Jos halutaan kehittää korkeaa teknologiaa sekä huippuluokan osaamista, niin silloin tietenkin tarvitaan erittäin tehokasta koulutusjärjestelmää. Tuo tarve korostuu erityisesti pienten maiden kohdalla, joilla ei ole esimerkiksi suurta määrää öljyä jota voidaan viedä ulkomaille. Öljyn ja maakaasun myynti ulkomaille tuo tietenkin suuren määrän rahaa, mutta sen ongelma on siinä, että valtion koulutustaso kärsii. Ja jos ajatellaan että kaikki palvelut, kuten lääkärinpalvelut sekä muut asiat ostetaan ulkomailta ostopalveluina, niin se merkitsee erittäin ikävää asiaa.
Nimittäin tuolloin valtion oma koulutustaso sitten putoaa, koska jos ihmiset eivät halua viettää aikaa koulun penkillä, niin se tietenkin kostautuu koulutuksen alenemisena. Ja mitä jos tuolloin ei jostain syystä enää tulekaan ulkomaisia lääkäreitä tai insinöörejä jotka tekisivät noita töitä, kuka sitten pitää esimerkiksi terveydenhuollon pyörimässä.
Pienten maiden tarve panostaa erityisesti korkeaan teknologiaan on tietenkin monella tavoin nähtävissä siinä, miten esimerkiksi koulutukseen panostetaan. Jos maamme olisi samanlainen kuin Venäjä, niin saadaksemme valuuttaa riittäisi se, että poraisimme öljyä ja maakaasua. Tuolloin meidän ei tarvitsisi kehittää koskaan mitään uutta. Ja riittäisi että myymme luonnonvaroja. Mutta tuo luonnonvarojen myynti ei tuo ainoastaan hyviä ja kauniita asioita. Tai se ei vain lisää kasvihuonekaasujen määrää tai kohota Maapallon keskilämpötilaa. Luonnonvarojen siunaus ja kirous on siinä, että ne tuovat valtiolle paljon rahaa, mutta niihin liittyy ansa tai piilevä vaara.
Tuo vaara on se, että esimerkiksi omat puolustusvoimat jäävät jälkeen kehityksestä, koska saadakseen kaikkein moderneinta teknologiaa, pitää valtiolla olla mahdollisuus osallistua noihin ohjelmiin. Eli tietenkin siviili-infrastruktuuri voi tulla toimeen ulkomailta ostetuilla varusteilla kuten tietokoneilla sekä verkkolaitteilla. Mutta kriisin syttyessä nuo ulkomailta tuodut välineet ovat siitä ikäviä, että niiden käyttö voidaan estää. Tai jos ulkomailta tuodut komponentit vaikka sattuvat hajoamaan, niin silloin ei kriisin edessä voidakaan tilata varaosia jostain toisesta maasta.
Mutta paraskaan komponentti ei ole mitään, jos siinä ei ole ohjelmistoja joita se pyörittää. Tietojärjestelmä koostuu kahdesta pääosasta. Fyysistä laitteista sekä ohjelmistoista eli immateriaalisista järjestelmistä. Immateriaalijärjestelmät ovat niitä asioita, mitä varten tietojärjestelmiä hankitaan. Tietenkin monimutkaiset järjestelmät vaativat erittäin tehokkaita tietokoneita. Mutta jos ajatellaan ekologisesti niin immateriaalijärjestelmien luominen ei periaatteessa vaadi ollenkaan luonnonvaroja, ja ohjelmointi kuluttaa yhtä paljon sähköä kuin kaikki muutkin asiat mitä tietokoneella tehdään. Ja samaa konetta voidaan käyttää moniin asioihin.
Siis jos haluamme luoda korkeaa teknologiaa, niin meidän pitää silloin satsata koulutukseen. Jos haluamme kehitellä ohjelmistoja sekä muita vastaavia asioita, niin meillä pitää olla sellaisia osaajia, jotka osaavat ja haluavat kehitellä noita tuotteita. Siis ohjelmistojen kehittämisen tärkein pääoma ovat ihmiset, jotka kehittelevät uusia ratkaisuita sekä muotoilevat vanhoja ratkaisuita siten, että ne sopivat nykypäivän toimintaan.
Mutta siis palataan taas sitten alkuun sekä kysymykseen siitä, miksi pienissä maissa on parhaat koulut? Pienen maiden on pakko panostaa laatuun sekä teknologiaan, minkä luominen sekä käyttäminen vaativat korkeaa koulutustasoa. Pienillä mailla ei ole luonnollisestikaan niin paljon mitään luonnonvaroja, että ne voisivat lähteä kilpailemaan isojen maiden kanssa. Joten niiden pitää keksiä vaihtoehtoisia tuotteita niille tuotteille, joita kilpailijat myyvät miljoonia kappaleita, ja joita ne voivat valmistaa miljoonien ihmisten voimin.
Eli pienillä mailla ei ole mahdollisuutta lähteä valmistamaan esimerkiksi miljoonien ihmisten voimin joulupukki-nukkeja. Vaan noiden nukkejen valmistus pitäisi jotenkin automatisoida. Tai sitten palkkakustannukset kohoavat valtavan korkeiksi. Siis tietenkin koneistamisen sekä automaation edut korostuvat maassa, missä ei ole kovin paljon työvoimaa tarjolla.
Samoin miljoona-armeijat eivät hyödy niin paljon automaatiosta sekä roboteista kuin pienet armeijat. Jos ajatellaan esimerkiksi kauhistuttavimpia aseita, mitä historia tuntee kuten kaasu-aseita. Niin niiden kehittämisen filosofia on se, että kemiallisten aseiden avulla voi pieni joukko asevoimien komentoon asetettuja miehiä hallita suurta joukkoa alaisia.
Samaa filosofiaa jatkaa esimerkiksi Isaac Asimov kirjassaan "Alaston Aurinko". Linnunradan pelätyin ase eli robottien massa-armeija on tietenkin helpommin perusteltavissa kuin esimerkiksi hermokaasu. Nimittäin robotteja voidaan aina käyttää muihinkin tarkoituksiin kuin vain aseena. Robotit voidaan esimerkiksi laittaa töihin vaaralliseen ympäristöön sekä ne voivat korvata ihmiset erilaisissa huonosti arvostetuissa töissä. Esimerkiksi hoitotyössä robotti voi jakaa lääkkeitä, jotta hoitajille jää enemmän aikaa toimia potilaiden parissa sekä toteuttaa potilaiden tahtoa.
Eli tuolloin potilaiden henkilökohtaiset eli spesifiset tarpeet huomioidaan ihmisten toimesta sekä yleisluonteiset ruutiini tehtävät teetetään roboteilla. Mutta toki sama robotti voisi etsiä onnettomuuden uhreja tai toimia rintamalla sotilaana. Siis ohjelmisto tai ohjaajan tahto merkitsevät sitä, mitä robotti voi tehdä. Jos ihminen kehittää tuotteita, niin hänen pitää kyllä käsittää se, että hänen tekelettään voidaan käyttää moniin asioihin, joista osa on asetekniikka. Jos mietitään esimerkiksi konekivääreitä, niin tietenkin voidaan sanoa, että uhrin kannalta on aivan sama käyttääkö konekivääreitä robotti vai ihminen. Osuma sattuu aivan yhtä paljon riippumatta siitä käyttäkö asetta kone vai ihminen.
Mutta kuten tiedämme niin ei ole olemassa vaaratonta tuotetta. Ihminen eli Homo Sapiens kun nimittäin on väkivaltainen laji. Ja meillä on pitkät perinteet toisten Homo Sapiensien rusikoinnissa. Ja siksi joukko maailman älykkäimpiä ihmisiä kehittelee toinen toistaan hirveämpiä aseita. Tuon kehityksen filosofia on siinä, että jos kehitetään hirveitä aseita, niin se pelottaa muita olemaan hyökkäämättä omaa valtiota vastaan.
Ja yliopistot ovat osa valtiota. Ne tuottavat työntekijöitä valtiolle eivätkä kenellekään muulle. Siis valtio on se, joka päättää siitä kuka pääsee ja kuka ei pääse yliopistoon. Valtio tietenkin valitsee ne jotka sitten pääsevät kehittämään valtion käyttöön varattuja asioita, joista yksi on koulutus. Valtion tehtävä on puolustaa sen kansalaisia, joten sen takia pitää aina huomioida se, että valtiolla on oikeus myös tuhota vihollisensa. Ja myös tuohon asiaan järjestetään koulutuksia.
https://maailmastajaihmisista.blogspot.com/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.