Mistä valtion johtaja tietää, mikä on parasta kansalle?

Kuka tai mikä on valtio?

Platonin ideaalisessa valtiossa on kolme porrasta

1. Filosofit jotka johtavat valtiota

2. Sotilaat jotka puolustavat valtiota

3. Helootit jotka työskentelevät valtiossa valtion eteen. 

Tässä mallissa sitten tietenkin voidaan ajatella, että sotilaat eli varsinaiset sotilaat että myös mellakkapoliisit myös eristävät filosofeja kansasta. Samoin voidaan kysyä että mitä tuo sana "valtio" oikeastaan tarkoittaa? Siis tarkoittaako valtio oikeastaan vain tuota filosofien joukkoa, joka jakaa sotilaidensa kautta kaikki käskyt, mitä valtiossa jaetaan. 

Platon eli aikaan, jolloin valtion johto vaihtui melko harvoin. Tuolloin kuningas oli valtion ehdoton johtaja, jonka yläpuolella oli vain jumalten joukko. Nykyään monissa maissa on käytössä tasavaltalainen hallintomalli, jota kutsutaan nimellä edustuksellinen demokratia. Edustuksellisen demokratian kohdalla idea on se, että jos valtion johto ei miellytä, niin sen voi vaihtaa seuraavissa vaaleissa. Edustuksellisen demokratian idea on se, että päätöksiä tekevät ihmiset voivat rauhassa tutustua päätöksiä koskevaan informaatioon sekä myös analysoida päätöstensä surauksia. 

Eli länsimaisessa mallissa melko pieni, vaalein valittu päättäjien joukko tekee päätöksiä laitoksessa josta käytetään nimeä Parlamentti. Mutta sitten tietenkin jos ei päätös miellytä, niin silloin ihmiset voivat valita uudet päättäjät seuraavissa vaaleissa. eli tarkasti ottaen edustuksellisen demokratian pitäisi toimia niin, että päättäjät tekevät päätöksiä aiheista tai asioista, joita heidän äänestäjänsä pitävät tärkeinä. Ja mistä sitten päättäjän pitäisi saada tuo tieto? Heidän pitäisi kysyä sitä, että mitä meiltä heidän äänestäjänsä eli tavalliset ihmiset tai tavallisten ihmisten enemmistö on asiasta mieltä. 

Siis mistä parlamentti saa sitten idean siihen, mitä päätöksi tehdään eli mitä lakeja säädetään. Se idea tulee ainakin ideaalisessa parlamentarismissa tavallisilta ihmisiltä. Mutta ongelma on siinä, että myös parlamentaarikot ovat tavallisia ihmisiä. Tarkalleen ottaen myös filosofit ovat tavallisia ihmisiä, joihin voidaan vaikuttaa samalla tavalla kuin parlamentaarikkoon. Eli myöskään filosofi ei ole mikään ideaali-ihminen joka aina muistaa lukea kaiken tiedon, mitä päätöksen tekoon tarvitaan. 

Samoin myös filosofi voi olla tunnekuohun vallassa tehdessään päätöstä. Siis filosofi ei ole koskaan myöskään täysin tunteista vapaa, enkä oikeastaan usko että kukaan ihminen voi tehdä ainoastaan järkeen perustuvia päätöksiä. Enkä usko että ideaalinen ihminen on sellainen, jolla ei ole mitään tunne-elämää. Siis kaikkein vaarallisin päätöksen tekijä on ihminen, joka ei tiedosta omia tunteitaan. Samoin jos filosofi huomaa olleensa väärässä, niin vaatii tietenkin kanttia myöntää oma erehdys. Jos omaa erehdystä ei tunnusteta, niin silloin ollaan tilanteessa, mikä johtaa varmasti tuhoon.

Kukaan ihminen ei voi tehdä päätöstä antamatta omien tunteiden vaikuttaa niihin. Siis meillä kaikilla on tunteet, ja tunteet voiva hämärtää järjen äänen. 

Valtion johtaminen on tiedettä ja osittain myös filosofiaa. Platonin ideaalivaltion mallia on kritisoitu siitä, että sotilaat eristävät valtion johtajaa tavallisesta kansasta. Ja oikeastaan tuo ideaalivaltion malli on nähty myös esimerkiksi monen sosialistisen valtion mallina. Tai oikeastaan kaikki valtiot ovat jossain määrin Platonin ideaalivaltion malleja, mutta jostain syystä nuo sotilaat on joissakin malleissa muutettu mellakkapoliiseiksi jotka pamputtavat tavallista kansaa eli helootteja, joista on tietenkin jossain vaiheessa leivottu proletariaatti. Tuossa ideaalisessa valtiossa sotilas, joka on puun eli filosofien sekä kansan eli heloottien välissä pitää vain totella saamiaan käskyjä. 

Eli "Iso paha filosofi pakotti nuo miehet pamputtamaan jotain mielenosoittajia", ja jos ei käskyjä totella, niin sitten seuraa paluu heloottien joukkoon. Ja aina voidaan vastuu päätöksestä sysätä esimiehen niskoille, ja noiden sotilaidenetu on se, että hallitsija eli filosofi on ikuisesti vallassa. Niin ei sitten ole vaarana se, että sotilas joutuu vaikka oikeuteen liian kovakouraisten otteiden käytöstä. Siis tässä kirjoitelmassa sotilaat ja poliisit ovat sama asia, eli kyseessä on joukko aseellisia organisaatioita, joiden tehtävänä on suojella valtiota sekä sen hallitsijaa. 

Mutta siis kun ajatellaan tuota Platonin valtiota, niin tietenkin olisi varmaan hyvä, että valtiossa päätökset tekisi filosofi, joka toimii järjen ohjaamana. Ja silloin tietenkin joku varmaan muistaa, että Platon unohti sen, että hän ja muut filosofit olivat vain ihmisiä. He saattoivat tehdä päätöksiä vihan vallassa, ja sen takia nuo päätökset saattoivat olla vaarallisia tai suoraan sanottuna vääriä. Siis kukaan filosofi ei ole ideaalinen ihminen. 

Kaikkien ihmisten päätöksen tekoa ohjaa aina jonkin verran tunnetila, joka sitten saattaa aiheuttaa erittäin ikävän virhearvion. Siis tietenkin tehdessään päätöksiä filosofi on sen tiedon varassa, mitä hän saa, ja hänen on tehtävä päätös käyttäen hyväksi sitä tietoa, mitä hänelle on toimitettu. Mutta filosofi on myös tavallinen ihminen, ja hän tekee päätöksen sen mukaan mitä hänelle on opetettu oikeasta ja väärästä. 

Tuo asetelma on hyvin  vaarallinen, koska mistä hallitsija tietää mikä on oikeasti kansalle parasta? Siis se mitä kansa haluaa voi olla hyvin haitallista tai jopa vaarallista. Ajatellaanpa tilannetta, missä kaikki 30-vuotiaat kansalaiset voisivat jäädä makaamaan kotiin, ja heille pitää tuoda ruoka sänkyyn asti. Se saattaa olla hyvinkin mairitteleva asia, mutta tuolloin saattava sydän- ja verisuonitaudit yleistyä, ja lopulta kävisi niin, että ihmiset lihovat niin, etteivät he pääse enää sängystä ylös. Tuolloin päätös mikä on tehty tekemään ihmisten elämä helpoksi muuttuu myös tuhoavaksi. 

Mutta mistä sitten saadaan tietää, mitä kansa tarvitsee? Tai siis mitä kansa haluaa voidaan saada selville hyvinkin nopeasti. Tarvitaan vain kansanäänestys, ja sitten taas voidaan miellyttää äänestäjiä. Mutta ajatteleeko kukaan sitten sitä, että mitä kansa oikeasti tarvitsee. Meitä ohjaa usein äänestyksissä tunne tai sitten joku yksi kohta vaikkapa puolueen vaaliohjelmassa, mikä sitten on meille niin rakas. 

https://yhteiskuntajahistoria.blogspot.com/