidät kasvatetaan nuoresta pitäen pitämään asiaankuulumattomia ennakkoluuloja totena, niin silloin me menemme varmasti halpaan.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Alfred_Dreyfus
https://fi.wikipedia.org/wiki/Dreyfusin_tapaus
https://fi.wikipedia.org/wiki/J%E2%80%99accuse%E2%80%A6! (J'accuse)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ferdinand_Walsin_Esterh%C3%A1zy
https://fi.wikipedia.org/wiki/Roman_Pola%C5%84ski?msclkid=255255aab03611eca3f9101d71f60109
https://maailmastajaihmisista.blogspot.com/
Kommentit
Lähetä kommentti