Miten suomettuminen muuttui ulkoa-ohjatusta toiminnasta itseohjautuvaksi?

 Miten suomettuminen muuttui ulkoa-ohjatusta toiminnasta itseohjautuvaksi?

Clearing-kauppa suomettumisen ytimessä. (Tässä tekstissä "Clearing-kauppa" tarkoittaa Suomen ja Neuvostoliiton kanssa käytävää kahdenvälistä- eli bilateraalista kaupankäyntiä) 

Usein kysytään, että miksi esimerkiksi maamme liike-elämä meni mukaan suomettumiseen? Liike-elämän johtajille saattoi sosialismi olla vieras talousmalli, mutta jostain syystä myös esimerkiksi oikeisto lähti tukemaan Kekkosta, joka käytti 1960- ja -70-luvuilla erittäin suurta valtaa koko yhteiskunnassa. Siis miten esimerkiksi talous- ja liike-elämän johto muuttuivat säyseiksi Kekkosen myötäilijöiksi? 

Syy tähän saattaa löytyä niin sanotusta “clearing-kaupasta”. Clearing-kauppa oli malli, jota Neuvostoliitto käytti käydessään kahdenvälistä kauppaa kapitalististen eli vapaata markkinataloutta harjoittavien maiden kanssa. Erityisesti Suomen kohdalla “clearing” merkitsi sitä, että presidentillä oli valta myös liike-elämään. Paikka “clearing-yhteisössä” takasi paikan auringossa. Ja miksi näin oli? 

Clearing-kauppa tarkoitti Suomen kohdalla sitä, että Suomen valtio toimi kaupassa väli-ostajana. Eli tavara mitä Neuvostoliittoon myytiin ostettiin ensin maamme valtiolle, ja sitten tuo tavara toimitettiin Neuvostoliittoon. Tuolloin Neuvostoliitto sitten antoi vastalahjaksi omia tuotteitaan. 

Kysymys oli sitten siitä, että Neuvostoliitossa tuotetut tuotteet eivät menneet kovin hyvin kaupaksi Suomessa, jossa niiden kanssa kilpailivat ensin länsimaiset ja myöhemmin myös japanilaiset tuotteet kuten henkilöautot.

Paikka clearing-yhteisössä takasi samalla paikan auringossa.

Clearing-kaupassa oli käytössä erityinen maksu-yksikkö eli virtuaalinen valuutta nimeltään “clearing”. Jokainen tuote oli hinnoiteltu clearing-hinnoissa. Ja tuolloin seurattiin erityisesti sitä, kuinka paljon ali- tai ylijäämäinen tuo kauppa oli. Jos clearing-kauppa oli Neuvostoliiton puolelta alijäämäinen, niin Neuvostoliitto sitten korjasi tuota summaa toimittamalla öljyä tai kaasua Suomeen. 

Se takasi tietenkin halvan sähkön, ja tuo idästä tuotu kaasu ja öljy sitten sitoivat maatamme itään. Nuo kaasu ja öljy myytiin Suomessa markkinoille Neste Oy:n kautta, joten sen takia valtio sai niistä rahaa. Eli nykyäänkin Venäjän käyttää samaa keinoa. Myydään muille maille halpaa kaasua, ja jos sitten ei tuon maan toiminta miellytä, niin kaasuputki menee mukavasti poikki, koska se vaatii yllättäen huoltoa.

Jos liikemies pääsi myymään tuotteita tuossa clearing-kaupassa, niin silloin hän sai takuu-oston tuotteelle. Ja se tietenkin kiinnosti erityisesti liike-elämän johtoa. Mutta ongelma oli siinä, että jos ihminen ei miellyttänyt presidenttiä, niin silloin ei tuohon joukkoon ollut asiaa. Ja jos Kekkonen näki tuon onnettoman, vastuuttoman tunarin jonkun clearing-joukkoon kuuluvan kanssa, niin hän oli hyvin pettynyt entiseen ystävänsä, joka sai sitten lähteä tuosta clearing-joukosta pois. 

Clearing rakennettiin tukemaan presidentin valtaa. Eli kun tuotteita vietiin Neuvostoliittoon, niin silloin tarvittiin tietenkin Ulkoministeriön lausunto siitä, että voiko tuotetta viedä Neuvostoliittoon. Ja viime kädessä tuo vientilupa oli presidentin eli Kekkosen päätäntävallassa, koska hän johtaa ulkopolitiikkaa. Jos jonkun henkilön lausunnot eivät olleet “ulkopoliittisesti viisaita”, niin silloin presidentti vain kielsi tuon henkilön yhtiön tuotteen viennin, koska se vahingoitti maamme idän suhteita.

Kekkosen unelmasta Suomesta välittäjänä idän ja lännen välillä. 

Jos haluamme toimia sillanrakentajana idän ja lännen välille, niin silloin meidän pitää olla rehellisiä sekä puolueettomia lausunnoissa, joita annamme. Siis molempien osapuolten toimintaa pitää pystyä arvioimaan kriittisesti. Ja jos kritiikkiä kohdistetaan vain toiseen osapuoleen, niin se rapauttaa välittäjän uskottavuutta. Eli kritiikitön suhtautuminen esimerkiksi ihmisoikeuksiin sekä ilmaisun ja lehdistön vapauksia rajoittaviin lakeihin ja toimintaan saattaa rapauttaa uskon välittäjän puolueettomuuteen sekä muuttaa välittäjän muiden silmissä pelkäksi toisen osapuolen lakeijaksi.  

Suomen virallisessa ulkopolitiikassa ei ole koskaan ollut mitään muuta vikaa, kuin että se on hieman itään päin kallellaan. Jos ajatellaan että pieni Suomi haluaa toimia siltana idän ja lännen välillä, niin siinä mallissa ei ole sinällään mitään pahaa. Se tekee maastamme tunnetun sekä kansainvälisen. Mutta jos vain toista osapuolta kuunnellaan, niin se rapauttaa luottamusta toimijan neutraliteettiin sen toimiessa välittäjänä. 

Jos välittämisessä ei kritiikkiä käytetä kuin toiseen toimijaan, niin silloin välittäjä menettää uskottavuutensa. Kenraali Gustav Hägglund sanoi kerran, että maamme painoarvo toimijana kansainvälisellä kentällä on promillen luokkaa. Eli meidän on vaikea saada mitään aikaan, koska olemme niin pieniä ja heikkoja. Mutta jos emme käytä tuota painoarvoa, niin silloin emme taatusti saa mitään aikaa. Jos olemme tunnettuja maailmalla, niin silloin tietenkin saamme tuotteitamme paremmin kaupaksi. Mutta tunnettavuuteen liittyy muutakin. 

Jos emme tee itsestämme tunnettua maailmalla, niin silloin varmaan maamme miehittäminen olisi paljon helpompaa ainakin jos asiaa katsotaan Venäjän näkökulmasta. Tuntematon toimija on aina helpompi kohde ylivoimaiselle iskulle kuin tunnettu toimija. Eli jos maamme osoittaa että se on itsenäinen, sekä kohtelee ihmisiä hyvin riippumatta siitä, mikä on heidän taustansa, niin silloin se ei anna aihetta hyökkäykseen. Vihattu valtio on helpompi kohde hyökkääjälle, ja varsinkin nykyään Venäjällä tilanne on se, että siellä katsotaan suurennuslasilla sitä, miten sen kansalaisia kohdellaan ulkomailla.

Ulkomailla olevat kansalaiset sekä samaa kieltä voimakkaan valtion enemmistön kanssa puhuvat henkilöt  ovat olleet tärkeitä tekijöitä valtioiden propagandassa kautta aikojen. Ja aikoinaan esimerkiksi Hitler perusteli Toisen Maailmansodan aloittavaa hyökkäystä Puolaan sekä aikaisemmin tapahtunutta Tsekkoslovakian miehitystä siellä olevan saksankielisen vähemmistön huonolla kohtelulla. Ja samoin Venäjän johto on perustellut esimerkiksi Georgiaa kohtaan kohdennettua aggressiota sekä Ukrainaan kohdistunutta painostusta ja Krimin miehitystä Venäläisten huonolla kohtelulla. 

Suomettuminen näkyi koko yhteiskunnassa. 

Suomettuneessa Suomessa kaikkea sai sanoa, kunhan vain muistettiin se, että sanomisen piti olla sellaista, että se tukee Kekkosta sekä virallista ulkopolitiikkaa. Suomettuminen muuttui itseohjautuvaksi, koska muutkin kuin alkuperäinen YYA-ydinjoukko alkoivat huomata millä tavoin päästiin Kekkosen suosioon. YYA-Suomessa oli tietenkin sananvapaus. Eli täällä sai sanoa mitä vain kunhan se tuki Kekkosta. 

Kekkosta voitiin miellyttää parhaiten pilkkaamalla niitä, jotka eivät osallistuneet Neuvostoliiton sekä idänsuhteiden ja YYA:n jatkuvaan kehumiseen.  YYA, idänsuhteet sekä Neuvostoliitto olivat yhtä kuin Kekkonen. Jos joku ei miellyttänyt Kekkosta, niin hän sai kokea presidentin vihan. Eli sotilasarvo sekä myös oikeus osallistua YYA-seuran kokouksiin vietiin välittömästi. 

Olivatko tavalliset ihmiset suomettumisen ulkopuolella? 

Tavallisten ihmisten vastuu tuossa mauttomassa toiminnassa, missä kaiken toiminnan piti tukea Kekkosta oli se, että jos he osallistuivat jonkun ihmisen trollaamiseen siksi että hän vastusti Kekkosta, niin silloin he ovat trollaamisen osalta vastuussa tuosta toiminnasta. Neuvostoliitto valitsi yhteistyö- ja vaikuttamis-kanavaksi “hyväuskoisten hölmöjen joukon”, ja kaikkein vaikuttavin kanava olisi tietenkin toimittajien ammattikunta. Eli jos toimittaja saatiin uskomaan Neuvostoliiton ylivertaisuuteen, niin silloin tietenkin tuolla asialla olisi suuri vaikutus. 

Suomettuminen merkitsi sitä, että myös tavallisia ihmisiä, jotka eivät suostuneet laulamaan yhteistä säveltä johon kuuluivat Kekkosen, YYA:n eli Ystävyys, Yhteistyö ja Avunantosopimuksen sekä idänsuhteiden ja Neuvostoliiton ylistäminen alettiin trollata julkisesti. Kekkonen ei koskaan itse mitenkään ottanut trollaamiseen tai julkiseen pilkkaamiseen osaa.

Mutta erityisesti niin sanottu “taistolais-nuoriso” osallistui kiitettävästi esimerkiksi tiettyjen professorien sekä tutkijoiden pitämien luentojen boikotoimiseen. Eli tuolloin nuo taistolaiset mielellään esiintyivät yliopiston opiskelijoina, ja itseäni on joskus vaivannut se, että ovatko nuo taistolais nuoret olleet tutkinto-opiskelijoita tai avoimen yliopiston opiskelijoita?

Suomettumisen aikaan maassamme oli pyhä kolminaisuus Neuvostoliitto (idänsuhteet), Ulkopolitiikka sekä YYA, jotka olivat yhtä kuin Kekkonen. 

Samoin Kekkonen tietenkään ei koskaan mitenkään liannut käsiään missään laittomuuksissa, mutta jostain syystä esimerkiksi hänen tukijansa tai niiksi väitetyt “taistolais-nuoret” saattoivat piirrellä erilaisia kirkkoveneen kuvia seinille, ja niihin oli sitten merkitty sen professorin tai jonkin muun henkilön nimi, joka oli seuraavaksi ivalliseen sävyyn lausuttujen kommenttien kohteena. 

Jos ihminen ei muistanut miellyttää Kekkosta, niin siitä oli vakavia seurauksia, kuten arvonimien tai sotilasarvojen saaminen saattoi olla mahdotonta. Samoin tuolloin käytiin vihjailevaa kampanjaa siitä, että oli parempi jos ihminen oli hiljaa tai sitten hän saattoi kohdata hyvin vihamielisen ympäristön. Yleistä varsinkin tuon ajan trollaus-kampanjoille oli se, että ne alkoivat sillä, että jonkun henkilön väitettiin saaneen jopa tappouhkauksia, ja sitten tietenkin lähdettiin sanomaan, että olemalla hiljaa olisi voitu tuo tilanne välttää.

Kekkosen aikaan levitettiin huhuja siitä, kuinka esimerkiksi KGB:n agentit olisivat jopa surmanneet ihmisiä, jotka olivat arvostelleet Kekkosta. Tuo malli on periytynyt nykyisille ääriryhmille. Eli vihjaillaan kansainvälisestä tuesta sekä myös valmiudesta suoraan toimintaan. Kekkosen aikaan tuo tarkoitti sitä, että “jos vastustat Kekkosta, niin saat taistolais-nuorelta turpiin”.

Marginalisoiminen sekä myös muut vastaavat asiat kuten trollaaminen ovat vielä nykyäänkin arkipäivää. 

Jaa että sillä tavalla. Tuo on yleinen ääriryhmien toimintatapa vielä nykyään. Eli ryhmän jäsen soittaa lehtimiehille että mitä mukavaa joku on saamassa postiluukusta sisään. Ja sitten tuo asia julkaistaan suureen tyyliin. Yleensä tuollainen ääriryhmä kertoo mielellään siitä, kuinka hyvät suhteet sillä on poliisiin, ja sitten tietenkin tuota suhdetta korostetaan erilaisilla tarinoilla, kuten “veljes järjestöstä”, joka tulee rajan yli heti, jos vähänkin tämä paikallinen järjestö joutuu pulaan. Tuolloin korostetaan sitä, että järjestöllä on ylikansallisia tukijoita ja levitetään erilaisia huhuja viranomaisten parissa toimivista “ystävistä”. Sekä tuesta joka tulee itseltään Vladimir Putinilta. 

Tuo yleensä melko varmasti tuulesta temmattu tarina kerrotaan yleensä siten, että postiluukusta on pudotettu kaksi pistoolin luotia, ja sitten tuo onneton on lähtenyt viemään näitä patruunoita poliisiasemalle, jossa poliisi pistänyt ne aseeseen ja ampunut tauluun. Tuolloin tietenkään patruunoita ei ole olemassakaan. No en tiedä että olisiko tätä pitänyt tässä kirjoittaa. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Bilateraalikauppa

https://fi.wikipedia.org/wiki/Clearing-kauppa

https://fi.wikipedia.org/wiki/Id%C3%A4nkauppa

https://fi.wikipedia.org/wiki/Id%C3%A4nkaupan_vuorineuvos